Kuolema ja kiristävät farkut (sekä muut viime aikojen ajatukset)
Kai tässä ajassa on ihaniakin asioita, ajattelen neljännellä viikolla.
Voi vastata kysymykseen siitä mikä on viikonloppusuunnitelma sanomalla että ajattelin istua alas tämän kahvin kanssa ja lukea kirjaa.
Tai että juoksen aamuisin ja kävelen iltaisin.
Ovatko nuo tähdet aina näkyneet noin kirkkaana, mietin eräänä yönä kun keräilen pyykkejä narulta kuivumasta. Ne tuoksuvat jasmiinille ja Lissabonin kesälle.
Olen vahingossa kai oppinut vähän itsestänikin tässä hiljentymisriitissä.
Olen tutustunut vähän lähikahvilan naiseen, josta ennen ajattelin että just joo, hän kun oli heilastellut sekä exäni että erään hyvän ystäväni kanssa.
Nyt ajattelen että just joo, Saara, voisit joskus olla vähän vähemmän tuomitseva sellaisia ihmisiä kohtaan joita et oikeasti tunne.
Ja sitten on se hiljaisuus. On niin ihanan hiljaista koko ajan, joka puolella. Ja tyhjää.
Jos menee sadepäivänä ulos kävelemään, missään ei ole ketään ja Lissabon tuntuu samalta kaupungilta kuin silloin kun muutin tänne ja haahuilin usein sadepäivinä tyhjässä kaupungissa. En vielä tiennyt että sateella täällä ei tapahdu mitään, jopa jotkut paikat ovat suljettuna.
Sitten mietin ystäväni portugalin kielen opettajaa, joka perui tunnit koska hänellä oli surullinen olo.
Voi melankoliset portugalilaiset, ajattelen yhtäkkiä lämmöllä.
Kirjoitan tätä kaikkea niin kirkkaassa auringonpaisteessa, etten edes näe mitä kirjoitan. Välillä tuntuu että on vaikea nähdä mitään muutakaan: tulevaisuutta varsinkaan.
Ehkä hengaan täällä lämpimässä kunnes lama on ohitse, ajattelen yhtäkkiä.
Samaisena päivänä näen ensimmäistä kertaa tänä poikkausaikana julkisesti riitelevän pariskunnan. Sitä kun ei usein tässä maassa näe. Tai en tiedä ovatko he pariskunta, mutta kun he huutavat toisilleen kadunkulmassa ja sitten toinen kävelee kauas pois ja toinen juoksee perään ja huutaminen jatkuu, olo tulee hirveän epämukavaksi.
Sitten näen puistossa miehen joka juoksee takaperin. Tätäkö tämä nyt alkaa olla, että kaikki vähän sekoavat pikkuhiljaa?
Tulen kotiin ja väkerrän monimutkaista salaattia paahdetuista kasviksista ja kaikenmaailman pilkottavista ja sekotettavista aineksista, jotta olisi jotain tekemistä.
Farkut ovat alkaneet kiristää. Ensin ajattelen että ihan sama, sitten taas että voi helvetti, en ole kesällä missään rantakunnossa enää. Mutta tavallaan tämä ajatus on aika kiva, mietin jotain näinkin epäoleellista ja pinnallista.
En enää vain kuolemaa.
Itseasiassa en ole aktiivisesti miettinyt enää sitä mahdollisuutta että kuolisin yksin ulkomailla.
Kaikki on siis kai oikeastaan ihan hyvin täällä.
16 Comments
Ee
Kirjoitat kivasti, ilo on lukea. Kiitos siitä!
saarah
Kiitos kun luet <3
Annisa
Hyvä että on ihan hyvin. Aurinkoisia ja hyviä päiviä edelleen ja lämpöisiä ajatuksia😊
saarah
Kiitos, samoin sinne <3
Yksi lukijoista
Ilahdun aina, kun sinulta on tullut uusi postaus. Joskus säästän lukemista hetken. Esimerkiksi tiskaan ensin. Toivottavasti mikään ei muuttuisi liikaa, toivoo yksi lukijoistasi.
Thinky
Yhdyn niin tähän :)! Toivottavasti jaksat kirjoittaa, maailmanmenosta huolimatta (tai juuri sen takia)!
saarah
Maailmanmenon takia on tullut kyllä kirjoitettua entistä enemmän 🙂 Toivottavasti koronapäiväkirjasta ei silti ihan romaanin mittaista tule 😀
saarah
Oh ihana kuulla, kiitos 🙂
iidis
<3
saarah
<3
Mhmh
Mä olen heräillyt öisin ahdistaviin uniin.
Aamuisin olen pakottanut itseni uneen ja nähnyt ihanaa eroottista unta. Se jatkuu joka kerta.
Mörri
Mä tykkään Saara sun kirjoituksista niin paljon! Niissä on jotakin niin vilpitöntä ja lohdullista. Kiitos <3
Ihan tähän liittymätön juttu: oletko koskaan testannut Bioderman (Sensiobio) misellivettä? Jos et ole, niin kokeile ihmeessä. Taisit jossakin vaiheessa mainita, että lempikasvovetesi on loppunut. Jotenkin se jäi mieleen 🙂
Ja hei, kiitos myös lukemattomista tyylivinkeistä. Haaveilen, että tilaisin joskus Matterin haalarin <3
Kaikkea hyvää sinulle Saara.
saarah
Oi kiitos, ihana kuulla <3
Kkristiina
Ihanaa kun sulta oli tullut uusi postaus! Itse teen vähän samoin kuin aiempi kommentoija, säästän sun kirjoitukset johonkin mukavaan hetkeen päivässä. Otan lasin viiniä tai keitän kahvit, istun alas ja nautin 🙂 Tsemppiä hirmu paljon sinne ulkomaille!
saarah
Oh ihana kuulla että nää on odotettuja <3 Kiitos tsempeistä, samaa toivottelen sinne!
laurp
Hei! Haluan kompata Kkristiinaa. Odotan myös sinun kirjoituksia aina, koska ne resonoi kaikista eniten. Vaikka en edes asu ulkomailla ja vaikkei meidän elämäntilanteissa ole oikeastaan mitään samaa. Jotenkin vaan tunnistan sun ajatukset ja tuntemukset, niissä on paljon tuttua. Ehkä se on toi Mörrin mainitsema vilpittömyys ja lohdullisuus. Voisin lisätä tuohon listaan vielä aitouden.
Toivottavasti et lopeta bloggaamista kokonaan, harvatkin kirjoitukset on parempi kuin ei enää yhtään kirjoitusta!