Leffasuositus muka-aikuisille (ja muillekin)

 

 

 

Kuuma sunnuntai-iltapäivä, jolloin makaan puistossa ja kävelen kaupan kautta kotiin. Teen suosikkisalaattiani, paistan vähän kalaa. Kappas, reissuun lähtenyt kämppis on jättänyt puoli pulloa viiniä jääkaappiin. 

Ettei menisi pilalle. 

Sisällä on ihanan viileä, jos ei avaa ikkunoita. Avaan sitävastoin vuodesohvan, kasaan kaikki tyynyt siihen ja selaan tunnetilaan sopivan leffan. 

Puolivälissä pitää käydä kaatamassa lisää viiniä, sitten leffan jälkeen istua hetki ja kirjoittaa, olipa jotenkin niin samaistuttava kaikkineen. 

Tykkään leffoista joissa kävellään ja puhutaan ja ei oikein tapahdu mitään. Viime sunnuntaina suutuin niin paljon ystävälleni, joka ei suostunut lopettamaan tappeluleffan katsomista kun itse olisin halunnut tehdä ruokaa, että lähdin ovet paukkuen kotiin (hah). Ihan kuten tässä leffassakin, olen aikuinen, joka on välillä ihan holtiton lapsi. 

Joskus tekee hyvää nähdä sellaista ruudulta. 

 

 

 

 Suositus tälle
ja sunnuntaiviinille yksin kotona. 

 

 

Mr. Roosevelt Netflixissä.

 

 

 

—-