Yleinen

On liian hiljaista (ja ajatuksia)

 

 

Mustanharmaat riisutut puut näyttävät harmaata taivasta vasten aivan kuolleilta. On hiirenhiljaista. 

Suomessa on aina niin hiljaista että kuulen omat ajatukseni. Ne huutavat pääni sisällä
mitä sinä nainen oikein aiot tulevaisuudessa tehdä, missä aiot asua, mistä saat rahaa ja mitä teet? MITÄ TEET?

Kävelen pitkin pimeää autiota katua. Alepan keltainen valo killottaa tien päässä. Mätän ostoskoriin tuttuja tuotteita, pienimmässäkin lähikaupassa on vegaanijuustoja ja kaikenmaailman erikoisasiota. 

Olen samaan aikaan sitä mieltä että parasta olisi jäädä Suomeen asumaan nyt samantien ihan pysyvästi ja että en luultavasti koskaan enää sopeutuisi tähän maahan. 

MITÄ AIOT TEHDÄ, huutavat ajatukseni päässä kaiken hiljaisuuden keskellä. 

Olen entisen työkaverini tyhjässä asunnossa, jossa kaikki hiljaisuus vyöryy päälle. Ei kuulu naapurista kengät jalassa puulattialla kopistelua, ei avonaisen ikkunan takaa jutustelua ja puistokahviloiden ääniä, ei kuulu mitään. Yhtään ääntäkään. Rappukäytävä on hiljainen, suomalaiset osaavat sulkea ovet paiskomatta ja poistua ulko-ovesta ennen kuin alkavat kälättää ääniviestejään ja senkin osaavat tehdä normaalilla äänenvoimakkuudella.

Kuulen pelkästään jääkaapin hurinan
ja ne painostavat ajatukseni. 

Kynttilän liekit lepattavat kaikessa hiljaisuudessa kauniissa kipoissaan. Kaikki astiat sopivat yhteen ja mietin omia muuttolaatikoitani, joista puolet meni vahingossa roskiin ja toivon että joku löysi sieltä Marimekon viinikarahvin, jota en sitten enää koskaan täytä kauniissa keskusta-asunnossani vieraita odotellessa. 

Samaan aikaan yksi lasikannu tuntuu hirveän suurelta menetykseltä ja sitten siltä että jos en koskaan olisi lähtenyt, en tietäisi elämästä vielä yhtään mitään. 

 

 

On pimeää: aamulla ja aamupäivällä, iltapäivällä sitten näyttää jo illalta ja kello neljältä keskiyöltä. Kymmenen uutisten aiheeksi pääsee se, että ylihuomenna aurinko saattaa näyttäytyä. 

En saa nukuttua, olen väärässä rytmissä ja aikavyöhykkeellä, on liian kuumaa, ajatukseni ovat liian äänekkäitä. Katselen seinään hejastuvaa kukkivan puun mallista varjokuvaa ja kuuntelen omia typeriä ajatuksiani, jotka luuppaavat päässäni ympyrää. 

Mietin ystäviäni kahdessa eri maassa. Ketä kaipaisin eniten, se voisi tulla täysin yllätyksenä, opin sen jo viimeksi muuttaessani toiseen maahan. Sitten selaan puhelimestani kaksi tuntia kuvia Japanista. 

Jos joku vielä kerran esittää minulle (varmasti ihan hyväntahtoiseksi tarkoitetun) kysymyksen siitä miksen muuttaisi Japaniin, kirjoitan kirjan siitä miten eri maihin muuttelusta
ei saa kun ajatuksensa sekaisin. 

 
 

20 Comments

  • m i l l a

    No mut mikset muuttaisi Japaniin?? Ei kai, kysyn ihan vaan siksi, että voit nyt sitten kirjoittaa sen kirjan 😀 Lukisin mielelläni. Kuvaat hyvin tuota pysyvää sekasortoa, joka expatin päässä asustaa.

