Ei kilpailla nyt siitä kellä on kamalinta
Karanteenitaivas, otsikoi eräs bloggaaja tekstinsä.
Koska niillä jotka viettävät karanteenia tai siis tarkemmin korjattuna sosiaalista eristäytymistä yksin, on mahdollisuus kaikkeen tähän:
Laittaa kahvi tippumaan, lukea hesari vaikka kahteen kertaan ja keittää lisää tuoretta kahvia. Syödä hidasta aamiaista ja suunnitella karanteenipäivän ohjelmaa. Aamulenkki rauhallisilla kaduilla, töitä 8-11, itsetehty lounas omaa lempiruokaa, töitä, iltapäivällä hyvin suunniteltu kotitreeni musat täysillä, koko kropan kuorinta suihkussa kun kerrankin on aikaa, kynsien lakkaus, kulmien nyppiminen, pienenpienen pyykkikoneellisen peseminen. Illalla vielä kävelylle, puheluja puhelujen perään ja puhelin kädessä istumista hyvällä omallatunnolla.
Olisi ihanaa maalata kaikessa hiljaisuudessa niitä tauluja. Opetella vaikka sitä uutta kieltä tai uutta taitoa, jotain mihin ei ole ollut aikaa. Kokeilla erikoisia reseptejä, neuloa vaikka ensi talveksi villasukat. Olla oikeasti vaikka tunnin ajan ihan hiljaa ja kuunnella sitä hiljaisuutta, siis muutenkin kuin vastamelukuulokkeet päässä. Puhua rauhassa facetimepuheluja tai istua skypepalaverissa kotisohvalla.
Jos olet yksin, nauti.— Nauti, kun saat olla neljän seinän sisällä hyvällä omallatunnolla koko päivän, jos niin haluat. Nauti hiljaisuudesta, tylsyydestäkin.
Ota tämä aika oikeasti sinä retriittinä.
Eniten vituttaa tässä ajassa se, että joku muu tulee neuvomaan miten tätä aikaa tulisi viettää. Ei, minulla ei ole lasta, mutten silti maalaa tauluja ja nauti kynsien lakkauksesta ja hiljaisuudesta.
Kun on ollut ilman yhtäkään ihmiskontaktia kahdeksan päivää ja jopa kaikki naapuruston talot ovat täysin pimeänä ja ikkunasta näkyy vain aavemaisen tyhjänä kulkeva raitiovaunu, ei kerta kaikkiaan tule mieleen nauttia tästä hiljaisuudesta.
Lähinnä nautin päässäni kehää kiertävistä ajatuksista: Entä jos oikeasti sairastun koronaan? Entä jos minulla on viikon ajan korkea kuume? Kuka käy minulle kaupassa ja apteekissa kun kaikki ovat eristyksissä? Pääsenkö edes sairaalaan ja saanko apua kielellä jota ymmärtäisin? Entä mitä tekee mielenterveydelle se, ettei edes tiedä kuinka monta viikkoa tai kuukautta menee siihen että voi vaikkapa halata jotain ihmistä? Tai että kuinka pitkä lama tästä kaikesta tulee ja kuinka yhden henkilön (freelance)-talouteni tulee sen kestämään?
Tämän ajan tarkoitus ei varmastikaan ole se, että kilpaillaan siitä kenellä on kamalinta juuri nyt ja ohjeistetaan muita kuinka heidän tätä aikaa tulisi viettää. Ellei se ohjeistus liity sisällä pysymiseen ja käsien pesemiseen.
Tai jos kerran ohjeistetaan muita, täältä pesee: yritä nyt hitto vie olla empaattinen.
Kellään ei ole just nyt kovin helppoa. Mutta meillä joilla on katto pään päällä ja varaa ostaa edes niitä säilykkeitä, ei varmasti ole kaikkein vaikeinta.
