Ei ihan vielä
Yhä useammin kun olen ulkona, en enää tuijotakaan puhelimen näyttöä, en lue kirjaa, en näpellä jotain: tuijotan vain maisemaa, ohikulkevia ihmisiä, aurinkoa.
Aurinkoa joka on jo polttavan kuuma, on laitettava aurinkosuojaa, enhän kaikesta tästä huolimatta halua polttaa naamaani. Huulipunaa laitan joka päivä, aina, mutta eräänä päivänä laitan lenkkareiden sijaan nilkkurit ja sitten ripsiväriä ja tuntuu kuin olisin menossa juhliin ja olisin ylipukeutunut. Ja sitten kuuntelen: kenkien kopinaa katukivetyksellä ja sitä miten portugalilaiset edelleen sanovat tudo bem, kaikki hyvin.
Ja yhtäkkiä mietin millaista on pitää maskia 37 asteen helteessä.
Sinä samaisena päivänä kävelen tuttuun tapaan hakemaan take away -kahviani. Miten menee, kysyy kahvilan omistaja. Hah mulla on hieman heikko olo tänään, join eilen face time-viiniä ja se venyi neljään tuntiin.
Tiiätkö, mä teen sulle nyt mangomimosan sen kahvin sijaan, hän sanoo ja katoaa takahuoneeseen.
Tiedän että on edelleen sallittua olla ihmiskontakteja, mutta yhtäkkiä kaikki tällainen tuntuu laittomalta. Heti kun on muutakin kuin rintaa puristavaa epätietoisuutta ja loputtoman yksinäisiä päiviä, se kaikki tuntuu kielletyltä hedelmältä.
Mangomimosan makuiselta kielletyltä hedelmältä nyt sitten.
Ihanaa kun kävit, hän sanoo kun olen lähdössä ja ojentaa takaisin pankkikorttini ja sitten käsidesiä.
Joskus tämä vielä loppuu.
Pian kukkaan puhkeavat jakarandapuut tuoksuvat jo kesältä kun kävelen kotiin,
vähän pidempää reittiä, tuosta entisen yliopistoni ohi, lähellä jokirantaa, voin melkein haistaa meren…
Ja jossain siintävän vapauden.
Mutta en vielä. Nyt jo sanotaan että kahden viikon päästä, sitten voidaan varmaan alkaa availla paikkoja.
En usko vielä siihen, älkää tehkö sitä liian pian. Kyllä me vielä jaksetaan jatkaa!
Olen leikannut itse hiukseni, tuntuu että kaikki ovat vähän niin ja näin, on kadonnut kaikki turha suorittaminen.
Ja sitten kyllä myös se mitä rakastan tässä maassa eniten: hengailu. Sellainen istuskelukulttuuri sekä kadunkulmissa seisoskelu ja jaarittelu, kauppamatkalla tuntikausiksi hengailemaan jääminen…
Mutta kyllä se palaa. Ja vielä joskus tulee taas sekin päivä kun ajattelen: kas vaan 26 astetta, en jaksa lähteä rannalle, olenkin vain kotona enkä tee mitään.
Olen siirtänyt sängyn ikkunan viereen koska öisin on niin hiljaista. Aamulla naapurusto näyttää normaalilta kun kaikki ajattelevat menevänsä kauppaan ennen tungosta.
Rakastan tätä hiljaisuutta. Ei kuulu äänekkäiden amerikkalaisturistien selostusta, ei matkalaukkujen ääntä katukivetyksellä… usein kun avaan ikkunat, ei kuulu mitään muuta kun linnunlaulua.
Syödäänkö illallista sunnuntaina, ystävä kysyy. Joo!
Sanoin mun miehelle et syödään Saaran kanssa tänä viikonloppuna ja se kysyi et Oh you mean on tv? Hah, kyllä juuri näitä illallisia jotka alkavat tuntua jo normaalilta. Oli ihana nähdä eilen, voi sitten viestittää seuraavana päivänä.
Tuntuu oudolta sanoa,
mutta ihan kun olisin viime aikoina hengittänyt syvään vaan koko ajan. Olo on ollut jotenkin pakotetun zen, koska moni asia on kadonnut elämästä. Fear of missing out, se tunne että kaikkien muiden elämä on paljon jännempää kuin oma tai että muut tekevät koko ajan oikeita valintoja, itse vain vääriä.
Olen tuijotellut paljon vapaana juoksevia koiria ja miettinyt onko aina näin paljon linnunlaulua ja perhosia ja aikaa ajatella?
