Viime aikojen asioita
Viime aikoina Olen halunnut sanoa jotain älä laihduta -päivästä, mutta minulle ei ole siitä mitään sellaista sanottavaa jota päivän nimi ei jo paremmin sanoisi. Olen nähnyt kolme kertaa viikonlopun aikana samaa naapurintyttöä sattumalta ja se on ollut…
Tällainen olen (mutta olenko kuitenkaan?)
Käytän kerran kahdessa vuodessa korviksia, yleensä juuri alkukesästä tulee mieleen että olisinpa korviksia käyttävä nainen. Sitten yritän tunkea korviksia korviini, mutta reiät ovat ummessa. Au, sattuu ja pyörryttää. Makaan akupunktiopöydällä ja mietin voisinko pyytää että akupunktiohoitaja laittaisi neulan…
Joskus vielä, muttei nyt
Aina kun lähden yksin johonkin, ja siis lähes aina lähden yksin. Aina on aamuyö ja sataa vettä. Kadut kiiluvat mustana. Kello neljältä tosin tällä kertaa kuuluu linnun laulua. Ja taksin radiosta toisenlaista laulua, joka jotenkin aina osuu juuri siihen…
Riskialueita ja rakkaudentunnustuksia
Saara tiiätkö mä rakastan sua, puolituttu viinibaarin omistaja sanoo minulle eräänä perjantaina kun elämään on palannut sen verran vapautta että perjantai-iltaisin saa humputella ulkosalla puoli yhteentoista asti. Olen nousuhumalassa enkä ollenkaan hämmentynyt, I love you too, sanon ja…
Eloon heräävä elämä
Ulkoterassit aukeavat. Huomaan etten osaa enää puhua enää portugalia sanaakaan. Sem açúcar, mumisen maskiini. Viereisen pöydän lounastavat portugalilaispapat näyttävät vapautuneen onnellisilta syödessään turskalounastaan. Yksi vanha mies on tullut puku päällä lounaalle yksin. Tuntuu jotenkin juhlavalta, vähän kun vapulta. Tosin minulla on ryppyinen…
Uusia tuulia (joita en haista)
Joskus on vaan pakko, ihan helvetin pakko, tehdä sellaisia vähän tyhmältä ja pelottavaltakin tuntuvia päätöksiä. Yhden sellaisen tein tässä ihan vasta. Kävelin alakerran optikkoliikkeeseen, sanoin vuokraisännälleni että tiedän että vuokrasopimuksessani on neljän kuukauden irtisanomisaika mutta olisiko mitenkään mahdollista…
Kirjoita, lähetä, peruuta
Lokakuu 2020, Olen kirjoittanut hirveän paljon viime aikoina. Auringossa, kaatosateessa, puhelimeen, läppärillä, aurinkoisella kadunvarsiterassilla, itku kurkussa. Olen kirjoittanut kaikkea sellaista mitä en kuuna päivänä julkaisisi, vaikka olen oppinut että kuuna päivänä saattaa tulla nopeammin kuin sitä uskookaan. Olen…
Kaksituhattakaksikymmentäyksi
Ensin olen Helsingissä yhdeksän päivää. On samaan aikaan ihanaa ja sitten mietin että miksi ihmeessä olen täällä. On monta iltaa kun istun yksin tyhjässä asunnossa Vallilassa koska en jaksa kysyä ketään lenkille, en oikeastaan jaksa enää lenkkeillä, ajattelen…
Kuinka sain koronan
Menen aamulenkille, on torstai ja aurinko paistaa pilvien välistä. Onpa jotenkin nihkeä olo, ajattelen kun kävelen jyrkkää mäkeä ylös. Juoksemisesta ei tule mitään, luovutan ja kävelen pari kertaa puistoa ympäri. Sitten menen kotiin, käyn suihkussa ja juon kahvia…
Ja taas pitää selvitä
20.1.2021 Katson vaikka kuinka monennetta kertaa suosikkisarjaani Insecurea ja haluan niin paljon baareihin, tanssimaan, ulos syömään, tapaamaan UUSIA IHMISIÄ…. elämään elämääni. Katson Insecurea myös lounastauolla, istun viltin alla sohvalla ja ulkona paistaa aurinko. Sitten vien lautasen tiskialtaaseen, puhelimen eri…
Asioita joita en muistanut Suomesta
Olin poissa vuoden, sitten paikalla kuukauden. En ole koskaan ollut niin kauan pois enkä niin kauan sitten taas täällä, siellä. No Suomessa. Ja olin unohtanut kaiken tämän: Pipotukka! Ja kaikki se sähköisyys! Vitun ihanaa! Vittu joo! Vittu…
On liian hiljaista (ja ajatuksia)
Mustanharmaat riisutut puut näyttävät harmaata taivasta vasten aivan kuolleilta. On hiirenhiljaista. Suomessa on aina niin hiljaista että kuulen omat ajatukseni. Ne huutavat pääni sisällä mitä sinä nainen oikein aiot tulevaisuudessa tehdä, missä aiot asua, mistä saat rahaa ja mitä…