Ps. Toiseksi eniten vituttaa tässä ajassa se, että portugalilaiset eivät vain osaa muodostaa jonoa. Ruokakauppaan jonotetaan epämääräisessä ringissä, jossa kukaan ei tiedä kuka tuli ekana ja kuka vikana ja sitten aina joku voi saada raivokohtauksen siitä, ettei kukaan tosiaan tiedä kuka tuli ekana ja kuka vikana.
Vi**ujen kevät
You May Also Like
Ilahduttavia asioita
Lissabonin paras brunssi
35 Comments
Jonkun kummi
Jos saa sanoa suoraan, tuo lainaamasi teksti on myötähäpeää aiheuttavan naiivi.
“Jos olet yksin ja freelancer, nauti siitä, että rahaa tulee ovista ja ikkunoista.”Tämä siitä vielä puuttui.
Monenlaiset huolet painavat meitä itsen, muiden ja yhteiskuntien puolesta. Kirjoitusteknisesti ei kandeisi neuvoa ja puhutella toisessa persoonassa. Jos kirjoittaisi omista toiveistaan tällä hetkellä, lopputulos ei olisi ihan niin hattarapäinen.
essi92
Hah, niinpä! Ihan kun meillä freelancereilla ei muutenkin olisi töistä puutetta ja usein työskennellään ilman lisiä, pysyvää toimeentuloa tai tietoa tulevaisuudesta saati sitten työsuhde-etuja. Mut joo, tuo toisen bloggaajan teksti oli kyllä suorastaan järkyttävä, enkä ymmärrä, miten joku voisi tuon ottaa vaan “huumorina”. Taisi olla vaan selittelyä, että “vitsi vitsi, heh heh”.
saarah
Joo, eniten tässä pelottaa just freelancerin talous ja tulevat kuukaudet/vuodet. Siinä ei paljon tauluja maalailla ja kynsiä lakkailla 😀
mirvaannamarian.indiedays.com
Linkkaa nyt ihmeessä mistä kopioit tämän tekstin. Tekstin, joka oli täysin huumorilla kirjoitettu, aivan kuten ne lukemattomat karanteenimeemit perheen kanssa vietetystä ajasta.
Pahoittelut jos postaukseni pahoitti sun tai jonkun toisen mielen. Tuosta alta se löytyy kokonaan ja sen tarkoitus oli olla vain perheellisten karanteeniarkea keventävä hauska postaus, joka tulee kyllä ilmi kun sen lukee kokonaan.
https://mirvaannamarian.indiedays.com/2020/03/22/karanteenitaivas/
sanph
Voitko käsi sydämellä sanoa, että tekstisi oli TÄYSIN huumorilla kirjoitettu? Vitsi vitsi -heitto ei ihan riittänyt muuttamaan kaikkea sitä tilitystä täysin huumoriksi.
Just eilen kirjoitin omaan blogiin kuinka ihmiset oikein kilpailevat, kenellä nyt on kurjinta. Onko tämmöiselle kilpailulle ihan tosissaan tarvetta? Jokainen varmasti kokee sen oman tilanteen jollain tapaa kamalaksi, koska se on se ainut todellisuus, jota kukin elää. Annetaan niin perheellisten kuin yksineläjien kokea tilanne epämiellyttäväksi, jos niikseen on.
Sinun kirjoituksestasi tuli lähinnä vain paha mieli. Varsinkin kun on aloittanut aamun itkemällä tilanteen lohduttomuutta, eikä tosiaan ole mitään tietoa, milloin pääsee edes halaamaan toista ihmistä. Kamalaa on. Oli sitten yksin tai 17 hengen perheessä.
Eräs111
Minäkin nyt menin ja luin, mirvaannamarian, tekstisi.
Ja minusta se oli lapsellinen, naiivi, ja asiaton.
Kerrot, että kyse oli huumorista. Ehkä sinulla oli taustalla tässä jokin hauska ajatus, jota muut eivät tavoita. Silloin joko itse ajatuksessa on vikaa tai sitten sen ajatuksen viestinnässä.
