Apua, päätös on tehty!
Eräänä kesäisenä aamuna avaan ikkunat ja sisään tuulee yllättävän kylmää ilmaa. Hrr. Kiskon päälle naulakosta ensimmäisen asian: mustan huitulajakun, harmaameleerattujen collegehousujen seuraksi. Peilin ohi kulkiessa tajuan yhtäkkiä, että käytin tätä asua töissä toisinaan, lisänä kuitenkin korkkarit ja vähän viimeistellympi naamataulu ilman sotkuista kotinutturaa.
Töissä. Niin.
Minulla ei ole enää työpaikkaa.
Eräänä toisena kesäisenä aamupäivänä nimittäin skypetän pomoni kanssa ja saan juuri ja juuri sanat ulos suustani: En mä tuukkaan takaisin syyskuussa.
Sitten kuva jähmettyy ja nettiyhteys katkeaa.
Kun saamme yhteyden taas toimimaan kymmenen minuutin päästä, alkaa itkettämisen sijaan vähän naurattaa. Aikamoinen cliffhanger. Ensin iso uutinen ja sitten yhteys poikki.
Menee kauan prosessoida asia oikeasti todeksi. Otin juuri lopputilin unelmieni työpaikasta. Siitä, jossa kuvittelin olevani ikuisesti, tai nyt ainakin kymmenen vuotta.
Koska tuntui siltä.
Tuntemuksiin perustuvat päätökset ovat niitä, jotka askarruttavat aika paljon. Oliko tässä nyt MITÄÄN järkeä? Ei varmaankaan.
Nyt minulla ei ole mitään varmuutta siitä, millä elän jatkossa. Tuntui vaan siltä, etten voi vielä palata. Ehkä myöhemmin, mutten juuri nyt.
Lounaalla ystävät halaavat. Oon varma että tää oli just oikea päätös, you´ll see, viestittää yksi. Ihminen katuu vaan niitä juttuja joita ei uskaltanut tehdä, kolmas heittää pöytään klassikon.
Minä haluaisin perua koko päätöksen ja mennä sittenkin takaisin tuttuun ja turvalliseen. Siihen elämään, jossa kaikki oli kivaa ja helppoa. Oli kiva mennä töihin maanantaisin, olin hommassani hyvä ja tulin pomoni kanssa toimeen ihan loistavasti.
Kuka hullu lähtee sellaisesta työpaikasta?
Minä-hullu. Turha sitten valittaa, itsehän päätit.
Seuraavina viikkoina koen kaikki mahdolliset tunnetilat. Ahdistaa, itkettää, kaduttaa. Sitten taas on sellainen uhma, että minä olen hyvä, kyllä jotain sellaista löydän mitä voin tehdä täältä käsin. Osaan vaikka mitä.
Menen vaikka alakerran baariin tiskaamaan. Ihan sama.
Juon viiniä graafikkoystävän kanssa ja olemme yhtä mieltä: Luova työ on ihanaa, mutta oikeastaan haluaisimme kumpikin tehdä sitä vain kolme päivää viikossa ja muun ajan sitten jotain muuta. Laittaa jotain tavaroita pahvilaatikoihin, kuten ystäväni kiteyttää ajatuksemme.
Vaihtelu kun tekee hyvää.
Erityisen hyvää, varsinkin aikuisiässä, jolloin on niin saakelin helppo vaan JUMIUTUA johonkin.
Saavutetuista eduista on vaikea luopua, sen tietää jokainen. Kuukausipalkka, vakkariduuni, asunto…
Mutta niinpä minä vaan luovuin. Tilalle tulee ehkä jotain ihanaa ja mieletöntä.
Tai sitten ei. Sitäpä ei voi tietää.
Mutta nyt on pakko vaan kokeilla.
—-
After quitting my job and deciding not to go back to Finland, I went through all possible feelings.
35 Comments
CougarWoman
Onnea päätöksestä! Hyvä rohkea sinä!! <3
saarah
Kiitos!
Suttastiina
Onnea!
Ja päätös on oikea, koska sen päädyit tekemään.
saarah
Kiitos! Haluan uskoa samaan teoriaan 🙂
Kiti
Onnea! Uskon, että kun heittäytyy tyhjän päälle ja antaa elämän kuljettaa, päätyy mitä hienoimpiin seikkailuihin. 🙂 – http://vuorellakasvavapuu.blogspot com
saarah
Kiitos! Toivon juuri tuota 🙂
Juliaihminen
HYVÄ ÄSSÄ!!!! Samassa tiimissä ollaan! Voittajatiimissä!!!!!!!
saarah
Ah, NIIN voittajatiimissä <3
Siina_
Loistavaa Saara! Mä uskon, että teit ihan oikean päätöksen <3 Ja jos joskus ahdistaa, voit lohduttautua ajatuksella, että täällä ollaan samassa veneessä. Ja nyt mulla on lisäaikaa tulla Lissaboniin kylään! 😀
saarah
Oikeesti, toi auttaa! Otetaan pian vierailu ja vastavierailu 🙂
Maij
Jeejeejee! Hyvä sinä!
saarah
Kiitos!
