Mitä olen oppinut elämästä tähän mennessä

Rakastan niitä pitkäksi venyneitä lounaita jolloin yhtäkkiä huomaa puhuvansa avoimesti kun terapiassa.

Varmaan se johtui tästä, tämä aiheutti sen, sitten tuo taas tämän, mutta sitten joskus vastapuoli kysyy jotain sellaista minkä ei ole itse ajatellutkaan johtuvan juuri siitä ja tuosta. 

Ja tässä iässä on ihana sanoa: mitä vanhemmaksi tulen… koska kukaan ei siihen voi enää sanoa että et kuule tyttö tiedä elämästä vielä mitään,

tai toki voisi, mutta tuollaista vähättelyä kuulee enää harvoin.

Ja tiedänhän jo elämästä aivan helvetisti.Ainakin nämä asiat:

Tiedän että vaikka olen ailahtelevainen ja ikuisesti levoton kaksonen, rakastan silti rutiineita (toki myös niiden rikkomista)

Selvisin koronakeväästä rutiineilla, mustalla huumorilla ja sillä että neljän korttelin päässä oli eräs kahvila jossa kävin salaa juomassa viiniä aina toisinaan.

Olen oppinut elämästä vuosien saatossa senkin, miten kriisit kasvattavat. Ihan kivasta kämppiksestä tulee rakas ystävä kun joutuu puimaan viikkokaupalla yhdessä vaikkapa sitä miten välttää häätöuhka.

Ystävyys voi myös olla tauolla ja sitten palata. Voi sanoa myös suoraan että minua loukkaa tämä asia, ei aina kannata toimia niin että nyt kun minua ärsyttää tuo, viivyttelen sen viesteihin vastaamisessa viikon.

Tai voi. Mutta kannattaa myös itse kuunnella tosi tarkkaan jos joku kertoo mitä itse tekee loukkaavasti ja väärin. 

Omaa kroppaansa voi oppia kuuntelemaan ihan hirveän hyvin. PMS-oireista voi päästä eroon kokonaan (!), silloin kun ei tee vuosikausiin mieli kanamunia, ei niitä kannata syödä ja jos jollekin muulle tulee mieletön olo vihersmoothiesta, ei se tarkoita välttämättä sitä että sinun olisi juotava sellainen joka aamu myös.

Viiniäkään ei ole pakko ottaa aina jos joku muu ottaa. Mutta jos huvittaa, kannattaa aina ottaa.

Aika usein kannattaa myös jättää tippiä sellaisissa paikoissa joiden toivoo pysyvän pystyssä jatkossakin. 

Ja aina toisinaan voi ihan hyvin maksaa jonkun toisen kahvit tai viinit. Koskaan en ole jälkikäteen katunut jotain muutamaa euroa, paitsi Madeiralla sijaitsevassa hedelmäkaupassa jossa sutki myyjä ei koskaan tuonut vaihtorahojani takaisin ja jotenkin vaan vittuuntuneena jatkoin matkaa enkä sanonut mitään vaikka yleensä aina suuna päänä puolustan omia oikeuksiani.

Omien (ja muidenkin) oikeuksia kannattaa puolustaa aina!

Aika usein kannattaa myös jättää ostamatta joku sellainen asia jota muka hirveästi tarvitsee. Mene ensin kotiin ja harkitse, voi blaah mikä sääntö mutta lähes aina tavaran unohtaa jo kotimatkalla.

Ja jos on sellaisia kaverisuhteita jotka eivät tunnu etenevän keveiden asioiden puimisesta yhtään mihinkään, voi aina heittää pöytään jonkun tosi henkilökohtaisen asian ja sitä puimalla saa yleensä vastapuolenkin avautumaan.

Ellei kyseessä ole vaikkapa mies, jolle voi sanoa, kas olet kuin suljettu kirja. Tai oikeastaan kirja jonka sivut on liimattu yhteen. Sellaisesta miehestä harvoin kehittyy mitään kiinnostavaa, mutta hänenkin kanssaan kannattaa pysyä kavereina. 

Hyvänpäiväntuttuja kun ei koskaan kai ole liikaa. Ainakaan vieraassa maassa. 

Ja vieraita maitakin suosittelen edelleen. Ees taas lentämistä en, mutta sitä että muuttaa vaikka jonnekkin muualle; kesäksi vaikka vaan. Ihan suoraa ei kannata muuttaa suuna päänä loppuelämäkseen paikkaan jossa ei ole koskaan käynyt. 

Tai no sitä en ole kokeillut niin en voi tietää. Ehkä kannattaakin?

Avoimena ainakin kannattaa pysyä.

Täytän tällä viikolla vuosia. Siksi oli listattava mitä tähän mennessä olen oppinut elämästä.