Tärkeää katsottavaa
On viihdyttävää komediaa. Ja sitten TÄRKEÄÄ sellaista. Tässä yksi stand up show, Hannah Gadsbyn Nanette nimittäin, on sellainen jonka jokaisen pitäisi nähdä. Ei vain naisten, ennenkaikkea ehkä just miesten. Tai siis ihan kaikkien. Hannah Gadsby on australialainen koomikko, joka veti…
Vihreän teen voima
Haluaisin aloittaa tämän tekstin tällä lauseella: En ymmärrä ihmisiä, jotka eivät juo vihreää teetä. En aloita, sillä se kuulostaa ärsyttävältä neuvomiselta. Minulle voisi sanoa samantyylisesti: en ymmärrä miksi juot viiniä tai et urheile säännöllisesti. On helppoa olla terveys-besserwisser ja neuvoa muita…
Kynttiläbaareista ja tolkun ihmisistä
Deutsch oder Englisch, kysyy väsyneen näköinen mies minulta lentökentän turvatarkastuksessa. English, please, sanon. Olet ensimmäinen joka on sanonut please, hän toteaa ja hymyilee vähän eikä sano mitään siitä että minulla on liikaa kosmetiikkaa käsimatkatavaroissani. Edellisenä yönä kävelen yksin…
Mitä jos elämästä häviäisi kymmenen vuotta?
Hei kato sun kynnenalusia, MITÄ HITTOA OOT TEHNYT, huudahti ystävä taannoisella Berliinin reissulla. Ups, olen pedikyyrin ja kynsiharjan tarpeessa, aika usein, tässäkin kuvassa. Se ei ole kuitenkaan tämän postauksen pointti, vaan pointti on kädessäni oleva kirja, jonka löysin Helsingissä…
Leffasuositus muka-aikuisille (ja muillekin)
Kuuma sunnuntai-iltapäivä, jolloin makaan puistossa ja kävelen kaupan kautta kotiin. Teen suosikkisalaattiani, paistan vähän kalaa. Kappas, reissuun lähtenyt kämppis on jättänyt puoli pulloa viiniä jääkaappiin. Ettei menisi pilalle. Sisällä on ihanan viileä, jos ei avaa ikkunoita. Avaan…
Yksi viiva vaan
Kuinka simppeli ja hieno! Jonathan Calugi tekee upeita piirroksia, nostamatta kynää kertaakaan. Siis yhdellä viivalla. Piti aika kauan tuijottaa näitä että ihanko oikeatsi tässä on vaan yksi viiva. Lisää Jonathanin töitä täällä. …
Mitä minä pelkään?
Luin eräänä päivänä puistonpenkillä uusinta Trendi-lehteä, jonka kolumnissa Laura Friman kirjoittaa siitä, miten häntä on aina pidetty rohkeana. Ja sitten siitä, mikä on ollut totuuden toinen puoli. Oletpa rohkea, sen lausahduksen olen itsekin kuullut moneen otteeseen, vaikken ikinä ole pitänyt…
Sisusta kuin ranskatar
Nyt on selkeä Ranska-teemaviikko Visual diaryssä. Ensin kirjoittelen pariisilaismiehistä ja nyt sitten ranskalaisesta sisustuksesta vielä. Mitähän muuta, ehkä yksi punaviinihehkutuspostaus mahtuisi vielä? Meillä kävi hiljattain vieraita, joista toinen hihkaisi olohuoneen ovella: Ooh, boheemi, jotenkin ranskalaistyyli! Itse en…
Pienistä unelmista (ja pariisilaismiehistä)
Kävelen yksin pieneen elokuvateatteriin, jossa olen tietysti liian ajoissa. Me avaamme ovet saliin kolme minuuttia ennen kymmentä, nainen sanoo. Sali on portugaliksi sala, joskus minun on vaikea muistaa mikä se on suomeksi ja joskus puhun englantia tekemällä niitä…
Aina harmaissa
Tiedättekö sen ärsyttävän fiiliksen kun joku suosikkivaate kuluu käyttökelvottomaksi ja siitä on vain luovuttava? Mulle kävi näin esimerkiksi tän esittelemäni harmaan mekon kanssa. Se nyppääntyi ja päätyi kierrätyslaatikkoon alle vuodessa. Sitten kun bongasin aika samantyyppisen eräästä liikkeestä tänä…
Oisko tätä mun koossa?
Jos mulla olisi lapsi, oisko se ihan mini-me vaiko pukisinko sen ihan jotenkin eri tavalla kuin itseni? Tässä keskustelu jota olen käynyt useankin naispuolisen ystävän kanssa. Kuulemma lapsen pukeminen on ihanaa siihen asti kun sille syntyy oma tahto.…
Laukku-unelmia Marokosta
On asioita, joista saan ihan hirveästi mielihyvää. Siis visuaalisia asioita. – Täydelliset väriyhdistelmät – Yksinkertaiset mutta kekseliäät kuosit – Pintamateriaalit – Hyvin tehdyn käsityön jälki – Kuvakollaasit Marokkolainen laukkumerkki Nasire on aikalailla juuri tätä kaikkea. Aikalailla…