Ja sitten olen miettinyt vapauden tunnetta joka tulee sen tajuamisesta että vaikka on juurikin enemmän aikaa ajatella, ei se tarkoita sitä että olisi yhtäkkiä yllettävä jotenkin suuriin ajatuksiin.
Se on ollut tässä ajassa ehkä parasta: ei tarvitse olla yhtään mitään mitä ei ole. Paitsi toiveikas.
Ja sitä olenkin: että kaiken ei tarvitsisi vielä muuttua pahemmaksi ennen kuin kaikki muuttuu paremmaksi.
15 Comments
Anni Helminen
Moi Saara, hyvää jatkoa sinne Lissaboniin, ihana lukea kuulumisia.
Ihan paras blogi, jos haluan lukea vain yhden, ajattelen “katsotaas mitä Saaralle kuuluu”.
-Anni, Firenze
saarah
Oi kiitos Anni, ihana kuulla <3 Hyvää jatkoa myös sinne Firenzeen, toivottavasti sielläkin alkaa pahin olla ohitse 🙂
Minna / Sunnuntaiaamu.fi
Kiitos tästä, kirjoitus lohdutti vähän kökkönä päivänä.
saarah
Ole hyvä 🙂 Toivottavasti päivä muuttui paremmaksi jossain vaiheessa!
jokujoku
Mitä mieltä olet Saara siitä, että osa suosituista bloggaajista hyväksikäyttää koronatilannetta varastaakseen yhteiskunnalta koronatukia, jotka oli tarkoitettu esim. kahviloiden, parturikampaamojen, ravintoloiden ja erikoiskauppojen tukemiseen? Osa bloggaajista saanut jopa 100 t. euroa. Raha jolla olisi pidetty pystyssä monta oikeasti tarvitsevaa pienyrittäjää.
heheb
En ole Saara, mutta haluan huomauttaa, että jos nyt tarkoitat Business Finlandin rahoitusta, ihan laki määrää, että sen tahon ainoa tarkoitus on rahoittaa tutkimusta ja innovointia. Business Finlandin tarkoitus on siis tulevaisuuden bisneksien vauhdittaminen, ei nykyisten ylläpito. Kahvilat ja kampaamot eivät ihan määritelmällisesti siis voi BF:n rahoitusta saada, paitsi tietenkin jos voivat osoittaa tekevänsä jotain merkittävää ja mittavaa innovaatiotutkimusta joka voisi edistää koko alan tulevaisuutta, mutta arvaisin että valtaosa tarkoittamistasi pienyrittäjistä ei kuulu tähän ryhmään.
Laki ei muutu, vaikka ohjeistukset poikkeusoloissa muuttuisivatkin, joten BF:n kautta ei suoraa tukea pienyritysten pystyssä pysymiseksi voida kanavoida ilman lainmuutosta. Se taas on niin pitkä prosessi, ettei mikään aidosti tukea juuri nyt tarvitseva pienyritys ole pystyssä enää silloin kun lakimuutos olisi saatu nuijittua läpi. On löydettävä muita keinoja, mutta BF:n arvostelu ei tässä tilanteessa auta ketään.
Ja etenkään en usko, että Saaralla on tähän osaa tai arpaa, tosin arvaisin että hänkin menee yksinyrittäjänä varmaankin tuohon “oikeasti tarvitsevan pienyrittäjän” kategoriaan.
saarah
Suurella kummastuksella olen seurannut kyseistä keissiä! Ihan omaan oikeustajuun ei uppoa se, miten juuri nyt olisi tärkein avustaa jo muutenkin hyvin toimeentulevia bloggaajia extrarahoituksella. Kovin monen bloggaajan bisnekseenhän korona ei ole tehnyt mitään suurta muutosta, ainakaan yhteistyöpostausten määriä katsellessa.
henna_elisa
Ihana kirjoitus, tästä tuli hyvä mieli ja mukava aloitus aamulle! 😊
saarah
Kiitos <3 Kiva että piristi päivää!
AaHoo
Sun kirjoituksia on vaan niin kiva aina lukea <3
saarah
Kiitos <3
Mä vaan
Hei! En oo ennen lukenut blogiasi. Nyt sattumalta sen löysin ja tää kirjotus korona-ajasta oli ihan huippu. Kiitos siitä 🙂
saarah
Kiitos! Ihana kun luet ja kommentoit 🙂
Jenniee
Olen aina haaveillut ajoittain enemmän ja vähemmän ulkomailla asumisesta. Tämä blogisi on niin ihana tuulahdus jostain kaukaa.
saarah
Oh kiitos 🙂