Bailaamisen tärkeydestä
Siellä yhdessä pikkubaarissa, ovet auki kadulle, mustalla puupenkillä
istun kahden lähes vieraan ihmisen kanssa ja ihan tuosta vaan kerrotaan toisillemme isoja unelmia.
Minä kerron sen, miten haluaisin joskus vielä nousta lavalle ja pitää stand up-setin ja vielä englanniksi. Olisin varmasti niin kauhusta kankeana, mutta kun jotenkin on oppinut tähän ikään mennessä, että ne asiat jotka ensin pelottaa ihan hullua, no ne onkin sitten hyvä hoitaa alta pois.
You need to do it, toinen toteaa.
Baarimikko kantaa pöytään manterilikööriä shottilaseissa ja olutpulloja, joissa on kauniin väriset etiketit. Kun baari menee kiinni, jäämme silti sinne istumaan omistajan kanssa (Yksi ihanista asioista Lissabonissa on juuri tämä: rentous ja yllättävät tilanteet. Ja sekin, että baarihenkilökunta on oikeutettu viinin juomiseen työpaikallaan. Koska miksikäs ei).
Puhumme Lontoosta ja Pariisista ja muista suurkaupungeista ja sellaisesta elämästä, jossa raha on kaikki kaikessa. Kaikki ollaan yhtä mieltä: se ei enää vaan kiinnosta. Yhdellä meistä on viidensadan euron kuukausipalkka, toisella mittava ura takana eikä mitään tietoa siitä, mitä seuraavaksi tekisi. Minä tiedän, etten huomenna avaakaan gradutiedostoani, mutta näitä iltoja ja päiviä tarvitsee olla aina välillä.
Näitä iltoja, kun on ihanaa että voisi olla periaatteessa kuka tahansa, koska kukaan ei tunne sun historiaa, mutta sitten onkin ihan oma itsensä, koska on huomannut senkin että se on kuitenkin kivointa.
Päivisin on keväistä, vaikka öisin onkin kylmää ja sateista. Olen ollut viimeaikoina ihan liikaa menossa joka paikassa. Se tekee hyvää mielelle, muttei pankkitilille eikä to do –listoille. Toisaalta: täällä selviää usein baari-illasta taksimatkoineen reilulla kympillä ja to do –listoille voi joskus vaan kirjoittaa perään että ylihuomenna sit.
Joskus kahden maissa päädymme baariin, joka on tiistai-iltanakin aivan täynnä ihmisiä. En elä ehkä juuri nyt tuotteliainta ja tervehenkisintä vaihetta elämässäni, mutta mitä sitten. Toisinaan on ihana olla tehokas, mutta hitto vie toisinaan on ihana valvoa viiteen ja sitten nukkua viiteen seuraavana päivänä ja mennä illalla yhdeksältä päivän ekalle aterialle ja ottaa bataattiranskalaiset tuplana.
Miten sun gradu etenee, viestittää ystäväni seuraavana päivänä. Joo, ihan hyvin, vastaan sieltä bataattiranskalaisten ääreltä. Kyllä mä sen valmiiks saan.(Vaikken sillä hetkellä uskokaan kirjoittamaani, en viestiin enkä siihen seitsemänkymmentäsivuiseen tekeleeseen, joka ahdistaa minua joka ikinen päivä).
Mutta kai sen saan valmiiksi. Gradua enemmän kiinnostaa kuitenkin keräillä muistoja ja kokemuksia, joita ei saa istumalla kotona. Istumalla kotona saa lähinnä selkänsä kipeäksi.
Toisinaan joku kysyy minulta, miten jaksan vielä tässä iässä valvoa viiteen. En osaa oikeastaan vastata siihen, mutta kuvittelen että se johtuu siitä, etten ole koskaan lopettanutkaan sitä viiteen valvomista. Nimittäin se on yksi suosikkiasioistani maailmassa: päivärytmin ympärikeikautus.
Silloin on jotenkin erityisen elossa.
—-
I´m a strong supporter of going out and drinking wine, even if it means your to do today -list becomes to do tomorrow -list.
18 Comments
chantal
Uuh ihanaa, tää postaus tuli jotenkin tosi täydelliseen saumaan, kiitos! <3
En ole aikaisemmin kommentoinut, mutta kirjoitat kyllä ihan parasta blogia. Tsemppiä graduhommiin! Muistelen itse haikeudella just niitä tuskansekaisia hetkiä gradutiedoston äärellä, niissä oli kuitenkin jotain aika ihanaa.
saarah
Kiitos!
Mulla on vähän samat fiilisket. Ahdistaa toi tekele ja sne kirjoittaminen ja samalla tiedän jo nyt kuinka paljon tätä aikaa tuunkaan kaipaamaan 🙂
Heklama
Ah, tällä hetkellä melkein kaikki blogit on musta niin tylsiä ja teennäisiä, mutta sun tekstit ei petä koskaan! ♥ Parasta lääkettä omassa arjessanikin vellovaan gradu-ahdistukseen, kiitos!
Valvominen on maailman parasta, vaikka välillä perustelen itselleni, että se on järjestöntä ja epäterveellistä. Öissä on vaan siitä jotakin… Voin onneksi vedota siihen, että mut on kasvatettu omituiseen unirytmiin, koska etenkin loma-aikoina meidän kotona valvottiin aina aamuyöhön ja heräiltiin iltapäivällä ja mietittiin lounasta joskus iltakuudelta.
Random-loppukommentti: Huomasin vasta nyt, että sun sukunimi on Helkala! Kun joskus vuosia sitten tajusin, että sellainen sukunimi on olemassa, aloin salaa haaveilla, että löydän jonkun miehen, jonka sukunimi on Helkala ja että menen sen kanssa naimisin ja että musta tulee Helka Helkala. Se ois ollut ihanan noloa!
saarah
Kiitos ihanasta kommentista 🙂 Tylsyys ja tteenäisyys hittoon blogeista ja tarinoita ja tosielämää lisää, näin mä haluisin.
