Uusia tuulia (joita en haista)
Joskus on vaan pakko, ihan helvetin pakko, tehdä sellaisia vähän tyhmältä ja pelottavaltakin tuntuvia päätöksiä. Yhden sellaisen tein tässä ihan vasta. Kävelin alakerran optikkoliikkeeseen, sanoin vuokraisännälleni että tiedän että vuokrasopimuksessani on neljän kuukauden irtisanomisaika mutta olisiko mitenkään mahdollista…
Kaksi karanteeniviikkoa
Olen katsonut ulos ikkunasta syödessäni välipalaleipää samaan aikaan kun tuttu lähikaupan myyjä, Francisco, syö eväsleipäänsä kaupan vieressä. Siitä tulee kotoisa olo. Olen katsonut tuntikaupalla instastooreja ja videoita Tokiosta. Olen miettinyt amerikkalaista poikaa jonka kanssa hengailin Tokiossa ja joka sanoi…
Ottaisin nyt shotin samppanjaa (ja muita maailmanlopun fiiliksiä)
Enjoy the last days of freedom, mies sanoo ja ojentaa minulle kahvin tutulla take away -luukulla. Hetkeä aiemmin hän sanoo joo kyllä mä muistan, mustana ja ilman sokeria. Aurinko paistaa lämpimästi naamaan ja olo on yhtäkkiä ihan hirveän…
Onneksi jäin
Start digging for the real story, lukee horoskoopissani, joka pullahtaa instagramfeediini eräänä keskiviikkoaamuna. Samaisena päivänä kuulen että suosikkikahvilani on jo uskaltautunut avaamaan ovensa. Heti saatuani työt jonkinlaiseen välivaiheeseen, pukeudun nopeasti, sivelen pikakerroksen aurinkorasvaa ja kipaisen päiväkahville. Paperinen kangasmaski hiostaa, siirrän…
Ei ihan vielä
Yhä useammin kun olen ulkona, en enää tuijotakaan puhelimen näyttöä, en lue kirjaa, en näpellä jotain: tuijotan vain maisemaa, ohikulkevia ihmisiä, aurinkoa. Aurinkoa joka on jo polttavan kuuma, on laitettava aurinkosuojaa, enhän kaikesta tästä huolimatta halua polttaa naamaani. Huulipunaa…
Kuolema ja kiristävät farkut (sekä muut viime aikojen ajatukset)
Kai tässä ajassa on ihaniakin asioita, ajattelen neljännellä viikolla. Voi vastata kysymykseen siitä mikä on viikonloppusuunnitelma sanomalla että ajattelin istua alas tämän kahvin kanssa ja lukea kirjaa. Tai että juoksen aamuisin ja kävelen iltaisin. Ovatko nuo…
Voi näitä aikoja
Lähes kaikki paikat ovat suljettuna. Kahvikioski on vielä auki, istun penkillä auringossa ja kerrankin kukaan ei istu viereen. Aukion reunalla seisoo poliisi, valvomassa ties mitä. Ei puututa edelleen jatkuviin poskisuudelmiin, eihän täällä puututa edes siihen että kävelee päin…
Onko minulla oikeus asua jonkun toisen kotimaassa?
Marraskuu 2019 Tulen kotiin myöhään illalla, menen suoraa suihkuun, sitten keitän vettä kuumavesipulloa varten, menen peiton alle ja alan itkeä. Päivä on ollut ihana, kävellään tuntikausia auringossa, istutaan jokirantaan asetetuille terassituoleille, otatko vielä toisen lasin viiniä, mies kysyy,…
Lissabonin paras brunssi
Elämääni on palannut pitkän tauon jälkeen asia nimeltä sunnuntaibrunssi! Syitä on muutamia: a) Kaveripiirissäni on taas brunssia rakastavia ihmisiä. b) Olen nykyisin niin keski-ikäinen, että saatan herätä sunnuntaisin ennen kymmentä ilman herätyskelloa (!). c) Lissaboniin on vihdoin tullut…
Rakkaat kadut
Kävelin viime yönä kotiin pitkin sateen kastelemia katukivetyksiä mielessä sellainen onnitunne, joka iskee usein ihan sattumalta. Olin kivan galleriabaarin bileissä yhden parhaan Lissabon-kaverini kanssa ja kotimatkalla mietin liukkaiden katukivetysten lisäksi sitä, miten paljon olisikaan jäänyt kokematta ilman tähän…
Syystasaus
On ekaa kertaa sillä lailla vähän viileää että keskellä päivää tarvitsee takin. Kävelen puistokahvilaan ja sitten kauppaan, illemmalla vielä keskustaan hakemaan muutaman asian. Maassa on syksynlehtiä, minulla on silti vielä sandaalit ja jotenkin keveä olo. Mietin sinä päivänä…
lx, air, cbd ja 0710
Seitsemäs päivä lokakuuta eräänä maanantaina nukahdan pienelle lissabonilaiselle rannalle. Siinä kello 14, kuulokkeissa Air:in vanha levy jostain kaksituhattaluvun alkupuolelta. Kun se levy ilmestyi, olin toivottoman ihastunut erääseen mieheen ja kuuntelin levyä tosi usein kuulokkeilla pakkassäässä kävellessäni. Lähes aina se…
