Uusia tuulia (joita en haista)
Joskus on vaan pakko, ihan helvetin pakko, tehdä sellaisia vähän tyhmältä ja pelottavaltakin tuntuvia päätöksiä. Yhden sellaisen tein tässä ihan vasta. Kävelin alakerran optikkoliikkeeseen, sanoin vuokraisännälleni että tiedän että vuokrasopimuksessani on neljän kuukauden irtisanomisaika mutta olisiko mitenkään mahdollista…
Hirveän pitkät viikot
En jaksa enää mitään. EN HELVETTI MITÄÄN,ajattelen eräänä maaliskuisena aamuna kun herään. On ihanaa että on ihan vähän enemmän vapautta: samalla viikolla sallitaan puiston penkeillä istuminen. Menen heti istumaan puistoon penkille. Samaan aikaan se tuntuu maailman ihanimmalta: aurinko…
Koronapäiväkirja vuoden takaa
Vuoden takaisen koronapäiväkirjan lukemisesta tulee vähän kummallinen olo. Juurihan se oli, miten tuosta voi olla jo vuosi? Ja että onneksi ei tiedetty mitä kaikkea on edessä. Tylsästä elämästä koronapäiväkirjan kirjoitteleminen tuntui jotenkin typerältä tuolloin, mutta onneksi tein sitä. Edelleen…
Kirjoita, lähetä, peruuta
Lokakuu 2020, Olen kirjoittanut hirveän paljon viime aikoina. Auringossa, kaatosateessa, puhelimeen, läppärillä, aurinkoisella kadunvarsiterassilla, itku kurkussa. Olen kirjoittanut kaikkea sellaista mitä en kuuna päivänä julkaisisi, vaikka olen oppinut että kuuna päivänä saattaa tulla nopeammin kuin sitä uskookaan. Olen…
Helmikuun suosikit
Näin kotona istuessa kuukaudet ja viikot menettävät vähän merkityksensä eikä edes muista aina onko viikonloppu vai arkipäivä. Laskin nähneeni helmikuun aikana kolmea ihmistä, kahta heistä yhden kerran, kolmatta kahdesti. Helmikuun suosikkeihin olisin mieluusti siis kirjannut lockdownin loppumisen, mutta ei,…
