Pieni juttu (jolla on joskus iso merkitys)
Hei ootko sää, kysyn komealta mieheltä taidenäyttelyn avajaisissa eräänä hikisenä torstai-iltana. Samalla kuin kysyn, katson vahingossa hänen hyvin antavasta kaula-aukosta sisään (koska kaulalta alkava tatuointi jatkuu aina vaan). Hei joo oon se mä, mies sanoo, mä aattelin samaa…
Viisivuotissuunnitelma
Mä olin tällä saarella tasan viisi vuotta sitten, ystäväni sanoo ja ottaa kulauksen jääteestään. Olemme juuri matkustaneet lautalla pienelle Culatran saarelle, joka sijaitsee eteläisessä Portugalissa. Viisi vuotta sitten, olin silloin niin onneton ja katso meitä nyt, ei…
One of these days…
Mieti, kuusi vuotta, siitä on kuusi vuotta aikaa, sanoo ensimmäinen koskaan tapaamani portugalilaismies eräänä sunnuntaina. Otetaan sille, hän jatkaa ja kohottaa pienen muovisen oluttuoppinsa. Ei olla nähty ehkä kahteen vuoteen, koska hän muutti Aasiaan mutta koronavuosi palauttelee aika…
Puolet vuodesta 2020
Törmään Instagramissa kuvaan naisesta joka ottaa kuvaa kädessään olevasta jäätelöstä iphonellaan, kasvomaski päällään. Näytä tämä jollekin vuonna 1995 ja kysy mitä he kuvittelevat että tässä tapahtuu, lukee kuvatekstissä. Tai 2005, ajattelen. Mietin useina päivinä kadulla kulkiessa tai bussissa istuessa…
Hapuileva normaaliin paluu
Toukokuu 2020 Ekana lämpimänä iltana kun menen lähipuistoon lukemaan kirjaa ja otan lasin viiniä ulkoterassilla, ympärillä on sellainen kirkuvien lasten, äänekkäiden amerikkalaisten ja ikkunasta musisoivan ranskalaisen kakofonia että tulee melkein ikävä täysin tyhjää huhtikuista kaupunkia, jolloin ainoa ääni…
Toukokuu lukuina
– 1 kerta baarissa (!!!) Tanssin, soitin musiikkia youtubesta, join viiniä, flirttailin vahingossa yhdelle miehelle (ja sain hirvittävän darran). – 1 pizza sohvalla maaten Sinkkuelämää katsellessa (parasta aina joskus!) – Yhdet vahinkotreffit -1 kerta kampaajalla johon kuului 2…
Onneksi jäin
Start digging for the real story, lukee horoskoopissani, joka pullahtaa instagramfeediini eräänä keskiviikkoaamuna. Samaisena päivänä kuulen että suosikkikahvilani on jo uskaltautunut avaamaan ovensa. Heti saatuani työt jonkinlaiseen välivaiheeseen, pukeudun nopeasti, sivelen pikakerroksen aurinkorasvaa ja kipaisen päiväkahville. Paperinen kangasmaski hiostaa, siirrän…
Ja päähäni tipahteli kukkasia
Tuntuu kummalliselta ajatella kuinka paljon surua ja ratkaisua odottavia ongelmia maailmassa juuri nyt onkaan. Se tuntuu erityisen kummalliselta lauantaipäivänä jolloin istun jakarandapuun alla lukemassa kirjaa, aurinko lämmittää, olisi voinut olla mekossa (paitsi alkukesästä mekot tuntuvat aina oudolta, liian vähältä).…
Maskarapakko sekä muita sekalaisia ajatuksia
Olen miettinyt sitä amerikkalaisnaista joka leikkasi kasvomaskiinsa reiän, jotta olisi helpompi puhua. Olen miettinyt itseäni, koska ensimmäistä kertaa maskia pitäessäni mietin vain ja ainoastaan huulipunan tahrautumista. Portugaliksi kasvomaski on máscara ja minua on huvittanut nyt päivien ajan se,…
Niin tylsää, niin tavallista
Yhtäkkiä koronapäiväkirjan kirjoittaminen tuntuu jo vähän turhalta. On aika tavallista. On kiireisempiä työpäiviä, voitko tehdä tän tänään, sitten niitä ettei ole kahteen päivään yhtään sähköpostia. On tylsää, sitten ihan kivaa. Luen luonnehoroskoopista että ailahtelevaisella kaksosella on erityisen hyvä…
Salaviiniä ja selviämisen merkkejä
Hymyilen kahvijonossa naiselle joka hymyilee takaisin, poltan kielen espressoon joka on niin vahvaa että yhtäkkiä pilvet liikkuvat korkeiden pastellitalojen päällä oudosti. On aurinkoista, sitten taas kaatosadetta. Samaa vaihtelevaa sekoilua ovat tunnetilat: välillä rauhallista ja helppoa, joskus jopa hymyilyttää…
Fa fa fa falling
Eiks oo jotenkin ironista, sanoin puolitutulle viime viikolla, ainoa puisto jonka penkkejä ei ole teipattu istumiskelvottomiksi on Portugalin parlamenttitalon vieressä. Samaisessa puistossa olen istunut miettimässä nykyistä elämää, kirjoittamassa blogipostauksia, laskeskelemassa työtarjouksia (en saanut niistä yhtäkään) ja sitten vain…
