Elinkö nyt varmasti varastoon?
Elokuu 2021 Heinäsirkat sirittävät. (Vai ovatko ne heinäsirkkkoja?) Ilma tuoksuu helteelle ja kahville jo heti aamusta. Aren’t they crickets, sanon ystävälle edellisenä viikonloppuna kun kuuntelemme samaa korvia huumaavan kovaa siritystä. Eikun niillä on joku muu nimitys, hän sanoo ja googlettaa.…
Unohdan aina kirjat ja miehet
Katukahvilassa tuoksuu jonkun miehen partavesi. Mietin ensimmäisen poikaystäväni partaveden tuoksua. Mietin tätä kesää ja sitä miten en ole tehnyt mitään muuta kun istunut tässä lukemassa kirjoja ja sitten kun joku kysyy mitä kirjoja olen lukenut, en muista niistä yhtäkään. Se…
Helteen pehmittämä pää
Istun vinokattoisessa ylimmän kerroksen asunnossani ja kirjoitan. Kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan. Ja oikeasti saan aikaiseksi ehkä kaksi sivua. Kuuntelen ranskankielistä räppiä ja sitten suljen kiukkuisena ikkunat kun joku kailottaa espanjaa kadulla kovaan ääneen. Voinko sanoa että kovaääninen espanjan puhuminen ärsyttää minua…
Viime aikojen asioita
Viime aikoina Olen halunnut sanoa jotain älä laihduta -päivästä, mutta minulle ei ole siitä mitään sellaista sanottavaa jota päivän nimi ei jo paremmin sanoisi. Olen nähnyt kolme kertaa viikonlopun aikana samaa naapurintyttöä sattumalta ja se on ollut…
Autuaan tietämätöntä
Kello 8.17 eräänä elokuisena maanantaiaamuna puisto on lähes tyhjä, on pilvistä ekaa kertaa pitkään aikaan, ehkä vähän viileääkin. Ja se tuntuu ehkä vähän ihanaltakin. Nostan aurinkolasit silmiltä, juoksusoittolistan sijaan olen kuunnellut viimeksi killing me softlyä edellisenä päivänä maatessani…
Kuinka tottua kasvomaskin käyttöön
Tämän kesän oudoin asu jota olen käyttänyt, on ollut tämä: Biksut, aurinkolasit ja kasvomaski. No eipä ainakaan kukaan tunnista 😀 Lissabonissa kasvomaskien käyttö tuli pakolliseksi jo toukokuussa. Maskia on käytettävä kaupoissa, leffassa, kampaajalla, julkisessa liikenteessä sekä…
One of these days…
Mieti, kuusi vuotta, siitä on kuusi vuotta aikaa, sanoo ensimmäinen koskaan tapaamani portugalilaismies eräänä sunnuntaina. Otetaan sille, hän jatkaa ja kohottaa pienen muovisen oluttuoppinsa. Ei olla nähty ehkä kahteen vuoteen, koska hän muutti Aasiaan mutta koronavuosi palauttelee aika…
Hapuileva normaaliin paluu
Toukokuu 2020 Ekana lämpimänä iltana kun menen lähipuistoon lukemaan kirjaa ja otan lasin viiniä ulkoterassilla, ympärillä on sellainen kirkuvien lasten, äänekkäiden amerikkalaisten ja ikkunasta musisoivan ranskalaisen kakofonia että tulee melkein ikävä täysin tyhjää huhtikuista kaupunkia, jolloin ainoa ääni…
Ihanat pellava & silkki
Portugalin kesä kestää melkein seitsemän kuukautta ja on ihan (ihanan!) hiostavan kuuma melkein koko ajan. Itseasiassa Lissabonin sää on aika outo: sisällä on neljä kuukautta vuodesta ihan helvetin kylmä (ei lämmitystä eikä kunnon eristyksiä) ja sitten taas seitsemän…
lx, air, cbd ja 0710
Seitsemäs päivä lokakuuta eräänä maanantaina nukahdan pienelle lissabonilaiselle rannalle. Siinä kello 14, kuulokkeissa Air:in vanha levy jostain kaksituhattaluvun alkupuolelta. Kun se levy ilmestyi, olin toivottoman ihastunut erääseen mieheen ja kuuntelin levyä tosi usein kuulokkeilla pakkassäässä kävellessäni. Lähes aina se…
Huolia, huuhaata ja muuta kesältä 2019
Holy shit, mikä kesä, oikeesti, manaan ystävälleni elokuun alussa. Voisiko tapahtua vaikka JOTAIN HYVÄÄKIN? Eräänä viikonloppuna, juurikin kaiken sen ei hyvän keskellä, menen ystäväpariskuntani tyhjään asuntoon kastelemaan kukkia ja palaan sieltä kotiin vasta kolmen päivän päästä. Istun heidän kauniilla…
Suolaa ja suuria rakkauksia
Makaamme kuusi tuntia kallioilla, joiden päällä on kasoja valkoista suolalta näyttävää mähmää. Mitä ihmettä tämä on, ystäväni sanoo ja tökkää sormensa suolakasaan. Todellakin, suolaa. Uimme niin kirkkaassa vedessä ettei edes tarvitse edes miettiä onko täällä taas niitä ällöttäviä…
