Salaviiniä ja selviämisen merkkejä
Hymyilen kahvijonossa naiselle joka hymyilee takaisin, poltan kielen espressoon joka on niin vahvaa että yhtäkkiä pilvet liikkuvat korkeiden pastellitalojen päällä oudosti. On aurinkoista, sitten taas kaatosadetta. Samaa vaihtelevaa sekoilua ovat tunnetilat: välillä rauhallista ja helppoa, joskus jopa hymyilyttää…
Fa fa fa falling
Eiks oo jotenkin ironista, sanoin puolitutulle viime viikolla, ainoa puisto jonka penkkejä ei ole teipattu istumiskelvottomiksi on Portugalin parlamenttitalon vieressä. Samaisessa puistossa olen istunut miettimässä nykyistä elämää, kirjoittamassa blogipostauksia, laskeskelemassa työtarjouksia (en saanut niistä yhtäkään) ja sitten vain…
Ei ihan vielä
Yhä useammin kun olen ulkona, en enää tuijotakaan puhelimen näyttöä, en lue kirjaa, en näpellä jotain: tuijotan vain maisemaa, ohikulkevia ihmisiä, aurinkoa. Aurinkoa joka on jo polttavan kuuma, on laitettava aurinkosuojaa, enhän kaikesta tästä huolimatta halua polttaa naamaani. Huulipunaa…
Asioita joita olen oppinut kasvovedestä
Tuntuisi oudolta kirjoittaa jostain muusta kun koronasta, sanoin pari viikkoa sitten. Nyt taas tästä poikkeusajasta on tullut jo niin uusi normaali, että tekeekin mieli kirjoittaa jostain muusta. Niinkuin vaikka kasvovedestä. Kun joskus neljä-viisi vuotta sitten lisäsin kasvoveden ihonhoitorutiiniini, olin hieman…
Kuolema ja kiristävät farkut (sekä muut viime aikojen ajatukset)
Kai tässä ajassa on ihaniakin asioita, ajattelen neljännellä viikolla. Voi vastata kysymykseen siitä mikä on viikonloppusuunnitelma sanomalla että ajattelin istua alas tämän kahvin kanssa ja lukea kirjaa. Tai että juoksen aamuisin ja kävelen iltaisin. Ovatko nuo…
Ehkä hekin vain yrittivät selvitä
Sillä viikolla kun maailma tuntuu muutenkin menneen ylösalaisin, saan kaksi viestiä joista molemmat saavat itkemään. Rakas ystäväni, joka joutui muuttamaan Lissabonista pois viime kesänä ja joka oli vihdoin päässyt uuden elämän alkuun Belgiassa, sai ensimmäisten joukossa potkut töistä…
