Matkat,  Oma elämä

Kynttiläbaareista ja tolkun ihmisistä

 

 

DEA805E6-0C00-4872-A676-A8B606BA008D.JPG

 

Deutsch oder Englisch,

kysyy väsyneen näköinen mies minulta lentökentän turvatarkastuksessa. English, please, sanon. Olet ensimmäinen joka on sanonut please, hän toteaa ja hymyilee vähän eikä sano mitään siitä että minulla on liikaa kosmetiikkaa käsimatkatavaroissani. 

Edellisenä yönä kävelen yksin kotiin tunnelmallisten viinibaarien reunustamaa katua Berliinissä ja leikin vähän ajatuksella Entä jos muuttaisin tänne.

Kun periaatteessa voisin. 

Berliini on niin erilainen kuin Lissabon, vähän ruma ja rosoinen, mutta silti jotenkin niin kovin viehättävä, aito. Olen toki käynyt siellä aiemminkin, talvella ja syksyllä, mutten koskaan kesällä. Ystävä johdattaa ihanan vihreisiin ja vehreisiin puistoihin, jotka näyttävät enemmän joltain mystiseltä eteläiseltä kohteelta. On ihana järvi, jossa uida, tunnelmallisia kynttiläbaareja rosoisine seinineen ja…

 

 

aca086df-43a0-492f-a09b-094b77f5e8d0.JPG

B7600A4B-62ED-4017-89F6-98F4927FD4A9.JPG

5ED564D5-9558-4BF7-811E-579EC42C2E6C.JPG

 

Ja minä tunnen olevani jotenkin sellaisessa normaalissa paikassa, normaalissa elämässä. Euroopassa, en jossain kaukaisessa Etelä-Euroopan maassa, jossa olen ulkonäköni vuoksi ikuisesti turisti. Enjoy your holiday, joka kerta vaihtorahat käteen saadessani. 

Juon aamukahvini ystäväni kauniissa asunnossa Marimekkomukista ja me puhumme tuntikausia elämästä, jossa on joko liikaa töitä tai ihan liikaa vapaa-aikaa ja sitten ei saa tehtyä mitään kaikella sillä ajalla. Kun on liikaa aikaa ajatella, tajuaa ettei niitä ajatuksia sittenkään niin kauheasti ole. 

Aurinko paistaa korkealle sisälle ikkunoista, pihassa kasvaa hurjan korkea puu ja jalkakäytävät ovat leveitä. Kaikki on suurta ja tehokasta, kassaneiti lappaa ostoksia sellaisella tahdilla että hitaat portugalilaiset saisivat jonkun slaagin kaikesta siitä tehokkuudesta. 

 

 

42499FCD-DA61-468C-82E0-503B9D0E132B.JPG

63D635A8-A105-4BF9-A833-AB6D7A034246.JPG

FFFBF361-A82D-4B93-80F5-16576F55D879.JPG

 

Viimeisenä iltana treffaan vanhan ystävän viinibaarissa, jonka listalta löytyy portugalilaista vinho verdeä, juuri sitä samaa jota ostimme juhannuksena graafikkokavereiden kanssa ihan vaan siksi että etiketti oli maailman rumin. (Se kahden euron viini sitä vastoin oli erinomaista). 

Muistatko kun olin viimeksi täällä ja bailattiin niin tehokkaasti että mun uusi mekko repesi ja sitten neuvokkaana miehenä korjasit sen roudarinteipillä, hän ei ihan tarkkaan muista, kuulostaa kyllä ihan siltä millaista suomivieraiden kanssa aina on. Siitä on yli kymmenen vuotta aikaa tosin, mitä tapahtui, miten me vanhennuttiin yhtäkkiä. 
On kuin olisi sata vuotta siitä, kun tutustuimme We got beefin edustalla jonkun illan päätteeksi ja menimme samalla taksilla kotiin ja valvoimme aamukahdeksaan koska meillä oli ihan yhtä huono huumorintaju ja niin hauskaa kun voi olla vain silloin kun on juuri tavannut jonkun, jonka kanssa tulee vaan tosi hyvin toimeen. 