Epäonnistumme kaikki viestinnässä joskus tai syyllistymme ajattelemattomuuteen, se on ihan inhimillistä. Näistä tilanteista selviää usein, kun pyytää anteeksi omaa huonoa käytöstään, esimerkiksi näin: “Olen pahoillani ajattelemattomasta kirjoituksestani. Pyrin luomaan huumoria, mutta epäonnistuin siinä. Nyt kirjoituksestani sai käsityksen, että väheksyn toisten hankalia tilanteita korona-karanteenin aikana. Tämä ei ollut tarkoitus, mutta koska muotoilin viestini huolimattomasti, tällainen käsitys todella syntyi.”Sen sijaan on ehkä vaikeampi antaa anteeksi, jos kömpelöön käytökseen syyllistynyt arvailee muiden mahdollisia tunteita ja pyytää niitä anteeksi.
Riinamari
Minustakaan tuossa ei kauhean hyvin huumori välittynyt…”Lapseton ei tajuu”.
Useammin kuin kerran tai pari olen miettinyt tässä pandemian aikana, miksi ihmeessä ihmiset hankkivat puolison ja lapsia jos eivät kestä niiden kanssa muutamaa viikkoa?
Tämäkään lapseton ei ilmeisesti todellakaan tajuu.
Elmukelmu7979
Ah, nyt vasta luin tämän mirva-annamarian tekstin. En tiennyt että Saaralla oli tämä täällä taustalla. Siis mulle on tullut parikymppisiltä lapsettomilta ystäviltä ihan tosissaan kehotuksia, joissa he kuvailevat että nyt on vihdoinkin aikaa aloittaa se taideprojekti joka on aina jäänyt kiireiden alle ja opetella vaikka espanjaa, ja että minunkin pitäisi. He eivät ihan todella tajua, että mulla on normaalistikin tosi vähän aikaa itselleni ja nyt sitä on vielä vähemmän. Eli ylilyöntejä ja totaalista ymmärtämättömyyttä tulee sieltä lapsettomien puoleltakin, ihan nonstoppina. Mä symppaan mirva-annamariaa (koska tiedän täsmälleen mistä puhut) ja Saaraa myös! Tää on vaikeaa kaikille. Yritetään olla nostamatta toisiamme silmätikuksi. Itse en vaihtaisi elämääni toiseen, vaikka en nyt ehdikaan meditoida ja opiskella espanjaa.😄
Ilargia
Jaa. Mä taas näen jatkuvasti näitä lapsiperheellisten “yhyy, säälikää mua, kun mulla on lapset, teillä lapsettomilla on niin helppoa ja ihanaa lomaa tämä karanteeni” -vuodatuksia. En tiedä, olenko vain missannut jotain, mutta mulle ei ainakaan jaettu mitään ylimääräisiä tunteja karanteenin ajaksi. Mulla ei ole yhtään enempää vapaa-aikaa kuin ennen karanteenia, en edes säästä työmatkoissa, koska kukaan ei tarjoa mulle työtiloja. Karanteenin seurauksena en voi sillä vapaa-ajalla tehdä niitä asioita, joita haluaisin, ja mulle on ihan yksi ja sama, olisiko se jollekin lapselliselle ihanaa retriittiä. Mä en kaipaa tällaista “retriittiä” ihan samoin kuin en kaivannut niitä lapsiakaan, joita normaalisti toki mainostetaan elämän täydellistymänä, jonka jälkeen mikään lapsettomana arvokkaalta tuntunut (esim. yksinolo) ei enää olekaan tärkeää.
Kuten joku tuolla ylempänä sanoi, niin ihan oma päätös, jos niitä lapsia on. Ainakin Suomessa, jossa on tarjolla ehkäisy, jälkiehkäisy ja jopa abortti. Vai ovatko kaikki nämä valittajat niitä harvinaisuuksia, jotka eivät huomanneet raskautta ennen synnytystä? Vitsi vitsi.
Sama pätee myös puolisoon. Meillä on menossa karanteenipäivä 20 (ja täällä ulkonaliikkumiskielto tarkoittaa todellakin sitä, että ei saa lenkkeillä eikä ulkoilla huvikseen). Olen vain ja ainoastaan kiitollinen siitä, että olen tässä liemessä yhdessä puolison kanssa enkä yksin. Ja ei, ei ole tuore suhde.
