Kirjoitat jotenkin niin viehättävästi. Jotenkin novellimaisesti. Ja saat kiinni sellaisista olotiloista joissa on sekä melankoliaa että iloa, elämän ristiriitaisuudesta ja pakahduttavuudesta. On ollut kiva lukea jännittävästä vuodestasi! Kiitos kun kirjoitat, tämä on ihan suosikkiblogejani.
Kiitos, tämä oli niin hyvin sanottu. Sanoisin että kulunut vuosi on ollut niin täynnä juuri iloa, ristiriitoja, melankoliaa ja pakahduttavaa onnea ja surua.
Kyllä mä nykyisin itsekin jo alan määrittää itseäni vähän myös kirjalliseksi ihmiseksi. Vuosi sitten en olisi ehkä vielä niin tehnyt. Mut sellaista elämä on, aina tulee uusia kiinnostuksenkohteita ja juttuja joita alkaa tehdä oikeasti. Ajattelin että olisin pitkän kesän aikana maalannut vesiväreillä ja piirtänyt, ei, kirjoitin. Mutta hyvä niin.
Hmm. Joskus tulee sellaisia hetkiä, jolloin mietin miten paljon helpompaa olisi ollut vain jäädä Helsinkiin. Ja päiviä jolloin pidän tätä päätöstä ihan tyhmänä. Mutta en ole katunut oikeastaan kertaakaan ihan tosissani.
Hienoo, että irtiottosi menee vuoristoratamaisesti; tasainen ei olisi hyvä, tai ei jäisi muistoja! Muistan, kun tavattiin alkukeväällä ennen reissuasi, ja pyörittelit silloin vähän silmiäsi itsellesi, vaikka ympärillä kaikki intoilivat kateellisina repäisystäsi. Jään tuossa kahden päivän päästä työttömäksi, ja takaraivossa olen miettinyt pelottavan irtioton ihanuutta, mutta elämä ja me päätimme toisin, ja kesällä onkin alkamassa loppuelämän mittainen projekti.
Hah, muistan ton illan! Silloin oli vielä se olo, että aina kun kertoi asiasta ääneen, tuntui kun olisi kuunnellut jonkun muun puhetta. Että minäkö tässä olen muuttamassa Portugaliin, mitä hittoa 😀 ?!
Kuule Saara, terkkuja. Kiitos. 🙂 Haluun kertoa, että oon alkanut rakastaa sun blogia ja sun tapaa kirjoittaa ja kertoa sun elämästä siellä. Ehkä se liittyy siihen, että itsekin suunnittelen muuttoa ulkomaille (kirjoitinko mä just ton ääneen) ja kaikki tää kutittaa mua just sopivasti. Pystyn samaistumaan.
Sun tekstit on jotenkin muuttuneet henkilökohtaisemmaksi ja vähän kevyemmäksi ja huumorintajuisemmaksi näin ulkopuolisen lukijan silmin. Kiitos, kun haluat kertoa meille päivistäsi siellä ja ulkoisen maailman lisäksi niistä sisäisistä kuvista. 🙂 Sun blogi on nykyään mun yks ihan lemppariblogeista. Vaikka nimi onkin visual diary, mun mielestä hyvinkin visuaalisia mielikuvia voi maalata valokuvien lisäksi tekstilläsi. Kirjoitat, kuten piirrät mun mielestä.
/T
Jäin miettimään pitkäksi aikaa tota kohtaa Kirjoitat, kuten piirrät ja se on kyllä jotenkin tosi hyvä analyysi. On ollut jotenkin tosi outoa kirjoittaa tänä vuonna näin paljon (ja piirtää vähemmän). Molemmat on mulle sellaista soljuvaa tajunnanvirta-asiaa, joka tekee tosi hyvää omalle päälle ja ajatuksille.
Ja kovasti tsemppiä ulkomaillemuuttosuunnitelmiin. Se on ihanaa ja kamalaa, hyvin vaihtelevasti. Vika päivä ennen lähtöä on pahin, sit helpottaa, lupaan 🙂
Sun tyylisi kirjoittaa on jotain niin kaunista. Ihan kuin pukisit sanoiksi myös oman pääni sisäistä maailmaa, vaikka elämäntilanteemme on täysin eri. Tyyli jolla kirjoitat imee mukaansa ja sitä tekee vain mieli lukea sivu toisensa jälkeen. Kerrot samanlaista tarinaa kuin itsekin omassa mielessäni toisinaan ja joskus aikoja sitten myös paperilla. Joskus omaa elämää on helpompi hahmottaa tarinan kautta. Kirjoitat vielä niin vangitsevasti ja elämänmakuisesti, aidosti. Voi kun kirjoittaisit joskus novellikokoelman tai (päivä)kirjan. Ja taisit tällä tekstilläsi sysätä myös minut takaisin kirjoittamisen pariin tai ainakin sen alkuun.