 

16D2FF2B-CC47-4D65-81FC-11BCF6D1D123.JPG

 

Ei tarvitse edes lukea rivien välistä tätä asiaa, se tulee tässä nyt ihan suoraa: olen vähän kyllästynyt Lissaboniin juuri nyt. 
Sun kuvat saa mut kaipaamaan Berliiniin, portugalilainen ystävä viestittää. Koska juuri nyt vihaan tätä kaupunkia. Emme ole nähneet niin pitkään aikaan, ettei minulla ole mitään käsitystä siitä, miksi hän vihaa mitäkin tällä hetkellä. Sellaisia ystävyyssuhteita minulla on Lissabonissa useita. Ihan liikaa draamaa. Päivä päivältä huomaan kaipaavani entistä enemmän suomalaisia ystäviäni. Niitä tolkun ihmisiä, jotka ovat ihanan rehellisiä ja helppoja. 

Huomaan myös kaivanneeni matkustelua ihan järjettömän paljon. Viimeisen neljän vuoden aikana kun en ole käynyt muualla kuin Portugalissa ja Suomessa. Sen pitäisi riittää ihmiselle, mutta Berliinissä tajuan kuinka paljon kaipaan niitä hetkiä, kun on uusia paikkoja, voi eksyä ja tuijottaa kivan pikkubaarin terassilla tuntikausia ohikulkevia täysin vieraita ihmisiä. 

Koska ulkomaillakin asuessa on ihan samalla tapaa helppo vaan jämähtää: käydä samoissa paikoissa, antaa elämän urautua tietyille raiteille. 

 

Ehkä minulla on vaan ollut eniten ikävä juuri sitä. Sitä tunnetta, että maailmassa on paljon muutakin kuin kaksi kotimaatani. Paljon kaikkea jännää ja vierasta ja vähän uusia mahdollisuuksia myös. 

 

 

 

—-

 

 

 

Berlin, I kind of like you. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

25 Comments

  • Juliaihminen

    Hahaha, huomaa, ettet ole ollut Suomessa hetkeen, koska nykyään monissa piireissä ”tolkun ihminen” tarkoittaa henkilöä, joka hyväksyy hiljaa rasismin. 

    (Vuosi pari sitten Sauli Niinistö sanoi Suomen kansalle, että ääripäät on ikäviä, tolkun ihmiset on hyviä. Tähän moni älähti, että rasismin varustaminen ei ole mikään vastinääripää rasisteille.)

    Mutta ymmärrän täysin, että tämä keskustelu ei ole saavuttanut Lissabonia. 😀 Jännä vain huomata, miten jotkut tavalliset sanat voivat saada uuden, ikävän merkityksen yhden puheen jälkeen.

     

    • Vierailija

      Ai, ei ole kyllä tämmöinen tulkinta tavoittanut munkaan piirejä, ihan ansiokkaasti käytän ihan alkuperäisessä tarkotuksessaan 😀
      t. korkeakoulutettu Helsingistä

      • Vierailija

        Tolkun ihminen-käsite syntyi jyri paretskoin kolumnista ja alkoi siitä levitä kulovalkean tavoin. Tarkottanut jo pari vuotta sitä, että hyväksyy hiljaa rasismin. Munkin silmään pomppas ikävästi tässä tekstissä.

        • vierailija

          Jos yksi suomalainen kolumnisti on kerran sanonut näin, ei voida varmaan olettaa että sanan merkitys on kerralla muuttunut kaikkien ihmisten puheessa 😀

          • Vierailija

            sitä kolumnia jaettiin somessa tuhatpäin ja presidenttikin omaksui sen puheen. tolkun ihminen-käsitettä on viljelleet sen jälkeen mediassa kaiken maailman julkimot. tätä käsitettä on puitu monissa mediaa käsittelevissä ajankohtaisohjelmissa. kantsii vähän seurata maailmaa 😀

          • saarah

            Kyllä mä hämärästi muistan ton kolumnin nyt kun asiasta mainittiin, mutta silti tolkun ihminen ainakin omassa ja oman kaveripiirin kielessä edelleen tarkoittaa myös tolkkua omaavaa ihmistä. Vähän niinkuin perussuomalainenkin, joo nykyisin kun sanaa käyttää, tulee heti mieleen vaan se puolue, mut ei se tarkoita sitä etteikö sillä voisi edelleen kuvata myös hyvin perus-suomalaista-ihmistä 🙂

             

          • Vierailija

            Kielitiede on sun kanssa eri mieltä. 🙂 Kun käyttää jotain ilmaisua, siitä ei voi irrottaa konnotaatioita, joita se kantaa mukanaan. Jos googlaat “tolkun ihminen”, huomaat millasta materiaalia ilmasun hakutulokset esittävät – ne vie tähän merkitykseen, joista Julia mainitsi. Samoin kuin sä et voi esimerkiksi sanoa, että sana x ei ole loukkaava, jos et tarkoita sitä loukkaavaksi. Jos sanan merkitys on muokkautunut yleisessä käytössä pejoratiiviseksi, ei voi alkaa vain inttää, että kun ei vaan meidän porukassa. Tai voi tietysti, vapaa maailma, mutta se ei tee siitä totta.

          • saarah

            [[{“fid”:”1061876″,”view_mode”:”media_original”,”fields”:{“format”:”media_original”,”alignment”:””,”field_file_image_alt_text[und][0][value]”:false,”field_file_image_title_text[und][0][value]”:false},”link_text”:null,”type”:”media”,”field_deltas”:{“1”:{“format”:”media_original”,”alignment”:””,”field_file_image_alt_text[und][0][value]”:false,”field_file_image_title_text[und][0][value]”:false}},”attributes”:{“class”:”media-element file-media-original”,”data-delta”:”1″}}]]

            Tuhat ihmistä äänesti, tässä tulos. Ei varmaan ollut sitten kielitieteilijöitä 🙂

             

          • Vierailija

            Kysymys on asenteellinen, kuten oli myös se kolumni ja presidentin puhe. Ihminen, joka allekirjotti näiden molempien mielipiteet, ei koe, että tolkun ihminen on piilorasisti. Rasistit ääriharvoin myöntävät rasisminsa.
            Tää tolkun ihmisyyden vallalla oleva määritelmä on sellanen, että monille rasismiin puuttumattomuus = tolkullista, järkevää toimintaa. He kokevat olevansa siis tolkun ihmisiä. Jos et toimi näin, sinulla ei ole tolkkua. Sun kysely oli huonosti toteutettu ja ei tods läpäsis tieteentekemisen kriteerejä. Se ei todista mitään.

          • tiita

            Nyt on kyllä pakko kommentoida, että äänestin myös Saaran stoorissa kuten enemmistö ja olen oikeasti kielitieteilijä. 😀  En aidosti ole koskaan kuullut tätä sanan uutta negatiivista konnotaatiota, vaikka koen olevani aikaani seuraava ihminen. Sanojen merkitykset tietenkin elävät ja muuttuvat, mutta se ei tarkoita, että uudet sävyt olisivat yhtäkkiä kuin taikaiskusta tasaväkisesti olemassa kaikissa nykyisissä ja tulevissa konteksteissa.

            Olen vastikään kuullut, että joku käyttää sanaa “kassalla” merkityksessä “pihalla” tai “kahvilla” (Siis se tyyppi on niiiin kassalla koko ajan!) Se ei tarkoita, että kaikkien pitäisi tästä lähin välttää kyseisen sanan käyttöä, ettei vaan tule väärinymmärryksiä.

          • saarah

            Sanojen merkitykset tietenkin elävät ja muuttuvat, mutta se ei tarkoita, että uudet sävyt olisivat yhtäkkiä kuin taikaiskusta tasaväkisesti olemassa kaikissa nykyisissä ja tulevissa konteksteissa.

            Juuri tämä! Ja tietty lieventävä asianhaara tässä järjettömän vakavassa syytöskeskustelussa on tietty se, etten edes asu Suomessa 😀

          • Vierailija

            Kyllä mielestäni pitäisi lukijalla olla sen verran tajua, että ymmärtää missä kontekstissa termiä on käytetty. Tässä tulee kyllä hyvin selväksi se, mitä kirjoittaja tarkoittaa tällä termillä tässä jutussa 🙂

  • veerala

    Kirjoitat kauniisti ja kuvat on ihania. Ennenkaikkea sun levottomuus kutkuttaa. Tällainen arkeen porautunut, työssäkäyvä, vaimo, pienen pojan äiti ja suklaaholisti saa suurta nautintoa (kuulostaapa irvokkaalta) lukiessaan sun pohdintoja elämästä.

  • Linalei

    Hei vitsi miten kivasti kirjoitettu ja hyvin kiteyttää fiiliksen siitä kun asuminen uudessa kotipaikassa muuttuu arkipäiväisiä. Itse Berliinissä 7 vuotta asuneena aaltoilen kyllästymisien ja uudelleenrakastumisen vaiheiden välillä. Ehkä se kaipuu onkin siihen vastarakastumisen tunteeseen, mikä uudessa paikassa huumaa. Nyt tosin Suomessa käydessä tää näyttäytyy mulle ihan unelmien kohteena, ihanan puhdasta ja ihanan paljon tilaa!

    • saarah

      Joo, toi on niin totta 🙂 Mä kans todellakin aaltoilen kyllästymisien ja uudelleenrakastumisen vaiheiden välillä. Haikailen sitä vastarakastumisen tunnetta ja sit toisaalta on kivaa että on tottunut jo lähes kaikkeen ja kotiutunut. Ja sit kesällä haikailen joskus Suomeen mut talvella taas en 😀 Ei oo helppoa 😀

  • Damibeibe

    Saara. Kaikella rakkaudella! Veikkaan että sun elämä muuttuisi helpommaksi, jos vertailisit asioita vähemmän. Paikkoja ja tunteita ja ihmisiä. Vähemmän odotuksia ja vertaamista. Ihan kuin sulla olisi koko ajan sellainen missä on asiat paremmin -lista päässä. Vai syntyykö se vain näissä teksteissä? Ihana siis kun kirjoitat avoimesti, auttaa monia ja kiva että tuot elämän esiin koko kirjossaan. Mutta joskus mietin itsesi takia että voi kun löytyisi paikka missä sun on hyvä olla. Halaus!

    • saarah

      Kaikella rakkaudella myös: kannattaa muistaa että tää on blogi mun elämästä, yksittäisiä tekstejä sieltä täältä, ei mikään 100% totuus mun jatkuvasta todellisesta elämästä ja ajatuksista 🙂

  • Vierailija

    Itsekin kaipaan vaihtelua, tosin mulle riittää esim. nyt kesällä vain kotimaan matkailu kunhan on edes vähän uusia paikkoja eikä vain mökillä ja kotikaupungissa oloa. Talvella lähden useimmiten ulkomaille.
    Oletko matkustellut Portugalissa muualla kuin Lissabonin ympäristössä? Joitakin tekstejä muistan, ainakin Madeiran ja Sintran, joka taitaa olla ihan Lissabonin vieressä. Nämä kolme on mulle paikat mitkä ainakin haluaisin Portugalissa nähdä, mutta varmasti on lukuisia muitakin mielenkiintoisia paikkoja.

    • saarah

      En ole itseasiassa käynyt Madeiralla mutta Azorit on kyllä suositeltava kohde! Samoin Etelä-Portugali, Alentejo ja Algarve ja siellä monet pikkukaupungit kuten esim. Odeceixe. 

       

       

Leave a Reply