Musta monet “lapsiperhekaaos karanteenissa”-meemit ja tarinat ovat olleet hauskoja. Nimittäin sellaiset, joissa oikeasti revitään sitä huumoria siitä, että meillä on tällaista ja haluaisin, että olisi toisenlaista. Ei siitä, että minun kuvitelmissani sinulla on tuollaista ja mikset sinä ole kiitollinen, vaikka minulla on näin kamalaa lasteni kanssa. Ikävää, jos lapsiperheellisillä on paljon ystäviä, jotka eivät ymmärrä heidän tilannettaan, mutta ei se mitenkään oikeuta olemaan yhtä ymmärtämätön muita kohtaan.
Elmukelmu7979
Uuh olipa hyökkäävä tilitys! Katkeran kuuloista avautumista. Kurjaa kuulla että lapsettomat kokee saavansa noin paljon kuraa niskaansa lapsellisilta. Ja hämmentävää, että “sillä puolella” on niin vaikea nähdä että ylilyöntejä tehdään molemmissa leireissä. Ylipäätään surullista huomata millaisia jakolinjoja täällä vedetään ihmisryhmien välille. Varsinkin nyt sille solidaarisuudelle olisi käyttöä! Joukkolynkkaamisen ja julkisen anteeksipyynnön vaatimusten sijaan ehkä erityisesti nyt on paikka harjoittaa myötätuntoa. Mirva-annamarian tekstissä oli paljon vääriä ja loukkaavia olettamuksia mutta ainakin minä luin niiden läpi ihmisestä joka on aika kovassa paikassa. Kukapa meistä ei olisi joskus kuvitellut olevansa huonommassa jamassa kuin muut tai altavastaajana? Tässä samassa hengessä toivon sulle ilargia hyvää vointia ja jaksamista näinä vaikeina aikoina, aborttipuheisiisi tarttumatta ja niistä provosoitumatta! 😊 pidetään huoli toisistamme.
saarah
Ylipäätään surullista huomata millaisia jakolinjoja täällä vedetään ihmisryhmien välille. Varsinkin nyt sille solidaarisuudelle olisi käyttöä!
JUST TÄMÄ!
saarah
Juuri näin! Toki mäkin ymmärrän että ei varmasti ole helppoa olla pienten tai isompienkaan lasten kanssa nyt kotona, mutta en mäkään lähtisi lapsellisia tässä neuvomaan että tehkääpä näin ja näin ja nauttikaa nyt vaan tästä ihanasta perheajasta. Empatiaa ja ymmärrystä nyt sen sijaan että neuvotaan muita kuinka kuuluu elää 🙂
Zaraha
Huumori on vaikea laji, minä en tuosta alkuperäisestä tekstistä sitä löytänyt. Minulle se näyttäytyi ylimielisenä v*ttuiluna, jota vielä korosti nuo kärkkäät vastaukset. Joskus voi myös myöntää että nyt ei ihan mennyt nappiin.
saarah
Huumori ja sarkasmi on aika vaikeita lajeja, varsinkin internetissä ja tällaisina aikoina. Empatiaa me tarvitaan just nyt enemmän 🙂
ellaellen
mulla aina särähtää korvaan, kun pahoitellaan jos tuli paha mieli. Mun mielestä tunteet ovat täysin sallittuja, eikä ainakaan multa tarvitse pyytää anteeksi minun “pahaa mieltäni”. Sen sijaan opettelisin pyytämään anteeksi omaa käytöstä.
Esim.
“Anteeksi, sanoin tuon ajattelemattomasti”
“Anteeksi, en tarkoittanut sitä ihan noin, ja nyt ymmärrän että tämän voi käsittää näinkin, kiitos kun otit puheeksi. Se ei ollut tarkoitukseni ja pyydän anteeksi huonoa ilmaisuani josta aiheutin suotta mielipahaa -joka ei ollut tarkoitukseni.”