Joskus omaa elämää on helpompi hahmottaa tarinan kautta
Tää on NIIN totta. Ja kiitos näistä ihanista sanoista. Ehkä tiedätkin että kirjoittaminen on mulle aika uusi harrastus, mutta ihan tosi rakas sellainen. Ja jos sysäsin sua yhtään edes takas kirjoittamisen pariin, ihan huippua <3
Voi, tämä oli niin ihana postaus! Mielestäni irtiottosi työputkesta on ihailtava – kuinka moni enää opiskelijapäivien ja kolmenkympin jälkeen oikeasti uskaltaa tehdä sellaista? Tuntuu, että näin 25-vuotiaanakin ihmisten mielessä on lähinnä farmariautot ja lasten hankinta. Niin piristävää, että voi tehdä eri lailla 🙂
Itseeni kolahti etenkin tuo “ei saa elämässä jämähtää” -lause. Olen itse hiljalleen valmistumassa ja saanut juuri työpaikan Helsingistä. Sinne olen halunnut jo pitkään, ja nyt kun kaikki palaset loksahtelevat paikalleen, olenkin alkanut pelkäämään! Että miten sitä tutustuu ihmisiin, olenko aivan yksin uudessa kaupungissa jne. Mutta itsestähän se on kiinni, että menee ja laittaa itsensä ns. out there. Tämä blogi antaa itselleni paljon tsemppiä tulevaan, kiitos 🙂
Tiedän tunteen, itsekin mietin pitkään että irtiotto ja ulkomaille muutto olisi pitänyt tehdä silloin nuorempana, ei enään voi. Onneksi asiat järjestyivät niin että pystyikin.
Uuteen paikkaan muutto on kyllä aina iso muutos. Pitää muistaa juuri se, että laittaa itsensä ns. out there, mutta myös pitäisi muistaa olla armollinen itselleen. Hyvin se menee, tsemppiterkkuja täältä 🙂
16 Comments
Vierailija
Kirjoitat jotenkin niin viehättävästi. Jotenkin novellimaisesti. Ja saat kiinni sellaisista olotiloista joissa on sekä melankoliaa että iloa, elämän ristiriitaisuudesta ja pakahduttavuudesta. On ollut kiva lukea jännittävästä vuodestasi! Kiitos kun kirjoitat, tämä on ihan suosikkiblogejani.
saarah
Kiitos, tämä oli niin hyvin sanottu. Sanoisin että kulunut vuosi on ollut niin täynnä juuri iloa, ristiriitoja, melankoliaa ja pakahduttavaa onnea ja surua.
Kiva että luet. Seikkailu jatkukoon 🙂
Anna Vihervaarasta
Mä kyllä sanoisin, että olet ehdottomasti myös kirjallinen ihminen. Tai ihan vain luova ja taitava kuvamaan elämää monin eri tavoin.
Ja ah, mäkin tahdon muuttaa ulkomaille ja tapailla tummia, parrakkaita miehiä.;)
saarah
Kyllä mä nykyisin itsekin jo alan määrittää itseäni vähän myös kirjalliseksi ihmiseksi. Vuosi sitten en olisi ehkä vielä niin tehnyt. Mut sellaista elämä on, aina tulee uusia kiinnostuksenkohteita ja juttuja joita alkaa tehdä oikeasti. Ajattelin että olisin pitkän kesän aikana maalannut vesiväreillä ja piirtänyt, ei, kirjoitin. Mutta hyvä niin.
Vierailija
Hienosti kerrottu. On ollut kiva olla mukana suuressa muutoksen vuodessa.
Ihan mielenkiinnosta, kaduttaako lähtö koskaan, edes pieninä hetkinä?
saarah
Kiitos. Kiva että olet ollut mukana.
Hmm. Joskus tulee sellaisia hetkiä, jolloin mietin miten paljon helpompaa olisi ollut vain jäädä Helsinkiin. Ja päiviä jolloin pidän tätä päätöstä ihan tyhmänä. Mutta en ole katunut oikeastaan kertaakaan ihan tosissani.
Maria S.
Hienoo, että irtiottosi menee vuoristoratamaisesti; tasainen ei olisi hyvä, tai ei jäisi muistoja! Muistan, kun tavattiin alkukeväällä ennen reissuasi, ja pyörittelit silloin vähän silmiäsi itsellesi, vaikka ympärillä kaikki intoilivat kateellisina repäisystäsi. Jään tuossa kahden päivän päästä työttömäksi, ja takaraivossa olen miettinyt pelottavan irtioton ihanuutta, mutta elämä ja me päätimme toisin, ja kesällä onkin alkamassa loppuelämän mittainen projekti.
saarah
Hah, muistan ton illan! Silloin oli vielä se olo, että aina kun kertoi asiasta ääneen, tuntui kun olisi kuunnellut jonkun muun puhetta. Että minäkö tässä olen muuttamassa Portugaliin, mitä hittoa 😀 ?!
