Sydäntä lämmittäviä asioita eräänä aamuyönä
Sydäntä lämmittäviä asioita eräänä aamuyönä:kasvomaskinsa takana ujosti musiikin mukana laulava taksikuski. Hän luulee minua takuulla turistiksi, ajattelen, varsinkin sen jälkeen kun kajautan kuuluvasti kadulla BOM DIA, kello neljä aamuyöllä. Lähden ystävän luota yökylästä soittamalla ovikelloa valokatkaisimen sijaan. Sorry 4 am…
Joskus…
Joskus En käy vessassa katukahvilassa vaikka pissittää koska en halua kysyä vessan avainta portugaliksi. Joskus en myöskään sano mitään jos minulta veloitetaan väärin tarjousviinistä ruokakaupassa. Ihan sama, mumisen ja olen loppupäivän pahalla päällä jonkun kahden euron vuoksi. Joskus vaan poistelen…
Eipä tässä mitään (siis kirjaimellisesti)
Olin somelomalla, tai no puolilomalla. Laitoin puhelimen sohvatyynyjen väliin enkä postannut yhtään instagramstooria moneen päivään. (Tai no kolmeen). Kävin lounaalla ulkona, joku viereisen pöydän mies pyysi drinkeille, sanoin ei, sitten mietin myöhemmin että ironia soikoon, olen juuri se joka aina…
Katuja ja ajatuksia
Istun katukahvilassa jonka penkit on aseteltu optimaalisesti niin että on ihana vaan tuijotella ohikulkevia ihmisiä. Tuijotella ja miettiä asioita. Kuten vaikka: Portugalissa voi ihan hyvin kävellä kadulla keskellä päivää olutpullo kädessä. Sitä juodaan kuin vettä, mutta koskaan ei olla silti…
Ärsyttäviä asioita
Terassituolin äänekäs raahaaminen kahvilan katukivetyksellä ärsyttää minua. Ohi kulkevat lyhyet naiset joilla on pitkät miehet ärsyttävät minua. On sunnuntai ja minua ärsyttää tänään näemmä kaikki. Myös se että kauppalistallani on viikosta toiseen suolakurkkuja joita myydään vaan niin isoissa purkeissa etten…
Ilahduttavia asioita
Asioita jotka ilahduttavat aina Pukumiehet taluttamassa koiria aamuisin lähiaukiolla. Portugalissa miesten puvut ovat aina hyvin istuvia. Tosin täällä suositaan myös liiankin istuvia (kireitä) kauluspaitoja joiden ylimmistä napeista jätetään turhan monta auki. Istun usein aamukahvilla arvioimassa miesten pukeutumista rikkinäisissä…
Elinkö nyt varmasti varastoon?
Elokuu 2021 Heinäsirkat sirittävät. (Vai ovatko ne heinäsirkkkoja?) Ilma tuoksuu helteelle ja kahville jo heti aamusta. Aren’t they crickets, sanon ystävälle edellisenä viikonloppuna kun kuuntelemme samaa korvia huumaavan kovaa siritystä. Eikun niillä on joku muu nimitys, hän sanoo ja googlettaa.…
Unohdan aina kirjat ja miehet
Katukahvilassa tuoksuu jonkun miehen partavesi. Mietin ensimmäisen poikaystäväni partaveden tuoksua. Mietin tätä kesää ja sitä miten en ole tehnyt mitään muuta kun istunut tässä lukemassa kirjoja ja sitten kun joku kysyy mitä kirjoja olen lukenut, en muista niistä yhtäkään. Se…
Helteen pehmittämä pää
Istun vinokattoisessa ylimmän kerroksen asunnossani ja kirjoitan. Kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan. Ja oikeasti saan aikaiseksi ehkä kaksi sivua. Kuuntelen ranskankielistä räppiä ja sitten suljen kiukkuisena ikkunat kun joku kailottaa espanjaa kadulla kovaan ääneen. Voinko sanoa että kovaääninen espanjan puhuminen ärsyttää minua…
All the feels
Helsinki, 30.7.2021 Jos joku toisi kaiken omaisuuteni Portugalista tuohon ikkunan alle nyt nätisti pakattuna, en koskaan enää lähtisi täältä mihinkään, sanon.Tai siis en sano, ajattelen, koska en uskaltaisi sanoa sitä vielä ääneen. Olen muuttunut koronan sairastamisen jälkeen sellaiseksi että jos…
Illaksi kotiin, monellakin tapaa
Olen miettinyt viime aikoina sitä lehtijuttua jossa kerrottiin että Onlyfans-sivustolla miehet voivat tilasta peniksestään arvion kuvan perusteella ja sitten voi valita haluaako rehellisen arvion vaiko ylistävän. Ja portugalilaiseksääni joka tunnusti kerran että portugalilaismiehet rakastavat deittailla brasilialaisnaisia koska ne saavat kehuillaan…
Elämä, kuolema ja viininviljely
Pohjois-Portugalissa, Douro-joen laaksossa asuu kuusikymppinen viininviljelijä, nimeltään tietysti Maria. Miehet yrittävät aina tulla selittämään minulle kuinka asiat pitäisi tehdä, mutta en minä miehiltä ota neuvoja vastaan, hän sanoo ja korjaa helmin koristellun lierihattunsa asentoa. Marian maalaistalolle johtaa…