“anteeksi, en osannut ajatella asian tuota puolta ja olin ihan liian kärkäs.”
Koska ei minun tunteistani tarvitse olla pahoillaan.
elmukelmu7979
No entäs paluu Suomeen, edes kolmeksi tai neljäksi kuukaudeksi, että pahin menee ohi? Olisko se vaihtoehto? Siis lentojahan vielä on. Itsekin kelaan sitä vaihtoehtoa koko ajan (asun perheineni etelä-saksassa). Tämä tietty edellyttää, että sulla on joku paikka mihin Suomessa mennä, missä voit olla 2vko karanteenissa ja altistamatta toisia. Tai joku läheinen, mielellään ei kovin vanha, joka suostuu ottamaan sen sairastumisen riskin majoittamalla sut kotiinsa.
Muakin raivostutti alussa noi “opettele uusi kieli, maalaa tauluja, meditoi”-kehotukset mitä somessa pyöri. Olin suoraan sanoen ihan vitun kateellinen kaikille, joilla on toi mahdollisuus, ottaa tämä muutaman viikon karanteeniaika henkilökohtaisena kehittymisprojektina ja lomana. Kun kotona on 5-vuotias, niin täällä tasapainotellaan sen kanssa, kuinka monta tuntia päivässä leegoilla leikkimistä äidin pää kestää ennen kuin se räjähtää. Mä maalaisin mielellään tauluja ja lakkaisin varpaankynsiä! Mut nyt oon jo tottunut. Ja onhan se kiva, että ollaan karanteenissa yhdessä.On ainakin koko ajan seuraa ja tulee vietettyä todellakin sitä kuuluisaa laatuaikaa. Että kääntöpuolensa kullakin. Ei kilpailla kenellä on kamalinta!
saarah
Suomeen palaaminen ei ole mulle mahdollista tässä tilanteessa 🙁 eli nyt ollaan täällä ja yritetään elää tätä arkea. Tsemppiä sinne kans!
lm-
Ei jeesus.. Mut hei, vitsi vaan! 🙂
saarah
😀
nennuli
Hei! Tuossa jutussahan on pointtina nimenomaan ettei se elämä karanteenissa ole tuollaista. Kun lukee tekstiä kuvien jälkeen myös.. Toi kuvaus on sarkastinen kirjoittajalta. Rauhallista karanteenia kaikille!
kultakatriina
Jutun alkupuoliskossa runoillaan siitä kuinka hienoa yksin karanteenissa oleminen on, ja loppupuoliskossa kerrotaan siitä millaista helvettiä lapsiperheen karanteeni on. Missä se sarkasmi oli?
saarah
Huumori ja sarkasmi on vaikeita lajeja, varsinkin näin internetissä. Musta toi kirjoitus ei ollut kovin onnistunut esitys sarkasmista 🙁
Koronakevät
Lainaamasi blogin huumoriarvo on iso, mutta valitettavasti aivan muista syistä kuin kirjoittajan tekstitaidoista johtuen. No, saipahan hän vierailuja blogiinsa 🙂 Tilanne ei tosiaan vaadi minkäänlaista kurjuudella kilpailua, kuten hyvin totesit.
saarah
Joo, just se. Ketään ei varmasti auta se että muut sanoo “no sulla on helppoa”…
Aaiia
Et varmasti Mirvaannamarian tarkoittanut pahaa, mutta esimerkiksi tässä https://www.iltalehti.fi/elamanvoima/a/201805022200915141
vinkkejä miten pyydetään anteeksi toista kunnioittaen. Auttaa elämässä varmasti muissakin tilanteissa 🙂
MuSh
Eikö tuossa esitetä miten EI pitäisi pyytää anteeksi?
