Viime aikojen asioita

Olen kantanut metrossa puolitoistametristä huonekasvia ja teollisuusalueella äänieristykseen soveltuvaa seinämateriaalia. 

Olen ollut liikaa sisällä, koska ulkona on ollut liian kylmä. 

Olen päivitellyt yötä päivää sitä, miten on kesä ja tässä maassa sama keli kun joskus joulukuussa. 

Olen päivitellyt myös listaa asioista, joita haluan tehdä tänä kesänä. 

Olen kysynyt ystävältäni, mitä teenkään nyt kun hän ei tule jokavuotiseen tapaansa Lissaboniin juhannukseksi. Ennenkuin hän ehti sanoa mitään, jouduin myöntämään että minulla onkin kyllä jo juhannussuunnitelmat valmiina. 

Olen puhunut hirveän paljon Helsingistä ja Lissabonista yhden illan aikana ja vertaillut niitä lähes kaikissa asioissa. Lopputulos: aika 50/50. 

Olen tuijottanut kirkkaita näyttöjä saamatta aikaan mitään järkevää. Sitten noussut sohvalta ja suihkutellut huonekasveja ja jutellut niille. 

Olen haaveillut rantapäivistä ja siitä olotilasta kun pitkän biitsipäivän jälkeen käy suihkussa, laittaa yökasvonaamion ja menee voipuneen onnellisena nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. 

Olen muistanut sen kerran kuin aikuisuus iski todella vahvasti päin naamaa: ystävä lähetti viestin että lähtikin Flowsta kotiin jo puolen yön maissa ja kuinka ihanaa oli mennä nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. 

Olen sanonut ääneen ettei minulla mitään ikäkriisiä ole ja samaan hengenvetoon että synttäreilleni en sitten kutsu ketään minua nuorempaa. 

Olen piirtänyt elävää mallia ehkä viidentoista vuoden tauon jälkeen toisessa kädessäni punaviinilasillinen. 

Ollut juomatta viiniä viikon, sillätavalla myötätunnosta kun kämppis on supertdetoxdieetillä. 

Olen juonut salaa portviiniä omassa huoneessani keskiyöllä ja lukenut kahden vuoden takaisia blogipostauksia, halunnut silittää itseäni päälaelta ja sanoa: 

Kyllä se siitä vielä paranee. Sitten huononee, sitten taas paranee.

—-

Life lately.