Ja onnea sinne uudesta projektista 🙂
Kanelibasilika
Ihana äiti! Ja niin oikeassa 🙂
(..ja hemoglobiini voi laskea rajustikin ihan “vaan” stressin takiakin, sanoi joskus joku lääkäri)
saarah
Äidit on kyllä aina oikeessa!
Luulen et hemoglobiinijuttu oli just toi. Nykyisin sen droppaamisen huomaisi heti noita ylämäkiä tarpoessa 😀
Toots
Kuule Saara, terkkuja. Kiitos. 🙂 Haluun kertoa, että oon alkanut rakastaa sun blogia ja sun tapaa kirjoittaa ja kertoa sun elämästä siellä. Ehkä se liittyy siihen, että itsekin suunnittelen muuttoa ulkomaille (kirjoitinko mä just ton ääneen) ja kaikki tää kutittaa mua just sopivasti. Pystyn samaistumaan.
Sun tekstit on jotenkin muuttuneet henkilökohtaisemmaksi ja vähän kevyemmäksi ja huumorintajuisemmaksi näin ulkopuolisen lukijan silmin. Kiitos, kun haluat kertoa meille päivistäsi siellä ja ulkoisen maailman lisäksi niistä sisäisistä kuvista. 🙂 Sun blogi on nykyään mun yks ihan lemppariblogeista. Vaikka nimi onkin visual diary, mun mielestä hyvinkin visuaalisia mielikuvia voi maalata valokuvien lisäksi tekstilläsi. Kirjoitat, kuten piirrät mun mielestä.
/T
saarah
Kiitos.
Jäin miettimään pitkäksi aikaa tota kohtaa Kirjoitat, kuten piirrät ja se on kyllä jotenkin tosi hyvä analyysi. On ollut jotenkin tosi outoa kirjoittaa tänä vuonna näin paljon (ja piirtää vähemmän). Molemmat on mulle sellaista soljuvaa tajunnanvirta-asiaa, joka tekee tosi hyvää omalle päälle ja ajatuksille.
Ja kovasti tsemppiä ulkomaillemuuttosuunnitelmiin. Se on ihanaa ja kamalaa, hyvin vaihtelevasti. Vika päivä ennen lähtöä on pahin, sit helpottaa, lupaan 🙂
Ninne
Sun tyylisi kirjoittaa on jotain niin kaunista. Ihan kuin pukisit sanoiksi myös oman pääni sisäistä maailmaa, vaikka elämäntilanteemme on täysin eri. Tyyli jolla kirjoitat imee mukaansa ja sitä tekee vain mieli lukea sivu toisensa jälkeen. Kerrot samanlaista tarinaa kuin itsekin omassa mielessäni toisinaan ja joskus aikoja sitten myös paperilla. Joskus omaa elämää on helpompi hahmottaa tarinan kautta. Kirjoitat vielä niin vangitsevasti ja elämänmakuisesti, aidosti. Voi kun kirjoittaisit joskus novellikokoelman tai (päivä)kirjan. Ja taisit tällä tekstilläsi sysätä myös minut takaisin kirjoittamisen pariin tai ainakin sen alkuun.
saarah
Joskus omaa elämää on helpompi hahmottaa tarinan kautta
Tää on NIIN totta. Ja kiitos näistä ihanista sanoista. Ehkä tiedätkin että kirjoittaminen on mulle aika uusi harrastus, mutta ihan tosi rakas sellainen. Ja jos sysäsin sua yhtään edes takas kirjoittamisen pariin, ihan huippua <3
changesahead
Voi, tämä oli niin ihana postaus! Mielestäni irtiottosi työputkesta on ihailtava – kuinka moni enää opiskelijapäivien ja kolmenkympin jälkeen oikeasti uskaltaa tehdä sellaista? Tuntuu, että näin 25-vuotiaanakin ihmisten mielessä on lähinnä farmariautot ja lasten hankinta. Niin piristävää, että voi tehdä eri lailla 🙂
Itseeni kolahti etenkin tuo “ei saa elämässä jämähtää” -lause. Olen itse hiljalleen valmistumassa ja saanut juuri työpaikan Helsingistä. Sinne olen halunnut jo pitkään, ja nyt kun kaikki palaset loksahtelevat paikalleen, olenkin alkanut pelkäämään! Että miten sitä tutustuu ihmisiin, olenko aivan yksin uudessa kaupungissa jne. Mutta itsestähän se on kiinni, että menee ja laittaa itsensä ns. out there. Tämä blogi antaa itselleni paljon tsemppiä tulevaan, kiitos 🙂
saarah
Tiedän tunteen, itsekin mietin pitkään että irtiotto ja ulkomaille muutto olisi pitänyt tehdä silloin nuorempana, ei enään voi. Onneksi asiat järjestyivät niin että pystyikin.
Uuteen paikkaan muutto on kyllä aina iso muutos. Pitää muistaa juuri se, että laittaa itsensä ns. out there, mutta myös pitäisi muistaa olla armollinen itselleen. Hyvin se menee, tsemppiterkkuja täältä 🙂