Oma elämä

Sardiineja ja siirtymävaiheita

 

IMG_9415.JPG

 

Eräällä viikolla eräs mies selittää minulle mitä mansplaining on.

Tässä liikutaan nyt jo jollain metatasolla, ajattelen ja poistun paikalta.

Sitten perjantaiyönä kello kolme törmään alakerran baarin omistajaan kadulla ja keskustelumme päätteeksi finnishspleinaan hänelle, miten Lissbonin kesäkuun karnevaalijuhlien klassikkoruoka, sardiinileipä, pitäisi uudistaa.

Kun jos siihen lisäisi jonkun hyvän soossin ja yrttejä, se olisi vaan niin paljon parempi kuin se nykyinen kuivakka kalaleipä, josta ei saa edes nättiä kuvaa.

Hah.

On ollut lämpimiä päiviä ja viileitä öitä. Kun avaa aamuisin ikkunat, puistosta kantautuu jakarandojen tuoksu sisälle asti.

Olen miettinyt vaikeita asioita pääni puhki. Sitten juonut viiniä suomityttöjen kanssa eräällä kattoterassilla ja puistossa samaisten violettien kukkien peittämällä nurmikolla.

Olo on koko ajan jotenkin vähän keskeneräinen ja haikea.

Graduohjaajallani on uudet silmälasit, tekee mieli kysyä mistä ne ovat, koska sama tyyli voisi sopia minullekin. Tyydyn kuitenkin vain ottamaan vastaan korjausehdotuksia ja hymyilemään, kun hän sanoo että tekstiäni oli ilo lukea. (Sitä ei ollut ilo kirjoittaa, meinaan todeta lakoniseen suomalaistapaani, mutta jätän sanomatta).

Useina iltapäivinä en saa keskityttyä yhtään, haahuilen vaan asunnossani ja vaihdan kukille vettä ja sohvatyynyille päällisiä. Voisin niin hyvin elää vain tällä tavalla,

ajattelen keittäessäni toista teepannullista, kotikimonossa, kello kolme.

Sitten luen kirjaa toisenlaisesta irtiotosta ja Etelä-Amerikkaa ympäri reissaamisesta ja alan kaivata jännittäviä seikkailuita.

 

IMG_9414.JPG

 

Olen miettinyt viime aikoina tosi paljon sitä, miten hyvä on että elämässä on erilaisia kausia. Sellaisia, jolloin unelmat ja kiinnostuksen kohteet ja koko elämä on tosi erilaista.

Niistä erilaisista kausista ja juuri siirtymävaiheista olen oppinut ihan hurjasti. Ja saanut parhaat oivallukset.

(Juuri nyt paras oivallukseni tosin on vain lisätä teen sekaan mintunlehtiä.
Ja mennä keskipäivällä ulos juomaan yksi pieni mukillinen mantelilikööriä ja sitten palata töiden äärelle.
Ja olla kritisoimatta toisille tärkeitä perinneruokia).

Nyt on tällainen kausi. 

 

—-

 

Lately I´ve been thinking a lot about all the very different phases in my life and how much I have learned from those.

 

 

 

4 Comments

  • Pin

    Mitä lähemmäs syksyä kohti mennään, sitä enemmän jännään mihin elämä teikäläisen kuljettaa… en tiedä miksi, mutta jotenkin toivon, että jäisit Lissaboniin. Mietin miltä elo Suomessa tuntuisi Lissabonin jälkeen – oletko muuten tässä välissä käynyt visiiteillä kotona? Itseäni kovasti houkuttaisi jossain vaiheessa viettää pidempiä aikoja Portugalissa, mutta tähän väliin tuli tuore perhe. Ehkä sitten joskus, kun sen aika toivottavasti on.

Leave a Reply