    • saarah

      Uskon! Tämä taitaa olla kaikkia ulkosuomalaisia yhdistävä asia. Tai siis ULKOMUUMEJA, kuten eräs ulkomailla asuva kaverini muotoili 😀

  • Toinen samanlainen

    Niin tuttua. Nämä ajatukset pyörivät päässä joka Suomen käynnillä, vielä yli 20 ulkomailla asutun vuoden jälkeen. Tekee kipeää, kun sydän on kahdessa paikassa. Ja kuitenkin, aina olen päätynyt siihen, että en voi jäädä enää Suomeen. Siellä on paljon hyvää mutta koen (olen aina kokenut) ilmapiirin Suomessa jotenkin kovaksi, joka ei sovi herkälle mielelleni. Ja ihmiset Suomessa ovat minut jo myös hylänneet. Se ei tullut mieleen lähtiessä, että niin voisi käydä, kun itselle ihmissuhteet ovat ikuisia ja itse on yrittänyt epätoivoisesti pitää yllä yhteyksiä. Yksin se ei kuitenkaan onnistu. Nämä kuvat taitavat olla Vallilasta?

    • saarah

      “Siellä on paljon hyvää mutta koen (olen aina kokenut) ilmapiirin Suomessa jotenkin kovaksi, joka ei sovi herkälle mielelleni”
      Tästä olen niin samaa mieltä <3 Ilmapiiri jota en osaa oikein edes kuvailla: jotenkin kova, hirveän yksilö- ja suorituskeskeinen, tuntuu kovin vieraalta. Ja joo, ihanasta Vallilasta nämä kuvat, hyvin bongattu 🙂

      • Vierailija S

        Pakko kyl todeta tähän väliin, et vaik tuossa yläpuolella lähes ylistin Suomea, niin onhan Suomessa ja suomalaisissa huonojakin puolia. Esim. kun miettii mikä puolue on nyt ykkösenä… Et joo, allekirjoitan kyl tuon kovan/kylmän ilmapiirin/asenteen, se ei oo kiva juttu.

  • Vierailija S

    Huh, musta ei ois todellakaan ulkomaille asumaan, ihan jo kotimaassa oon saanut pään sekaisin… Jotenkin sitä ei kyl oikein Suomessa asuneena tajua, millaista on asua ulkomailla pysyvästi. Tsemppiä vain!
    Mut joo, piti sanoa kans, et repesin tolle uutiselle: aurinko saattaa näyttäytyä :D. Tunnistan meinaan ton! On ollut niin pilvistä, et välillä meinaa innostua, et hei, aurinko melkein paistoi! (Tai pilvipeite ees vähän rakoili).

    • Toinen samanlainen

      Onko sulle kuitenkaan tullut mieleen, että ehkä se on nimenomaan Suomi, joka ainoastaan saa pään sekaisin? Ehkä jossain muualla pääsi ei olisi sekaisin vaan seesteinen?

      • Vierailija S

        Jaa, mielenkiintoinen pointti (siis tarkoitan todella tätä, en vittuilevasti!), tai siis että en ole kyllä ajatellut kyllä tuolta kannalta. Itellä tää pään sekavuus liittyy mielestäni lähinnä ehkä siihen, et asun täs pääkaupunkiseudulla ja tääl on niin paljon ihmisiä, liikennettä yms. minkä kyl tunnistan et ei tee hyvää itelle. Tietysti tästä voisi tietysti vetää sen johtopäätöksen, et muutan rauhallisemmalle paikalle ja olen itseasiassa niin tehnytkin. No, siellä se pää vasta sekaisin menikin… Että jaa-a.Olen tullut kyllä siihen lopputulokseen, että se on varmaan sukuvika kun ei suksi luista.
        Tai ite oon miettinyt et mulla ei varmaan/todennäköisesti olis voimavaroja/resursseja muuttaa ulkomaille. Ku muutin sinne rauhallisemmalle paikalle lähes toiselle puolelle Suomea, niin sekin oli jo tosi iso ponnistus mulle.Kaikki ne kontaktien/kavereiden luominen tyhjästä, huh, se on aika, no, jopa työlästä.

      • Vierailija S

        Ja sen vielä mainitsen, et en mä kyl oikeastaan ees haluais muuttaa Suomesta, mä tykkään kyllä (kaikesta huolimatta) asua täällä. Tai tunnen kyl, et Suomi on kotimaani, ei mua oikein ees kiinnosta matkailla nykyään, saati et muuttaisin ulkomaille asumaan.

