Mitä olen oppinut long covidista?
Siitä on nyt noin seitsemän kuukautta kun sain koronatartunnan. Joko lentomatkalta Suomesta Portugaliin, vikasta ravintolaillallisesta ennen lockdownia tai sitten ihan siitä kerrasta kun likaisilla sormilla repäisin näpyn naamasta tullessani kaupasta. (Tähän se apina jolla on kädet silmillä). Koskaan en tule…
Ottaisin nyt shotin samppanjaa (ja muita maailmanlopun fiiliksiä)
Enjoy the last days of freedom, mies sanoo ja ojentaa minulle kahvin tutulla take away -luukulla. Hetkeä aiemmin hän sanoo joo kyllä mä muistan, mustana ja ilman sokeria. Aurinko paistaa lämpimästi naamaan ja olo on yhtäkkiä ihan hirveän…
Suomeen koronan aikaan
Nukun puhelimen ja ipadin välissä, molemmissa herätys kello kaksi. Tai en nuku, havahtelen hereille puolen tunnin välein katsomaan kelloa. Ajattelen koko yön että apua jos heräänkin vasta aamulla auringonpaisteeseen ja tajuan että olen myöhästynyt lennoltani. Samaan aikaan se tuntuisi…
Kaksi kolmekymmentä
Olen kokonaisen iltapäivän ärsyyntynyt siitä että entisen yliopistoni vieressä sijaitsevassa puistokahvilassa kahvi maksaa nykyisin 2,30€. Järkyttävää, sanon varmasti vahingossa ääneenkin. Kaksi vitun kolmekymmentä?! Mitä tapahtui yhdeksällekymmenelle sentille ja kaikelle järjellisyydelle? Varmaan vuodet vierivät. Ja sitten myös korona vierähti…
Autuaan tietämätöntä
Kello 8.17 eräänä elokuisena maanantaiaamuna puisto on lähes tyhjä, on pilvistä ekaa kertaa pitkään aikaan, ehkä vähän viileääkin. Ja se tuntuu ehkä vähän ihanaltakin. Nostan aurinkolasit silmiltä, juoksusoittolistan sijaan olen kuunnellut viimeksi killing me softlyä edellisenä päivänä maatessani…
Ohikiitäviä maisemia (ja fiiliksiä)
Istun bussissa tuntikausia ja katselen ohikiitävää maisemaa. Kuivia oliivipuita, pellolla pälyileviä hevosia ja tummaa metsikköä. Typerä kasvimaski hiostaa naamaa. Olen viettänyt juuri kivan viikonlopun maaseudulla. Uinut pikkukylässä sijaitsevan hotellin uima-altaassa sata kertaa. Vaellellut pitkin pieniä tyhjiä katuja ja…
Kuinka tottua kasvomaskin käyttöön
Tämän kesän oudoin asu jota olen käyttänyt, on ollut tämä: Biksut, aurinkolasit ja kasvomaski. No eipä ainakaan kukaan tunnista 😀 Lissabonissa kasvomaskien käyttö tuli pakolliseksi jo toukokuussa. Maskia on käytettävä kaupoissa, leffassa, kampaajalla, julkisessa liikenteessä sekä…
Pieni juttu (jolla on joskus iso merkitys)
Hei ootko sää, kysyn komealta mieheltä taidenäyttelyn avajaisissa eräänä hikisenä torstai-iltana. Samalla kuin kysyn, katson vahingossa hänen hyvin antavasta kaula-aukosta sisään (koska kaulalta alkava tatuointi jatkuu aina vaan). Hei joo oon se mä, mies sanoo, mä aattelin samaa…
Viisivuotissuunnitelma
Mä olin tällä saarella tasan viisi vuotta sitten, ystäväni sanoo ja ottaa kulauksen jääteestään. Olemme juuri matkustaneet lautalla pienelle Culatran saarelle, joka sijaitsee eteläisessä Portugalissa. Viisi vuotta sitten, olin silloin niin onneton ja katso meitä nyt, ei…
One of these days…
Mieti, kuusi vuotta, siitä on kuusi vuotta aikaa, sanoo ensimmäinen koskaan tapaamani portugalilaismies eräänä sunnuntaina. Otetaan sille, hän jatkaa ja kohottaa pienen muovisen oluttuoppinsa. Ei olla nähty ehkä kahteen vuoteen, koska hän muutti Aasiaan mutta koronavuosi palauttelee aika…
Puolet vuodesta 2020
Törmään Instagramissa kuvaan naisesta joka ottaa kuvaa kädessään olevasta jäätelöstä iphonellaan, kasvomaski päällään. Näytä tämä jollekin vuonna 1995 ja kysy mitä he kuvittelevat että tässä tapahtuu, lukee kuvatekstissä. Tai 2005, ajattelen. Mietin useina päivinä kadulla kulkiessa tai bussissa istuessa…
Hapuileva normaaliin paluu
Toukokuu 2020 Ekana lämpimänä iltana kun menen lähipuistoon lukemaan kirjaa ja otan lasin viiniä ulkoterassilla, ympärillä on sellainen kirkuvien lasten, äänekkäiden amerikkalaisten ja ikkunasta musisoivan ranskalaisen kakofonia että tulee melkein ikävä täysin tyhjää huhtikuista kaupunkia, jolloin ainoa ääni…
