Dating Diaries, osa 5.
Mies on tatuoinut pizzaslicen käsivarteensa ja sanoo rakastavansa ruuanlaittoa.
Minä rakastan tatuoituja miehiä ja pizzaa
lähes yhtä paljon.
Tai no vielä enemmän tykkään kyllä tehdä jälkiruokia, se sanoo.
Chocolate cake? kysyn toiveikkaana, mutta kaikkihan kuulemma osaavat suklaakakkua tehdä.
Hänellä on joku toinen bravuuri, jonka ainesosista en ymmärrä kyllä yhtään mitään. Mutta obrigadani (kiitos) on kuulemma very portuguese.
Obrigada, sanon ja mietin viime talvea Suomessa kun oli pimeää ja ankeaa enkä tavannut missään ketään.
Juomme viiniä puistossa kun aurinko laskee. On yhtä aikaa lämmin ja kylmä. Laitan takin päälle, otan sen pois ja laitan taas päälle. Aina hermostuneena hiplaan myös suosikkikaulakoruani. Nyt teen sitä niin tarmokkaasti että koru hajoaa käsiini. Mies korjaa ja hakee sitten vielä yhdet lasilliset.
Mies tuoksuu hyvälle, vaikka istuu pöydän toisella puolella. Puistossa tuoksuu syksyltä, vaikka viimeiset puut yrittävät vielä urhoollisesti kukkia. Minä olen vähän hiprakassa, vaikka olenkin juonut vain kaksi lasillista viiniä.
Viime talvena kun kävelin tämän paikan läpi ensimmäisen kerran, ajattelin että olisipa kiva asua sen lähellä. On puistokirjasto, palmuja ja penkkejä, joilla istuvat niin tädit kuin nuoret miehetkin. Kerran näin hipsteri-isän, joka meni skeittilaudalla vauva sylissä. Suht hiljaista vauhtia kuitenkin. Kahvilasta saa lounaskeiton ja kahvin kolmella eurolla tai viinilasillisen euroviidelläkymmenellä. Lisäksi on kioski jossa myydään mojito-mehujäitä, tosin sen opin vasta eräänä yönä tänä kesänä.
Kun paikka suljetaan yöksi, sen tekee vanha puistonvartijasetä, jolla on mukanaan kaksikymmentäsenttinen rauta-avain. Toisella laidalla puistoa saattaa nähdä aikaisin aamulla riikinkukon. Minä tosin nukun aina siihen aikaan aina vielä, mutta olen kuullut tästä.
Loppuyöstä menemme syömään hienosti: Juustotomaattitoasti on ainoa ei lihaa sisältävä ruoka koko paikassa. Toasti on kuivakka ja sen välistä on unohtunut juusto, mutta minä unohdan valittaa siitä.
Jos saisit käyttää un do –painiketta elämässä, käyttäisitkö? mies kysyy. Pitkän harkinnan jälkeen päädyn siihen, että en käyttäisi. Koska sitten ei ikinä oppisi mitään. Mies on samaa mieltä.
Kun tulen kotiin myöhään yöllä, saan viestin jo ennen kuin saan kengät jalasta.
It was lovely to meat you.
Yleensä olen englannin kanssa oikeinkirjoitusnatsi, mutta nyt ajattelen:
No hemmetti, lihalliset asiat mullekin tuli kyllä näistä deiteistä mieleen.
(Un do:sta en tiedä, mutta Re do:lle saattaa tulla ihan pian käyttöä).
—-
The only dates I get are updates. Well, not really. Sometimes life treats me good.
14 Comments
Vierailija
Aaaah, ihanan elokuvallinen tarina taas! Näitä lisää.
saarah
No hei toivotaan että NÄITÄ LISÄÄ 🙂
ms.saramilena
Tää on vähän niinkuin katsoisi Sinkkuelämää, mutta parempaa koska tää on totta (ja sijoittuu Lissaboniin).
saarah
Koska oon suuri Sinkkuelämä-fani niin pakko olla vaan et <3 <3 <3
ms.saramilena
<3 !! Sinkkuelämää-Saara!
Vierailija
Ahhhhh. huokaus. Ihanaa. Tällänen iät ja ajat naimissa oleva tykkää seurata näitä deittailu kiemuroita. Toivottavasti kokkaillee sulle pian!!!
Nanna
saarah
Kokkaavat (ja leipovat) miehet on kyllä mahtavia 🙂
EE
oot ihana!
saarah
Hih, kiitos <3
Hiluna
..lovely to meat you.. Huh, selkeesti tyyppi ois halunnu vähintään syödä sut 😀 Eroottista!
saarah
Hahaa, en ois pannu pahakseni 😉
Jenna b l
c
Jenna b l
Hupsista, lähti vähän väärä viesti ;D Piti kirjottaa: Sun blogi on loistelias<3. Hauska ja kepeä, mutta samalla niin fiksu. Rock on!
saarah
Kiitos <3