        • Toinen samanlainen

          Tästähän tuli mielenkiintoinen keskustelu. Nyt haastan sinua ja kysyn, että mistä tiedät, ettet viihtyisi jossain muussa maassa paremmin? Et voi tietää ennen kuin kokeilet 🙂
          Niinhän se on, että mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle ja siksi on tärkeää elää omaa elämäänsä niin kuin itse parhaaksi näkee. Usein kuitenkin me ihmiset suljemme pois vaihtoehtoja eri syistä kuten laiskuudesta, pelosta, mukavuudenhalusta tai läheisriippuvuudesta, tai emme edes tule ajatelleeksi niitä. Useimmiten on niin, että elämä on kompromissien summa eli jotain saadakseen, pitää luopua jostain muusta.
          Itse olen maksanut kovan hinnan ulkomaille lähdöstä. Olen menettänyt ystäväni ja perheeni. Heille kai lähtöni oli liikaa, en pysynyt ns. lestissäni. Siltikään en kadu, sillä olen sitä mieltä, että en alkujaankaan voinut merkitä noille ihmisille kovinkaan paljoa, koska uskon itse siihen, että aidot, todelliset ihmissuhteet kestävät elämän muutokset. Ihmiset ovat usein liian läheisriippuvaisia ja huomioivat vain ne, jotka ovat käden ulottuvilla välittömästi.
          Sen sanoisin, että ulkomailla on useimmiten helpompi tutustua uusiin ihmisiin kuin Suomessa. Työtä se tietysti vaatii mutta sitä ei kannata pelätä. Ja aina pääsee takaisin Suomeen, jos elo ulkomailla ei maita.

          • Vierailija S

            Niin, jaa, eihän sitä kai voikaan tietää, ellei kokeile. Ite oon kyl sen verta mukavuudenhaluinen, et haluan asioida ja tulla ymmärretyksi omalla äidinkielelläni, en jaksais puhua koko ajan jtn toista kieltä. + Mun mielestä Suomessa on monia hyviä puolia, joista en olis valmis luopumaan. Enkä kyl ees keksi, minne ulkomaille muuttaisin. Kaikesta huolimatta viihdyn Suomessa :).

    • saarah

      Kiitos tsempeistä! oon alkanut ajatella että ulkosuomalaisuus on kai vähän kun armeija- tai synnytystarinat. Niiden jaarittelun tärkeyttä ei ehkä tajua ennenkuin on itse sen kokenut 😀
      Eipä muuten oo paljon aurinko näyttäytynyt vaikka uutisissa lupailtiin. Kerran oon nähnyt vilauksen, tässä kolmen viikon aikana 😀

  • Eeee

    “Olen samaan aikaan sitä mieltä että parasta olisi jäädä Suomeen asumaan nyt samantien ihan pysyvästi ja että en luultavasti koskaan enää sopeutuisi tähän maahan.”
    En ole vähään aikaan samaistunut mihinkään yhtä paljon! 10 vuotta ulkomailla asuneena tunnistan fiilikset niin hyvin. Kävin juuri Suomessa joululomalla ja lähinnä…. ihmettelin. Kaikki on siellä aina niin tuttua mutta kuitenkin niin outoa.

    • saarah

      Kaikki on siellä aina niin tuttua mutta kuitenkin niin outoa.
      JUST TÄÄ! Asia jota kukaan muu kuin toinen ulkosuomalainen ei voi ymmärtää. Huomasin kans nyt kun olin ollut niin kauan poissa et multa oli lähtenyt sellaset Suomi-perustaidot: koitin aina esim availla ovia väärään suuntaan 😀