Hahahaa, mahtava loppukommentti! Mä vihasin sukunimeäni tosi pitkään (koska olin tietty aina Helkama-pyörä tms) mut sit joskus teininä tajusin Helka Helkalalan kans ja aattelin et se ois niin hieno taiteilijanimi. Helkala-nimisiä taitaa olla tosi vähän, mut saattais sieltä joku miekkonen löytyä jos vielä oot etsimiskannalla 😀 😀
Ahai
Hyviä muistutuksia. Hyviä alleviivauksia. Otsikon alleviivaisin samantien ja kirjottaisin viereen: +++.
Tässä selkä kipeänä istuskelen (oma vika, töiden vika), luen kirjoitustasi ja tunnen kylmiä väreitä, semmosia, hyväntuulisia tuntemuksia. Kirjoitat inspiroivasti.
Tekee mieli maailmalle, pihalle.
Luot uskallusta.
saarah
Tekee mieli maailmalle, pihalle.
Luot uskallusta.
OH! Tää oli mahtavasti sanottu. Kiitos, tulipa hyvä mieli 🙂
NannaUSA
Muistapa myös tämä, että se gradu tulee saada vain valmiiksi. Siis kirjoitettua ja viimeisen pisteen sinne lyötyä. Sen ei tartte olla super hienoa uutta tiedettä tai muuta ylevää vaikka sitä jotenkin siinä sotkussa luulee. Ajattele sitä vaan pitkänä koulutehtävänä. Eli valmista vaan. Totuus on, että kukaan ei sitä koskaa tule suurennuslasin kanssa lukemaan. Hyvä jos kukaan koskaan lukee. hahaaaa (ainakaan mun gradua). Ja se on hyvä juttu muistaa – poistaa paineita. (paitsi ehkä jos haluat väikkäriä tehdä, mutta eipä kai……). Eli naputa loppuun. Piste sinne. Ja sitten jatkamaan elämämää. Tätä oikeaa sellaista.
saarah
Hahaaa, joo en todellakaan halua tehdä väikkäriä. Kai 😀
Kiitos vinkeistä. Toi on oikeesti hyvä ajattelutapa. Ja se muistutus et graduhan on vaan harjoitustyö. Mun suurin ongelma tässä hommassa on ohjauksen puute, siks iskee toisinaan kauhee epätoivo. Itse kirjoittelu ei oo niin pahasta, palautetta vana haluaisi. Mut saakeli sentään, kyllä toi tekele valmistuu!
mystery
Toi on jotenkin aina se totuus, minkä muistaa vaan niillä oikeasti tärkeillä hetkillä ja varsinkin matkoilla. Kun hukkuu arkeen ja laskuihin, luulee että vaan raha pelastaa siitä ahdistuksesta. Vaikka ihminen on aivan tyytyväinen kun on vaan hyvää seuraa, viiniä ja kaunis ympäristö 🙂
saarah
KYLLÄ! Hitto, raha se on just se vaikea juttu joka pilaa kaiken. Haluaisin oppia tulemaan toimeen niin vähällä, että voisin tehdä töitä vaan pari päivää viikossa ja just loppuajan nauttia hyvästä seurasta, viinistä ja kauniista ympäristöstä 🙂 Jaahas se on lauantai, pitääkin lotota 😀
Minttu-Maaria
Mä toivon et musta kasvaa isona sinä 😀 Ei kai, haluan vaan säilyttää nuoruuteni aikuistuessani, sä oot onnistunut loistavasti!
saarah
Hah, kiitos! Toi on kyllä tärkeä asia, oon ihan tietoisesti pyrkinyt säilyttään mahdollisimman paljon sitä 🙂
Sanph
Sanon tämän taas, oot mun idoli!
saarah
Hahhaaa, kiitos <3
lindat
“kun on ihanaa että voisi olla periaatteessa kuka tahansa, koska kukaan ei tunne sun historiaa, mutta sitten onkin ihan oma itsensä, koska on huomannut senkin että se on kuitenkin kivointa.”
Oon miettinyt tätä paljon. Välillä musta tuntuu, että vasta täällä Espanjassa oon saanut aidosti miettiä, että kuka mä oikein oon. Kukaan ei tunnea mua, kukaan ei tiedä minkälainen oon ollut 10v. sitten ja sen takia muhun ei myöskään kohdistu mitään odotuksia. Kukaan ei odota että käyttäytyisin tietyllä tavalla, vaan saan ihan itse valita, että tällainen mä olen. Nykyään teen vähemmän asioita velvollisuudentunnosta ja enemmän asioita fiiliksen mukaan.
saarah
Kukaan ei odota että käyttäytyisin tietyllä tavalla, vaan saan ihan itse valita, että tällainen mä olen. Nykyään teen vähemmän asioita velvollisuudentunnosta ja enemmän asioita fiiliksen mukaan.
JUST TÄÄ 🙂
Gardener
Mä tunnistan tuon ahistus fiiliksen tekemättömästä työstä ja samaan aikaan tiedän, että kyllä ne hommat sitten hoituu kun on sen aika. Sitäpaitsi, pienessä paineessa sitä sitten kuitenkin rykäisee ne projektin kasaan kuitenkin parhaiten…
Harvoin kommentoin mutta luen usein, kiitos taas ihanasta tekstistä.
saarah
Näin se just menee. Ja turhaa ei kannata stressata, ei oo gradukaan mikään maailman tärkein projekti kuitenkaan 🙂
Kiitos kun luet ja kommentoit!