Yleinen

Tammikuu, vihakuu, aina ja ikuisesti

 

 

Vuoden ensimmäisinä päivinä ahdistaa.
Voi helvetti että ahdistaakin, mutta sitten tajuan myös sen että minua ahdistaa aina, ihan saakelin aina tammikuussa, riippumatta siitä missä olen.

Vihaan tammikuuta vuodesta toiseen niin paljon että se vie kaiken energiani. Eräänä iltana olen aivan kuolemanväsynyt yhdeksältä illalla, mikä ei ole minulle ollenkaan tavallista. Olen varmasti kuolemassa, ajattelen dramaattisesti. Sitten tajuan kävelleeni samana päivänä kaksitoista kilometriä, ehkäpä voisi väsyttää ihan vaan siksi? 

Tai siis myös siksi että vihaan tätä alkuvuoden ekaa kuukautta. Mutta kai kaikilla on yksi inhokkikuu, sellainen jolloin vaan valmiiksi jo ärsyttää kaikki?

Vihaan tammikuuta, mutta viidentenä päivänä tajuan että tässähän on ollut pelkkää auringonpaistetta. Olen kävellyt joka päivä ulkona aurinkolasit päässä. Mitä sinä nainen niin kovasti vihaat?

Muistan ikuisesti Suomesta tammikuun, sen kun on jo aivan kypsä talveen. Ja oikeasti se talvi on vasta alkamassa. Nyt tammikuun neljäntenä päivänä linnut laulavat ja ajattelen että ilma tuoksuu jotenkin keväiseltä. 

 

 

Vihaan silti vähän kaikkea. 

Sitä että sain hirveän draaman aikaan sillä että päätin eräänä iltana olla suunnitelmia tekemätön portugalilainen, vaikka yleensä olen suunnitelmansa pitävä suomalainen joka on aina puhelimensa tavoitettavissa.

Vihaan draamaa. Voi että kuinka vihaankaan draamaa. Ottaisin joskus mielummin vaikka avokämmenen kasvoilleni kun ne hirveän pitkät viestiketjut joissa sitä draamaa puidaan. 

Vihaan jääkylmiä aamuja lämmittämättömässä asunnossa, jolloin juon vahingossa seitsemän litraa liian kuumaa teetä. 

Vihaan sitä sunnuntaiperinnettäni jossa tiedän jo toista kahvia ostaessani että saan hirvittävät kofeiiniöverit, pyörryttää, oksettaa enkä saa unta kun joskus kolmelta ja sanon silti iloisesti could I have another coffee, please. (Tai millä kielellä nyt satunkaan sinä sunnuntaina puhumaan). 

Vihaan sitä kummallista olotilaa jonka joulunpyhät saavat aikaan, kun voi olla viikkokaupalla vellomassa sellaisessa öö teen huomenna vähän töitä tai ehkä en teekkään ja sitten ei saa aikaiseksi helvetti soikoon yhtään mitään moneen viikkoon kun on tipahtanut ihan täysin kaikesta normaalielämän tehokkuudesta (vai kävikö minulle oikeastaan tämä jo vuonna 2015, ei niinkään nyt jouluna). 

 

 

Vihaan sitä että lähikaupassa ei ole koskaan sitä mitä haluan ostaa. Ei lohifileitä niinä päivinä kun tekee mieli uunilohta tai sitten aina avokadot lopussa silloin kun haluan tehdä niistä salaattia ja aina mitä pidempi jono asiakkaita, loogisesti sitä vähemmän kassoja auki. Henkilökuntaa kyllä riittää, silloinhan kun on hirveä ruuhka-aika ja kymmenien ihmisten jonot, silloin kannattaa juuri olla pyyhkimässä viinihyllyltä pölyjä tai asettelemassa mausteita uudelleen. Olen varma että todennäköisin kuolinsyyni tässä maassa tulee olemaan se, että joskus vielä päästäni katkeaa verisuoni kaupassa käymisen hitauden vuoksi. 

Tai ehkä vaan yleisesti se että olen niin kova vihaamaan asioita.

Yritin etsiä vertaistukena tähän myös ystäväni Tiian blogista postausta jossa hän kertoo myös vihaavansa tammikuuta, mutta koska tammikuussa ei mikään toimi, en löytänyt sitä.

Vetäydyn peiton alle odottelemaan helmikuuta. Mikä siellä puolella ruutua ärsyttää just nyt?

