Neljä vuotta näitä katuja
Lissabon, en rakasta sinua enää,
otsikoin dramaattisen blogiluonnoksen joskus puoli vuotta sitten.
Olin täysin kyllästynyt elämääni tässä kaupungissa enkä uskonut olevani täällä enää kovinkaan kauan. Vinkkaa mulle kaikista mahdollisista työpaikoista Helsingissä, sanoin ystävälleni. Tuun takaisin heti kun saan jonkun työpaikan.
Kaksi kuukautta myöhemmin ystäväni laittoi minulle linkin erääseen työpaikkaan ja soitti vielä perään. Niin no emmää nyt ihan vielä halua tulla takaisin, vastasin. Joskus sitten. Ehkä joskus.
Tänään on tasan neljä vuotta siitä kun muutin pois Suomesta.
Kyllä, olen vihannut tätä kaupunkia paljon ja moneen otteeseen. Ja sitten taas rakastanut niin syvästi etten koskaan aiemmin ole tuntenut mitään vastaavaa jotain paikkaa kohtaan. Haluaisin sanoa jotain ylevää neljästä vuodesta, mutta elettyä elämää on aika vaikea typistää muutamaan lauseeseen. On ollut ihaninta koskaan ja hirveintä ikinä. Päivääkään en vaihtaisi pois – oi luoja, vaihtaisin pois varmaan kaksisataa sellaista päivää kun on ollut aivan kamalaa ja olen toivonut että olisi vähemmän rohkea riskinottaja joka olisi vain jäänyt siihen ihan kivaan elämään jota elin vuosikausia.
Ja juuri nyt en haluaisi olla missään muualla.
Ja juuri nyt myös uskon että elämän oli tarkoitus mennä juurikin näin.
Siksi vaeltelen näitä kukkivia katuja vielä. En tiedä kuinka kauan ja juuri nyt se ajatus onkin aika ihana.
Hyvää vuosipäivää, rakas.
Haaveissa: nämä värit ja paikat
8 Comments
Jonkun kummi
Vuodet tietävät paljon sellaista, josta päivät eivät tiedä mitään.
Kokonaisessa on hyvä ja paha – tai jotenkin niin.
Itse en ajattele juuri jotakin paikkaa – tai ajattelen mutta olen sen menettänyt – mutta työuraani: vihaan sitä, mutta ilman sitä en olisi se, mikä olen.
(Lissabonin värit kuvissasi ovat jotain ainutlaatuista.)
saarah
“vihaan sitä, mutta ilman sitä en olisi se, mikä olen”
Jäin miettimään tätä aika paljon. Voisin sanoa samaa monesta rankasta kokemuksesta, osa niistä on kans työelämään liittyviä. Se on kai tän elämän suurin oppi että kaikki kokemukset muokkaa meitä opettaa paljon. Usein sitä ei siinä hetkessä näe, mutta tajuaa myöhemmin 🙂
ida ihana
Kauniita kuvia!!<3 Ihanaa kuulla, että olet kokenut ja elänyt. Ihailtavaa, että voit sanoa, ettet päivääkään vaihtaisi pois. Varmasti opettavaiset ja antoisat vuodet huippuineen ja haasteineen.
Kaikkea hyvää myös tulevaan!
Ida
http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa
saarah
Kiitos 🙂 Paitsi että kyllä vaihtaisin monta yksittäistä päivää pois, mut koko kokemusta en mistään hinnasta 🙂
sanph
Käsittämätöntä, että siitä on jo neljä vuotta, kun lähdit Lissaboniin! Muistan niin selvästi, kun luin muuttouutisesi. On ollut ihanaa seurata elämääsi siellä. Myös sinun kokemuksesta intoutuneena olin hakemassa Lissaboniin kouluun, mutta sainkin kauan haaveilemani yliopistopaikan Suomesta. Silti mut on hyväksytty kahtena vuotena peräkkäin Lissaboniin opiskelemaan, vaikken koskaan virallisesti ehtinyt hakeakaan 😄
saarah
Eikä, universumi yrittää ehkä kuitenkin viestittää et sun kuuluis kans muuttaa tänne 😀
sanph
Tätä minäkin olen miettinyt. Tai sitten yliopisto on vain todella innoissaan ottamassa listoilleen suomalaista muotoilijaa, joka puhuu jo valmiiksi portugalia 😀 Mutta olen kieltämättä usein leikitellyt ajatuksella, millaista elämäni siellä olisi. Ehkä se vielä joku päivä selviää!
Emmi*
Mikähän siinä Lussabonissa on. Oma suhteeni kaupunkiin on kaukosuhde, mutta aina sinne pitää tulla, aina siellä petyn johonkin ja aina tunnen raivokasta rakkautta kaupunkia kohtaan ja ajattelen, että voisinpa vaan… Panna sitä.