Tepita
Hei hittolainen, hyvä sinä! Ja onnea kaikkeen tulevaan!
Tää oli niin tuttua luettavaa, itse jätin erittäin erinomaisen työn yli vuosi sitten taakseni ja muutin pois kaikesta siitä, mitä elämässä arvostin yli kaiken. Mutta vaikka sen jälkeen elämä ei olekaan ollut ihan niin ruusuista, niin sitä päätöstä en ole silti osannut koskaan katua.
saarah
Kiitos! Mä uskon samaan. Kaikki ei käänny mielettömäksi vaikka Lissabonissa asunkin, mutta silti ei kaduta. Ainakaan vielä 😀
Hertta-Viola
Onnittelut rohkeasta päätöksestä! Elämän seikkailut odottaa rohkeaa eläjää 😉
saarah
Kiitos!
TPan
Huikea mimmi! Uskon, että tämä oikea päätös, koska tuli sydämestä! You go gal!
saarah
Kiitos <3
sailatuulia
Onnea päätöksestä, huikeaa! Uskon, että se on juuri se oikea! 🙂
saarah
Kiitos! Toivon samaa 🙂
gonewiththewarmwind
Wuhuu mahtavaa!! Fiilispohjalta tehtyjä päätöksiä ei pidä yhtään aliarvioida, ne on yleensä itselle JUST NIITÄ OIKEITA! Hatunnosto rohkeudesta vaan luottaa!
gonewiththewarmwind
Wuhuu mahtavaa!! Fiilispohjalta tehtyjä päätöksiä ei pidä yhtään aliarvioida, ne on yleensä itselle JUST NIITÄ OIKEITA! Hatunnosto rohkeudesta vaan luottaa!
gonewiththewarmwind
Wuhuu mahtavaa!! Fiilispohjalta tehtyjä päätöksiä ei pidä yhtään aliarvioida, ne on yleensä itselle JUST NIITÄ OIKEITA! Hatunnosto rohkeudesta vaan luottaa!
saarah
Kiitos paljon! Ei ollut helppo päätös, mutta nyt tuntuu hyvältä 🙂
Maija / ampsum
Jes! Jotenkin mä ihan sua ja tilannettasi muuten kuin blogin kautta tuntematta jo aavistelin että näin tulee käymään! Tää kuulostaa kyllä aika creepyltä oikeastaan… Mutta sun blogi on tänä kesänä tuntunut jotenkin tavallaan telkkarisarjalta: välillä tulee jaksoja (postauksia) joista ei voi päätellä mitään, välillä paljastetaan vähän henkilökohtaisempia juttuja joista ehkä voi kuvitella lukevansa rivien välistä jotain, ja kuitenkin koko ajan odottaa mitä päähenkilölle tulee tapahtumaan.
Mut vitsit miten iloinen voi olla jonkun tuntemattoman puolesta tällaisen asian vuoksi! Uskon vakaasti itsekin vähän samassa tilanteessa olleena että päätöksesi oli hyvä, vaikkei varmasti helppo ollutkaan <3 mut voiko rohkea heittäytyminen muka johtaa johonkin muuhun kuin mahtaviin mahdollisuuksiin?
saarah
Kiitos! Ja ihanaa myötäelämistä 🙂
Yonna
Hyvä Sara! Rohkeaa. Kuulostaa oikealta päätökseltä 🙂
saarah
Kiitos beibe! Tuntuu oikealta 🙂
mystery
Ajattelinkin että syön pääni jos sä sieltä oot nyt Suomeen lähdössä 😀 Ihanaa kuulla lisää portugalijuttuja.
saarah
Hahahhaa, tää oli niin paras kommentti. Onneks et joudu syömään päätäsi 😀 Rakastan tota sanontaa 😀
Vierailija
Huh miten jännittikin avata tätä postausta, ihan alkoi sydän tykyttämään! Musta vaikuttaisi että teit oikean päätöksen!
saarah
Kiitos kommentista ja ihanasta myötäelämisestä 🙂
Rinkeli2
Hienoa, onneksi olkoon! Arvasin, että näin käy! Toi kaksi vuotta on just niin pitkä aika, että oikeastihan se paluu Suomeen olis kans ollut uutta ja ihmeellistä, ei tuttua ja turvallista. Moni ulkomailta palannut kokenut pahimman kulttuurishokin siinä vaiheessa.
Olen seurannut blogiasi jo ennen kuin Portugaliin lähdöstä oli tietoakaan, mahtavaa kun stoori jatkuu siellä (näin ihan itsekkäistäkin syistä iloitsen, lukijan näkökulmasta siis :)).
saarah
Kiitos! Mä luulen et moni arvas et näin käy, jo ennen kun mä itse arvasin 😀 Ihanaa myötäelämistä, kivaa et oot ollut näin kauan mukana 🙂
*minea*
Kerrassaan mainiota. Minäkin olisin ollut ällistynyt jostain toisesta lopputulemasta. Olet kadehdittavan rohkea ihminen! Ja rehellinen itseäsi kohtaan.