  • L a u r a

    Mä asuin ulkomailla noin yhdeksän vuotta ja muutin sitten Suomeen. Tiesin vain että aika oli kypsä, kun löysin itseni joka viikko Lontoon merimieskirkolta syömästä karjalanpiirakoita. Sellaisenkin muutoksen huomasin, että Suomesta lähtö oli aikaisemmin ollut aina tosi helpottavaa, mutta sitten lopulta jotenkin salaa kahdehdin niitä jotka jäivät ja asuivat Suomessa. Kaikki täällä (Suomessa) vaikutti jotenkin niin helpolta ja huolettomalta ja Lontoo oli ns. koluttu.
    Muutin sitten takaisin ja siitäkin on jo nyt yli kymmenen vuotta (asuin kyllä siinä ulkomaiden ja Suomeen muuton välissä vielä kolme kuukautta Aasiassa for fun :D) ja pari ekaa vuotta ihmettelin kuinka kaikki oli jotenkin niin eksoottista: lähi-Alepa, lounaspaikan buffa, ihmisten tapa olla ja pukeutua. Oli tosi outoa mutta tavallaan ihanaa, koska Helsinki oli muuttunut niin paljon poissa ollessani ja minä myös, sain uuden näkökulman ja kokemuksen vanhaan tuttuun paikkaan.
    Nyt kai olen tottunut tähän, mutta olen ihan törkeän iloinen, että mulla oli ns. villit vuodet ulkomailla, koska palaan niihin tosi usein ajatuksissani ja elän uudestaan. Se on mun salainen sisäinen maailmani What happens in London stays in London -henkeen. 🙂
    Nyt mulla on mies ja lapsi ja koti, enkä ihan heti jaksaisi muuttaa ulkomaille ja aloittaa alusta, mutta kukapa sen tietää, ei se ole täysin poissuljettua. Edelleen mietin (aika usein ja kyllästymiseen asti) että mitä jos ja mitä sitä tekis isona ja jaadi jaadi jaa. Olen tullut siihen tulokseen, että nykymaailmassa vaan on liikaa näennäisiä vaihtoehtoja. Joskus helpottaa omaa oloa jos vaan päättää, että tämä on hyvä ja sillä siisti, ei tartte joka välissä arpoa. En ole omalla kohdallani huomannut, että sellainen jatkuva omien unelmiensa tavoittelu, ja muu läppä jota kuulee paljon, olisi ollut oma tieni onneen. Mutta hyvä arki on ihana asia, mistä se ikinä löytyykin. 🙂
    Antoisaa uutta vuotta!

    • saarah

      Kiitos tästä myötäelämiskommentista 🙂
      Ja just tää: Oli tosi outoa mutta tavallaan ihanaa, koska Helsinki oli muuttunut niin paljon poissa ollessani ja minä myös, sain uuden näkökulman ja kokemuksen vanhaan tuttuun paikkaan.
      Helsinki on todellakin muuttunut tän vajaan kuuden vuoden aikana ja ennen kaikkea olen itse muuttunut niin paljon että kaikki tuntuu eriltä. Se on jotenkin kyllä ihanaa että jos sinne joskus palaa, ei se varmasti tunnu samalta kun silloin kun siellä asui.

  • Niiina

    Samastuin, Suomessa on niin hiljaista.. ja missään ei ole ketään. Menin viimeksi Suomessa ollessa (siitä on jo 3,5 vuotta) junalla Joensuuhun ja joka asemalla Helsingistä sinne jäi vaan tyyliin kaksi ihmistä pois. Ja ehkä kaksi tuli kyytiin. Mietin että miten noin tyhjä maa voi mitenkään pärjätä? Miten mikään infrastruktuuri pärjää kun sadan kilsan matkalla asuu muutama hassu sata ihmistä? Samaan aikaan Suomalaiset ei halua että ketään sinne muuttaa, eli kai ne on tyytyväisiä siihen oloonsa ja tyhjyyteen ja hiljaisuuteen. Mä olin ihan jäässä kesälläkin vaikka siellä muka oli juuri ollut helleaalto ja en ikinä muuttaisi takaisin koska en kestä pimeyttä ja kylmää, loskaa ja ja ja… ai nii. Ja kaikki asunnot näyttää niin siisteiltä, valtavilta ja tahattomilta etten meinaa uskaltaa olla missään. No, en ole minimalisti ja rakastan patinaa, vanhoja tavaroita ja runsasta sisustusta. Niin että hehe, mä pysyn täällä Ranskassa missä on vierähtänyt 15 vuotta..!

    • saarah

      Haha, niin samoja fiiliksiä! Ja kun menee junalla halki Suomen, näkee oikeestaan ihan pelkkää metsää vaan 😀 Miten voi olla niin paljon metsää, mietin joka kerta?!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *