Salaviiniä ja selviämisen merkkejä
Hymyilen kahvijonossa naiselle joka hymyilee takaisin, poltan kielen espressoon joka on niin vahvaa että yhtäkkiä pilvet liikkuvat korkeiden pastellitalojen päällä oudosti. On aurinkoista, sitten taas kaatosadetta. Samaa vaihtelevaa sekoilua ovat tunnetilat: välillä rauhallista ja helppoa, joskus jopa hymyilyttää…
Fa fa fa falling
Eiks oo jotenkin ironista, sanoin puolitutulle viime viikolla, ainoa puisto jonka penkkejä ei ole teipattu istumiskelvottomiksi on Portugalin parlamenttitalon vieressä. Samaisessa puistossa olen istunut miettimässä nykyistä elämää, kirjoittamassa blogipostauksia, laskeskelemassa työtarjouksia (en saanut niistä yhtäkään) ja sitten vain…
Ei ihan vielä
Yhä useammin kun olen ulkona, en enää tuijotakaan puhelimen näyttöä, en lue kirjaa, en näpellä jotain: tuijotan vain maisemaa, ohikulkevia ihmisiä, aurinkoa. Aurinkoa joka on jo polttavan kuuma, on laitettava aurinkosuojaa, enhän kaikesta tästä huolimatta halua polttaa naamaani. Huulipunaa…
48 tuntia kesää
Nyt kun itse asuu paikassa, jossa on aurinkoista ja suht valoisaa jopa talvella, on niin kovin helppo sanoa tällaisia asioita: No en ymmärrä miksi suomalaisten tarvii joka talvi lähteä jonnekkin etelään kesken talven. Kauhean haitallista ympäristölle kaikki tuollainen lentely…
Kevättä ilmassa – kotona
Kaukana ovat ne ajat kun postailin tänne jatkuvasti kuvia silloisesta asunnostani. Nyt se tuntuu jotenkin… no kaukaiselta. Lissabonissa on nyt se vuodenaika, jolloin päivisin on auringossa helposti sellainen 14 astetta, tarkenee juoda kahvia puiston penkillä ja…
Yritin vain nauttia (sori)
Oli kaunis aurinkoinen tammikuinen perjantai, just eilen nimittäin. Lämpömittari kohosi seitsemääntoista asteeseen ja olin aivan sydämenkuvat silmissä KEVÄT KEVÄT KEVÄT. Istuin työhuoneella levottomana, soitin kuulokkeissa ranskalaisia rakkauslauluja ja katselin ulos. AIVAN LIIAN AURINKOISTA TEHDÄ TÖITÄ!!!!! Koska oli perjantai, ajattelin…
Kaunein aika vuodesta
Vaikka olen asunut Lissabonissa jo lähes kaksi (!) vuotta, silti ei hitto kun täällä on kaunista -fiiliksiä tulee päivittäin.Varsinkin tähän aikaan vuodesta. Voiko kukkiviin puihin ja niiden kuvaamiseen, tai jakarandojen tuoksuun IKINÄ kyllästyä? En usko. —- …
Yllättäviä kohtaamisia (ja kesäpäiviä)
Eräänä sunnuntaiaamuna herään ystäväni kodin yläkerrasta, ison huonekasvin alta, pehmeästä sängystä. Alakerrasta kuuluu kahvikuppien kilinä ja tiskikoneen täyttö eilisten juhlien jäljiltä. Kaivaudun peiton alta, avaan ikkunan ja katson ihanaa palmumaisemaa. Seuraavat kaksi tuntia vetelehditään sohvalla syömässä eilisen illallisen…
Lauantait, te ihanat onnenpäivät
Eräänä myöhäisenä lauantai-iltana odottaessani katkarapucurryäni, saamme yhtäkkiä kamalan riidan aikaiseksi siitä, kuka maksoi mitäkin vuoden 2008 finanssikriisin aikana ja kuka maksoi takaisin velkansa ja millaisilla koroilla. Yleensä minua ei kiinnosta puhua politiikasta ravintolapöydissä, jauhan paljon mielummin ihmissuhteista,…
Onnellisten ihmisten puutarha
Juomme ulkona puutarhassa vinho verdeä. On sunnuntai-iltapäivä ja ihminen, josta olen alkanut tykätä hurjan paljon, lentää huomenna Italiaan eikä palaa ehkä enää koskaan tänne. Laitamme uuniin pinaattimunakkaan, sekoitamme Bloody Maryja ja keitämme vahvaa kahvia mutteripannulla, jonka kahva on…
Keveä kevät
Olen miettinyt viime aikoina sitä, miten englanniksi lightness tarkoittaa sekä keveyttä ja valoisuutta. On ollut molempia. Jos elämä olisi aina täynnä roseviinin värisiä auringonlaskuja ja mansikka-aamupaloja, olisi se ehkä liikaa. Mutta toisinaan ne tulevat todella tarpeeseen. Samoin sellaiset illat kun tulee suihkusta, kävelee…
Paluupäivät
Kun olen ollut lähes kaksi viikkoa poissa ja palaan, kaikki tuntuu jotenkin uudelta ja keväältä. Uudelta keväältä. Hetkellisesti jotenkin kovin ihanalta. Juon aamulla vehnänorasmehua, josta joku kirjoitti internetissä: siitä tulee jotenkin keveä ja selkeä olo. Tuskin se siitä johtuu, mutta…
