Limittäisiä fiiliksiä
Eräänä iltana palaan suosikkiravintolastani puolenyön maissa, maha täynnä siitä lautasesta, joka sisältää juustoja, artisokkaa ja kaikkea niin hyvää että on otettava toinen proseccolasillinen ja sitten vielä toinen ja eksyttävä ehkä yhteen baariin vielä, koska eräs kiva tyyppi on…
Kaksi vuotta sitten
Tasan kaksi vuotta sitten olin PANIIKISSA. Muuttaisin Lissaboniin ihan kohta, ensi yönä. Kaikki omaisuus oli vinttikomerossa sekä matkalaukussa ja rinkassa. Yöllä pitäisi ottaa taksi kentälle, kissan kuljetusboksi kainalossa. (Tätä hämmästellään täällä JOKA kerta kun asiasta mainitsen. Muutit pois…
Uusia tuulia (jotka eivät tuoksu homeelle)
Kaikki kolmekymppisten suomalaisten kodit näyttävät samalta, ajattelen, kun luen suosikkiblogiani. Tai no eivät samalta mutta niissä on aina niitä samoja elementtejä. Kaikilla on kaunista. Sirot kirjahyllyt ja tosi tosi paljon kirjoja. Kevään tullen tulppaaneita maljakossa sellaisessa hullun kirkkaassa…
Juuri täällä, juuri näin
Seison aina toisinaan yöllä jossain kadunkulmassa ja kirjoitan puhelimen muistiin pitkiä pätkiämiltä juuri nyt tuntuu -tekstejä. Usein ne ovat vain pieniä, yksittäisiä lauseita tai tapahtumia, joista haluan muistaa tietyn yksityiskohdan, koska aion kirjoittaa niistä joskus myöhemmin. Sitten joskus taas…
Herkkis Helsingissä
Se on jo tuttu tunne. Se alkaa jo ennen kun lentokone laskeutuu Helsinkiin. Kurkkua kuristaa vähän, jännittää, miten minä selviän siitä taas. Siitä oudosta tunneryöpystä, joka on yhtä aikaa täynnä ihania jälleennäkemisiä ja nostalgiaa ja sitten ajatuksia siitä,…
Yllättäviä kohtaamisia (ja kesäpäiviä)
Eräänä sunnuntaiaamuna herään ystäväni kodin yläkerrasta, ison huonekasvin alta, pehmeästä sängystä. Alakerrasta kuuluu kahvikuppien kilinä ja tiskikoneen täyttö eilisten juhlien jäljiltä. Kaivaudun peiton alta, avaan ikkunan ja katson ihanaa palmumaisemaa. Seuraavat kaksi tuntia vetelehditään sohvalla syömässä eilisen illallisen…
Lounaalla kukkakaupassa
Kun on ilman sähköä VIISI päivää (älkää edes kysykö miksi) on pakko luhata kahviloissa koko ajan. Normaalistihan se on kivaa, mutta tällaisessa pakkotilanteessa todellakaan ei. Eräänä sellaisena päivänä tämä kaunis paikka kuitenkin rauhoitti edes vähän (raivoavaa) mieltä. …
Kissabon
Aina kunmun pitää kirjottaa #finland, kirjoitan vahingossa #ginland. Eipä siinä mitään, Suomihan on aikamoinen ginimaa nykyisin. Ystäväni taas sanoi että aina mulle kirjoittaessaan Lissabon muotoutuu muotoon Kissabon. Ei sekään haittaa, ihania kissoja täällä on. Kulkukissoja on onneksi vähän,…
Kesä keskellä talvea
Siinä viikossa on jotain outoa. Tai siis paljonkin outoa. Yhtäkkiä on kaksikymmentäviisi astetta lämmintä, keskellä talvea maaliskuussa. Ulkona tuoksuvat jakarandat, vaikka niiden kuuluisi kukkia vasta toukokuussa. Graduohjaajani on kadonnut Australiaan, enkä saa häntä kiinni viikkokausiin. Koko tekeleeni kyllästyttää…
Sinitaivaita ja muita kauniita
Sään vaikutus mielialaan, siinä asia jota pohdin tosi usein. Pohdin sitä Suomessa asuessani, pohdin sitä nyt asuessani eniten-aurinkoisia-päiviä-koko-Euroopassa –Lissabonissa. Sininen taivas ja aurinko, niihin ei vaan kyllästy ikinä. Harmaat sadepäivät, niistä taas ei millään saa positiivista ajatustakaan. Asia,…
Onnellisten ihmisten puutarha
Juomme ulkona puutarhassa vinho verdeä. On sunnuntai-iltapäivä ja ihminen, josta olen alkanut tykätä hurjan paljon, lentää huomenna Italiaan eikä palaa ehkä enää koskaan tänne. Laitamme uuniin pinaattimunakkaan, sekoitamme Bloody Maryja ja keitämme vahvaa kahvia mutteripannulla, jonka kahva on…
Uskaltamisesta (ja juustotoasteista)
Mitä sää otat, tyttö kysyy minulta kun istun pöytään. Punaviiniä, vastaan ja esittelen itseni. Me ollaan Nykistä, mutta ollaan asuttu Meksikossa vuosikausia ja nyt täällä, hän sanoo. Käy ilmi, että olemme lähes naapureita, joten sovimme jo aurinkoisen päivän…
