Ajasta ja ajoituksesta (ja ehkä muistakin asioista)
Kuka onkaan niin typerä että ostaa täydelliset sandaalit juuri ennen kun alkaa viikon mittainen sadekausi joka muuttuu sitten salakavalasti talveksi Ja kuka siellä kaupassa pakkaa ne sandaalit, avaan kotona paketin ja ne ovat eri kokoa, kolmekymmentäkuusi ja…
Marraskuisia muistoja
Syksyn tulon tietää siitä että portugalilaisnaiset alkavat näyttää ratsastuksenopettajilta pitkissä saappaissaan, sanoo mies ja painaa kahvikoneen nappia valkoisessa keittiössään. On marraskuu, marraskuu 2017 ja elämä on ihanan normaalia. Käyn gallerioissa, tapahtumissa, elokuvissa ja hengaan baarien edustalla viinilasi kädessä…
Kaksi kolmekymmentä
Olen kokonaisen iltapäivän ärsyyntynyt siitä että entisen yliopistoni vieressä sijaitsevassa puistokahvilassa kahvi maksaa nykyisin 2,30€. Järkyttävää, sanon varmasti vahingossa ääneenkin. Kaksi vitun kolmekymmentä?! Mitä tapahtui yhdeksällekymmenelle sentille ja kaikelle järjellisyydelle? Varmaan vuodet vierivät. Ja sitten myös korona vierähti…
Hiilarit & naapurit (+muut viime aikojen jännittävät tapahtumat)
Girls-sarjan Desi on muuttanut yläkertaani. Törmään häneen eräänä päivänä tullessani kotiin ja olen niin hämmästynyt tästä näystä etten saa suustani mitään muuta ulos kun kiitokset oven avaamisesta portugaliksi. Sitten törmään häneen jatkuvasti naapurustossani ja tuijotan joka kerta varmistuakseni siitä…
Viisi vuotta sitten
Viisi vuotta sitten seisoin tulevan yliopistoni aulassa kädessäni paperi, jossa luki lukukausimaksujen määrä. Nämä pitäisi maksaa kerralla. Niin ja käteisellä, sanoi epämääräistä englantia puhuva opinto-ohjaajaksi itseään kai nimittävä nainen. Niin mutta pankkiautomaatista saa kerralla vain kaksisataa euroa ja…
Rasismi: kuinka olen itse toiminut väärin
Kun asuin vielä Suomessa, ystäväpiirini koostui ihmisistä jotka olivat kanssani samasta maasta kotoisin, suunnilleen saman ikäisiä, saman tulotason omaavia ja kaikki täysin saman värisiä. Ajattelin aina silti että olen edistyksellinen ihminen, en koskaan nimittäin ajattelisi ihmisten ihonväriä jos…
Kaikki (ja mikään ei) hyvin
Kaikki on täydellistä, ja mikään ei ole hyvin. Puhun kaikesta, ihan kaikesta: nuoruuden sekoiluista, epäonnisista suhteista, hirveistä sydänsuruista, ihan mistä vaan. Oma elämäntarina eri kielellä kuulostaa vähän eriltä, vähän jotenkin jännemmältä. Toisaalta olen hyvä värittämään totuutta ihan vähän jotta…
Possible is nothing
Possible is nothing, lukee työmiehen paidan selässä, kun ohitan hänet aamulenkillä eräänä aikaisena lauantaiaamuna. Kyllä vaan, herään joskus lauantaiaamuisin kello kahdeksan mennäkseni lenkille. Jos teen niin, tiedät että viikkoni on erityisen ärsyttävä, kuten tällä kyseisellä viikolla tapahtui. Possible…
Elokuu lukuina
– 1 viikonloppu pikkukylässä Alentejossa, jossa söin keskinkertaista ruokaa, lilluin ihanassa uima-altaassa ja vaeltelin hiki päässä pitkin maita ja mantuja puhumassa menneestä ja tulevasta. – Tuhat kertaa kun pyörittelin silmiäni ja mumisin itsekseni kaikelle ihan sairaan ärsyttävälle julkisilla…
Ei se miltään näytä kuvassa kuitenkaan
Ehkä vaan ajetaan sinne auringonlaskun aikaan, sanoo ystäväni. Mä en nyt yhtään muista oonko käynyt siellä, sanon puolestaan minä. Etelä-Portugalissa on muutamia paikkoja joissa olen kyllä ollut, mutta olen blokannut mielestäni suurimman osan niistä reissuista, koska ne olivat…
Autuaan tietämätöntä
Kello 8.17 eräänä elokuisena maanantaiaamuna puisto on lähes tyhjä, on pilvistä ekaa kertaa pitkään aikaan, ehkä vähän viileääkin. Ja se tuntuu ehkä vähän ihanaltakin. Nostan aurinkolasit silmiltä, juoksusoittolistan sijaan olen kuunnellut viimeksi killing me softlyä edellisenä päivänä maatessani…
Ohikiitäviä maisemia (ja fiiliksiä)
Istun bussissa tuntikausia ja katselen ohikiitävää maisemaa. Kuivia oliivipuita, pellolla pälyileviä hevosia ja tummaa metsikköä. Typerä kasvimaski hiostaa naamaa. Olen viettänyt juuri kivan viikonlopun maaseudulla. Uinut pikkukylässä sijaitsevan hotellin uima-altaassa sata kertaa. Vaellellut pitkin pieniä tyhjiä katuja ja…
