Ajasta ja ajoituksesta (ja ehkä muistakin asioista)
Kuka onkaan niin typerä
että ostaa täydelliset sandaalit juuri ennen kun alkaa viikon mittainen sadekausi joka muuttuu sitten salakavalasti talveksi
Ja kuka siellä kaupassa pakkaa ne sandaalit, avaan kotona paketin ja ne ovat eri kokoa, kolmekymmentäkuusi ja toinen kolmekymmentäseitsemän
We are very very sorry, he sanovat,
Joo sama juttu, vastaan ja tuijotan ikkunasta hirveää kaatosadetta
Miksi teenkään kaiken aina väärän aikaan
Rakastuin ihan hullun tulisesti erääseen mieheen ihan väärään aikaan, väärässä maassa
Tai no juuri oikeassa, mutta kaikki meni niin pieleen etten ole edelleenkään päässyt siitä yli vaikka kaikesta on niin kauan aikaa ettei minun kuuluisi todellakaan edes muistaa asiaa enää
Mutta muistan ikuisesti, sellaista se vaan on
Typerää, epäreiluakin kai
Kaikki tunteet ja se ettei tunne mitään, ne kerääntyvät kehoomme ikuisiksi ajoiksi löllymään, luen kirjasta jonka kansi näyttää hienolta ja sen pitäminen terassipöydällä antaa minusta intellektuellin kuvan, vaikka selaankin instagramia siinä istuessani sinä päivänä enemmän kuin kirjaa
Luen englanniksi, ei se tunnu huvilta, sanon natiivipuhujalle, mutta sähän puhut englantia ihan kun se ois sun äidinkieli, hän jatkaa,
niin mutta huvilukeminen on eri, yritän selitellä
Joskus ajattelen miten kaukaista on se, että olin hiljainen koska oli puhuttava vierasta kieltä
Nykyisin voin istua amerikkalaisten illalliskutsuilla ja puhua eniten, tai no nykyisin ja nykyisin, nyt istun kotona yksin, mutta vaikka vuosi sitten ennen kuin maailma meni sekaisin, tein sitä useinkin
Olen oppinut niin paljon amerikkalaisilta ystäviltä, kuinka olla sujuvan soljuvan sosiaalinen, ei tarvitse aina oikeasti kiinnostaa muiden asiat ja perheen kuulumiset, mutta niitä voi silti kysellä ja oikeastaan siitä tulee hyvä mieli,
miksi istua aina hiljaa nurkassa ja olla kyselemättä jos voi myös istua keskellä sohvaa ja jutustella kaikesta mistä ei edes tiedä ihan hirveästi, vaikkapa heidän maansa politiikasta ja siitä miten erilaista on elää maassa jossa raha ja menestys on kaikki kaikessa ja pitää tienata kuusinumeroisia lukuja ollakseen joku
Ajattelen suomalaisia ystäviä joiden miesten ammatteja en edes suunnilleen tiedä, ei me puhuta niiden miehistä ikinä, miksi puhuttaisiin kun on niin paljon kiinnostavampiakin aiheita,
me itse, miehet kun harvoin ovat kiinnostavia ollenkaan
Eräänä päivänä istun kahvilassa tuntikausia, ikkunan ääressä, tilaan kahvia, kakkua, ruokaa kaikkea etten olisi huono ihminen viemässä asiakaspaikkoja, kirjoitan ja tuijotan
lainehtivaa katua ja ihmisiä jotka näyttävät maansa myyneiltä kaatosateessa kiiruhtaessaan
tämä kaupunki on aivan eri sateella
Maansa myyneitä, mietin sitä sanontaa
Olenko minä niitä, maansa myyneitä, muualle lähteneitä
siksi jotenkin kummallisen melankolinen maastamuuttaja aina
Vaikken siltikään, edelleenkään
halua palata.
Marraskuun suosikit
12 Comments
I don´t speak Polish
Olen itse asunut pian puolitoista vuotta ulkomailla. Edelleen löydän itseni aika ajoin tilanteista, joissa olen hiljainen koska vieras kieli. Olen jotenkin aina ihmetellyt miksi niin tapahtuu ja jopa soimannut siitä itseäni. Ärsyttää olla sellainen hahmo, joka en oikeasti ole!
Ehkä itsenikin kohdalla toivo elää ja joskus vielä asia tuntuu itsestänikin kaukaiselta.
saarah
Joo, ymmärrän niin hyvin. Mullakin siihen meni vuosia, ei se oo helppoa. Mutta voit olla toiveikas: kyllä se aika sieltä vielä tulee <3
Ee
Kivasti taas kirjoitit, soljuen. Kiitos siitä!
saarah
Kiitos kun luet <3
Seahorse
Kiitos taas tästä kirjoituksesta, sanoisin että elämänmakuisesta mutta inhoan sitä sanaa 😀 Samaistun melankoliseen maastamuuttajuuteen ja tuohon ettei ole vieläkään päässyt yli vaikka olis pitänyt unohtaa jo kauan sitten!
saarah
Kiitos 🙂 Mäkin VIHAAN sanaa elämänmakuinen 😀 😀
Hende
Voiko enempää samaistua kuin noihin viimeiseen viiteen riviin! Kiitos blogistasi jonka avaa aina hyvillä mielin, vaikka olisikin melankolisia aiheita kun tietää että kirjoituksista nauttii aina. Itselläni 5v eteläeurooppalaisena joten arvattavasti kolahtaa 🙂
saarah
Oi kiitos, ihanasti sanottu <3
Grap
Rakastan näitä ulkosuomalaispostauksia! <3
saarah
Kiitos <3
Grap
Ja toi ensimmäinen valokuva on hienoin minkä oon nähnyt aikoihin. Saispa siitä julisteen, jota voisi vaan tuijottaa!
saarah
Ah joo tää oli niin kaunis sumuaamu! Ois kyllä hieno juliste muuten 🙂