 
 

14 Comments

    • saarah

      Joo, NIIN sama olo! Heti uudenvuodenpäivänä iskee sellanen olo et tää kuukausi tulee kestään taas jonkun 17 viikkoa :O
      Mutta onneks kohta ollaan jo puolivälissä ja sit helmikuu on jo melkein kevätkuu 🙂

  • Anskuliini

    Mun ärsytyskuukausi on marraskuu. Silloin on pimeää, sateista ja harmaata, ja yleensä kaikki deadlinet osuu siihen, vaikka oikeasti haluaisi keventää työtahtia auringon tavoin. 😀
    Koska mun toimimattomat järjestelmät tulee vasta monen kuukauden päästä, sain löydettyä kyseisen Tiian postauksen sulle ja muillekin tammikuuvihaajille vertaistueksi: https://tiiarantanen.com/blog/2018/11/02/3-1-syyta-miksi-tammikuu-on-syvalta. Tiia taisi tämän jakaakin instastooreissaan tässä parin päivän sisään, mutta mielestäni vertaistukikertausta ei voi koskaan olla liikaa.
    Tsemppiä siis loppukuuhun, ja parempaa helmikuuta! 🙂

    • saarah

      Ah kiitos, just tää postaus! Mun lukijat on parhaita <3
      Marraskuu on kyllä myös ankee, mutta mulle tammikuu on aina pahin. Helmikuussa sit helpottaa, onneks se on jo ihan pian 🙂

  • maria hakkarainen

    Haha mulla on sama sunnuntaiperinne, liikaa kahvia siis. Joskus sunnuntai-iltapäivällä on ihanaa kävellä merenrannalla termarin kanssa, joogahousut jalassa, mutta silloin aina unohdan, että parin kupillisen takia en todellakaan saa unta ennen kahtatoista, näen painajaisia ja oon maanantaina tosi ärtynyt 😀

    • saarah

      Joo, just toi! Sunnuntaihin kuuluu niin oleellisesti just kävelyretket pitkin poikin ja ne on aina kivempia kahvin kanssa! Viime sunnuntaina yritin yhdessä take away-paikassa vielä et oisko teillä kofeiinitonta kahvia mut kun ei ollut, otin sit oikeen ja hitto että kadutti yöllä 😀

    • saarah

      Hahaa aattelin ensin et mikä outo kommentti, mut sit tajusin et jos joku vihais kesäkuuta (mun synntärikuukausi), ottaisin sen myös takuulla henkilökohtaisena loukkauksena 😀

  • annepa

    Juuri tällä hetkellä ärsyttää jostain syystä jo pitkän aikaa kesken ollut asia. Pomoni ei halua käyttää henkilökohtaista palkitsemista, vaikka sellainen politiikka meillä on käytössä. Ehdotuksia saa tehdä ja on tehty, mutta koska pomo ei vie niitä ylemmälle taholle päätettäväksi, ketään meistä ei henkilökohtaisesti palkita. Olen keskustellut asiasta hänen kanssaan ja hän sanoo, että “sitten pitäisi palkita kaikki kun kaikki tekee niin hyvää työtä”. Eihän se noin mene. Ja kaiken lisäksi meillä on myös ryhmäpalkitseminen käytössä, mutta ei hän käytä sitäkään! Itselleni en tätä palkitsemista ole kerjäämässä, mutta tiedän, että 3 muuta henkilöä meiltä sen saisi, jos esitykset käsiteltäisiin. Mutta kun ei käsitellä, koska pomo ei esitä. Oikeusmurhahan tässä tapahtuu niitä ihmisiä kohtaan, joille henkilökohtaista palkitsemista on esitetty. He eivät sitä saa, koska pomo juntturoi.
    Niin, että ärsyttää oikein kovasti nyt tämä!

    • saarah

      Ääääh, ymmärrän ärsytyksen NIIN täysin, onpa tyhmä tilanne! Tuntuu epäreilulta että palkitsemispolitiikka on käytössä mutta sitten käytännössä se ei vaan toimi!

  • MissT

    Mäkään en oikein tykkää tammikuusta ja mä oon syntynyt tammikuussa :D. Mullakin kyllä sama kuin sulla; täällä BCN:ssa tammikuu ei oikeasti edes ole mitenkään karsee; aika ihana itse asiassa; ei niin paljon turisteja ja tosi aurinkoista. Ehkä tää vaan matkaa mukana vaikkei ihmeempää perustetta juuri nyt tälle tammikuun dislikeamiselle :D.

  • Cielo

    Luulin inhoavani tammikuuta, mutta nyt, 18:ntena päivänä huomaan, että tämähän on mennyt melko kivuttomasti. Päivät ovat olleet ihanan vaaleita ja viileitä, jotta voi ( saa ) käyttää pipoa. Olen siis Italiassa 🙂

Leave a Reply