Mitä minä pelkään?

 

Luin eräänä päivänä puistonpenkillä uusinta Trendi-lehteä, jonka kolumnissa Laura Friman kirjoittaa siitä, miten häntä on aina pidetty rohkeana. Ja sitten siitä, mikä on ollut totuuden toinen puoli. Oletpa rohkea, sen lausahduksen olen itsekin kuullut moneen otteeseen, vaikken ikinä ole pitänyt itseäni erityisen rohkeana tai pelottomana. 
Pelkään nimittäin monia asioita. 

 

 

Mutta millaisia?

 Pelkään että jos haluan joskus palata Suomeen, en saa mistään enää töitä, koska cv:ssä ammottaa vuosikausien kolo “oikeista töistä”. 

Pelkään maksaläiskiä. 

Pelkään saavani tietää että en olekaan valmistunut yliopistosta. Näen edelleen säännöllisesti unia siitä, etten olekaan valmistunut edes edellisestä koulustani, vaikka siitä on jo kolmetoista vuotta aikaa ja lipaston laatikossani on todistus siitä sekä suomeksi että englanniksi. 

Pelkään että olen koko ikäni yksin. Sitten heti kun olen parisuhteen partaalla, pelkään että elämäni muuttuu liikaa jos alan seurustella ja en ole enää yhtään varma mitä haluan. 

Pelkään sitä, että lissabonilaiset alkavat vihata turisteja. 

Pelkään myös sitä, että tämä kaupunki menettää henkensä ja tunnelmansa juuri turistien takia. 

 Pelkään saamattomia poliiseja ja vapaapalokuntaa, jos sattuisi jotain ihan oikean vakavaa. 

Pelkään kävellä rakennustelineiden alta. 

Pelkään että riitaannun kämppikseni kanssa ja koska hän on vuokrasopimuksen haltija että hän heittää minut ulos. (Olen kertonut tämän hänelle). 

Pelkään että olen tehnyt elämässä ihan vääriä valintoja. 

Pelkään että kadun viisikymppisenä sitä, etten koskaan hankkinut lapsia. 

 

 

Pelkään aloittaa uusia harrastuksia, koska olen tosi huono kestämään sitä kun joku neuvoo minua. 

Pelkään mennä paikkoihin joissa on entisiä heiloja ja heidän uusia tyttöystäviään. 

Pelkään että tavallinen polttimo sytyttää riisipaperivalaisimen tuleen. 
Pelkään lähes kaikkien sähkölaitteiden syttyvän tuleen.

Pelkään myös ukkosta ja otan kaikki piuhat pois seinästä sillä kelillä kuin mikäkin maalainen. 

Pelkään metsäpaloja. 

 Pelkään uimista kuukautisten aikana. Koska hait. 

Pelkään että saan kurkkusyövän, koska juon aina teetä tulikuumana. 

Pelkään etten saa tehtyä elämässäni mitään viisasta ennenkuin kuolen. 

Pelkään myös sitä, että menetän joskus vielä hyvät unenlahjani, makaan valveilla kaikki yöt, yksin tietysti ja ulkona sataa vain räntää. 

Pelkään suonikohjuja ja hidastuvaa aineenvaihduntaa. 

Pelkään puhelimella soittamista. 

Pelkääminen ei tietysti ole rohkeuden vastakohta. Pelkään monia asioita – ja teen niitä silti. 
Se kai on sitä rohkeutta sitten. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

—–