Aaiia
Lisäyksenä vielä, että en tiedä miten selviäisin itse ilman 5- ja 7-vuotiaiden lasteni iloa, tsemppiä, suukkoja ja halauksia. Yrittäjänä tuntuu, että sisäänhengitysvaiheen kaksi viimeistä sekuntia jäävät jatkuvasti väliin, sen verran suuri huoli tulevaisuudesta, ja paino rintakehällä, on. Rakkautta ja tsemppiä meille kaikille,helppoa ei ole nyt kenelläkään!
saarah
Juuri näin, just nyt tarvitaan empatiaa 🙂
henna_elisa
Haluaisin kysyä mirvaannamarianilta, että jos tässä Visual Diaryn postauksessa blogiisi viitattu teksti on kirjoitettu vitsillä, niin olisiko sen “vitsin” voinut kuitenkin jättää kertomatta? Kaikki tunteet tässä poikkeustilanteessa on sallittu, myöskin sinun tunteesi, mutta postauksestasi saa valitettavasti yksinasuvia vähättelevän kuvan. Kyllä heilläkin huolia ja murheita on, samalla lailla kuin sinullakin.
Tässä kohtaa voisi miettiä, onko siitä omaa arkea tarve surkutella julkisesti, kun kerrot sitä kuitenkin lopulta rakastavasi? Jos on, niin ei ainakaan tavalla joka saa vastakkaisen elämäntyylin näyttämään ruusuilla tanssimiselta. Kaikkea ei aina tarvitse sanoa “ääneen”.
KatriH
Moni, niin lapseton kuin perheellinenkin, voi kokea korona-kriisin todella ahdistavana. Tämä ei ole aika vähätellä toista tai kertoa miten toisen pitäisi olla. Saara, vaikka miten harmittaa, olisit voinut jättää Mirvaannamarian kirjoituksen omaan arvoonsa.
saarah
En ihan ymmärrä miksi olisi pitänyt näin tehdä? Kyllähän epäkohtiin saa ja pitääkin puuttua ja samalla toivoa että tämä teksti ja siitä lähtenyt keskustelu toisi lisää empatiaa näihin vaikeisiin aikoihin :)https://saarahelkala.me/wp-admin/edit-comments.php#comments-form
Maaria1
En nyt Saara valitettavasti ihan ymmärrä, miten tämä oma postauksesi tuo lisää empatiaa tähän tilanteeseen. Nostat esiin toisen kirjoittajan ja ilkut lukijoidesi kanssa hänelle. Hän ei mielestäni ollut osoittanut tuota tekstiään henkilökohtaisesti sinulle tai kenellekään muullekaan, mutta sinä kohdistat pahan olosi henkilökohtaisesti häneen ja samalla kannustat muita tekemään samaa.
Olen pettynyt, että aikuinen ihminen voi käyttäytyä näin, eikä näe omassa toiminnassaan mitään väärää. Tämä kirjoituksesi ei tosiaan lisää solidaarisuutta ja empatiaa, päinvastoin.
saarah
Hän ei mielestäni ollut osoittanut tuota tekstiään henkilökohtaisesti sinulle tai kenellekään muullekaan, mutta sinä kohdistat pahan olosi henkilökohtaisesti häneen ja samalla kannustat muita tekemään samaa.
En nyt valitettavasti ymmärrä miten tässä olen ilkkunut lukijoideni kanssa hänelle tai kannustanut muita tekemään samaa. Enhän edes maininnut kuka näin oli kirjoittanut, blogin kirjoittaja itse tuli tänne kommenttiosioon linkkaamaan oman tekstinsä 🙂
lukumato
Minulla on kamalinta!
Lukuhiiri
Ah, tästä väännetään jatkuvasti koulussa jo peruskoululaisten kanssa: Saako sanoa ihan mitä tahansa ja sitten kuitata sen, että oli läppä. Ei saa. Ja koska ihmiset oppii sen, että läppää voi turvallisesti heittää omasta tilanteestaan, mutta toisten tilanteesta “humoristisesti” kirjoittaessa saa olla aika taitava ja harkitseva? Toi toisesta blogista otettu tekstihän olisi herättänyt ihan eri fiiliksiä, jos sen olisi sarkastisesti kirjoittanut joku karanteenia yksin viettävä henkilö.
Voimia kaikille, onpa koronteeni raskasta mistä tahansa syystä <3