Kaakelimuisti
Saatan olla Lissabonin suurin kaakeliasiantuntija. Hah, ei vaan, minulla vaan sattuu olemaan valokuvamuistin sijaanKAAKELIMUISTI. Let´s meet at the bar with the green tiles, sanoin taannoin paikalliselle ystävälleni, kadunnimen kera. Hän nauroi minulle ja kertoi, että kukaan muu…
Modernit ja perinteiset kaakelit
Rakastan Portugalilaisia kaakeleita vaan niin paljon! Niiden väriyhdistelmiä, kuoseja ja sitä, miten vierekkäisissä taloissa saattaa olla ihan toisiinsa sopimattomat kaakelit. Ja sitä miten jo värikkäisiin kaakeleihin yhdistetään rohkeasti muitakin värejä. Tässä yksi suosikkitaloistani, joka sijaitsee Lissbaonin…
Apua, päätös on tehty!
Eräänä kesäisenä aamuna avaan ikkunat ja sisään tuulee yllättävän kylmää ilmaa. Hrr. Kiskon päälle naulakosta ensimmäisen asian: mustan huitulajakun, harmaameleerattujen collegehousujen seuraksi. Peilin ohi kulkiessa tajuan yhtäkkiä, että käytin tätä asua töissä toisinaan, lisänä kuitenkin korkkarit ja vähän…
Hellettä ja huolia
On ollut liian kuumia päiviä. Sellaisia, jolloin haluaisi olla vain kylmässä meressä, mutta siihen ei ole mahdollisuutta. (Mutta ei saisi valittaakaan siitä helteestä, muista räntäsade Saara, muista!) On tulikuumia katuja ja pankkiautomaattien näppäimistöjä, kylmää keittoa ja jääkahviin hetkessä…
Lissabon-vinkki: Kasvihuone keskellä kaupunkia
Toisinaan kun kaupunkia kuumottaa hullu helle (esimerkiksi sellainen 36 asteeseen kohoava),joudun vähän pyörtämään suomalaisen periaatepäätökseni olla valittamatta kuumasta säästä. Kuumalla säällä on parasta olla tietysti biitsillä tai sitten ilmastoidussa ostoskeskuksessa. Tai missä tahansa varjossa. Minä karkaan…
Kun ei vaan tiedä (mitä haluaisi tehdä)
En tiedä missä maassa haluaisin asua, mitä haluaisin tehdä… Ja se on ainoa asia jota pystyn ajattelemaan. Ajattelen sitä aamulla herätessäni: Helsingissä minulla ei olisi tätä ikkunanäkymää, kaakelitaloa ja Lissabonin kattoja, näitä valoisia aamuja, jolloin voin keittää kaksi pannullista…
Hyvästi suosikkipaikkani
Yksi ensimmäisistä omista paikoistani Lissabonissa oli taidegalleria, joka oli vanhan palatsin alakerrassa. Tai oli se yläkerrassakin, siellä maailman kauniimpien kattojen alla, johon valo taittui ikkunasta jotenkin mystisen kauniisti eräänä elokuisena päivänä kaksi vuotta sitten, kun astuin sinne sisälle ensimmäisen…
Illat elokuussa
Lasi viiniä, kiitos. Punaista, joo. Aina silloin kun elämässäni on sellainen kausi, että olen vähän hukassa, käyn paljon ulkona. Pitäisi kai joogata ja lukea elämäntaito-oppaita, mutta oma ongelmaratkaisuni on toisinaan sellainen, että kun seisoo tuulisella kattoterassilla viinilasi kädessä,…
Suurien päätösten äärellä
Maaliskuussa kaksituhattaseitsemäntoista se alkaa yhtäkkiä hahmottua. Minä en tiedä mitä haluan elämälläni tehdä. En tiedä sitä ollenkaan. Kun se on tää ikä ja kun mun yksi puolituttu kuoli ja sitten enää ei voi vaan sulkea silmiään siltä,…
Heippa hei gradu!
Kun olen juuri palauttanut graduni, portugalilainen kaverini kysyy joko nyt haluaisin lähteä biitsille. Kyllä vain! Hengaamme päivän maisemissa, joista tulee mieleen Thaimaa. Turkoosi vesi näyttää siltä että joku olisi lorauttanut sinne maitoa sekaan, mutta se…
Sardiineja ja siirtymävaiheita
Eräällä viikolla eräs mies selittää minulle mitä mansplaining on. Tässä liikutaan nyt jo jollain metatasolla, ajattelen ja poistun paikalta. Sitten perjantaiyönä kello kolme törmään alakerran baarin omistajaan kadulla ja keskustelumme päätteeksi finnishspleinaan hänelle, miten Lissbonin kesäkuun karnevaalijuhlien klassikkoruoka,…
Seitsemän kukkaa (ja juhlapyhää) Lissabonissa
Sen jälkeen kun muutin Lissaboniin, olen viettänyt tunnollisesti kaikki juhlapyhät täällä. Jouluna olin piknikillä ja joulumessussa, pääsiäisen söin suklaamunia ja join viiniä puistokioskissa, vapun olen unohtanut ja korvannut Cinco de Maiolla… Eilen oli kolmas juhannukseni täällä. …
