Pylly Gonçalolla, aina
Kun olin ekaa kertaa Lissbonissa, kiinnitin huomiota siihen, että jokaisessa puistokahvilassa on samat tuolit ja pöydät, eri väreissä vain. Kokovalkoisia siinä kivan puiston kioskissa ja näköalapaikan alatasanteella, kauniin vaaleanvioletteja kukka-aukion kahvilassa, tummanvihreitä siinä puistokahvilassa, josta saa ihanaa mantelikakkua ja niin…
Enemmän sitä, vähemmän tätä
Onneksi oikeastaan kukaan uuden elämäni ystävistäni ei pysty lukemaan blogiani. Siksi teenkin nyt vähän nolon tunnustuksen: RAKASTAN Bairro Altoa. Sitä ei kuuluisi sanoa. Ennemmin pitäisi olla näin: Bairro Alto oli ennen ok, mutta nykyisin ihan kamala. Liikaa hostelleja ja kalliita…
Itsenäisen naisen suosikkipaikka
Suosikkilauantaini on tällainen: herään puolen päivän maissa (ilman krapulaa), luen hesaria netistä, juon puolitoista pannullista teetä. Sitten menen metrolla Anjosin kaupunginosaan, jossa järjestetään kerran kuussa huippu kirppis/designtapahtuma nimeltään Feira das Almas. Kiertelen siellä ehkä tunnin hypistelemässä kaikkea kivaa ja sovittelen…
Paluupäivät
Kun olen ollut lähes kaksi viikkoa poissa ja palaan, kaikki tuntuu jotenkin uudelta ja keväältä. Uudelta keväältä. Hetkellisesti jotenkin kovin ihanalta. Juon aamulla vehnänorasmehua, josta joku kirjoitti internetissä: siitä tulee jotenkin keveä ja selkeä olo. Tuskin se siitä johtuu, mutta…
Kymmenen päivää Suomessa
Suomessa on sisällä niin kuuma, etten saa nukuttua. Ihmiset menevät nukkumaan myös niin aikaisin, että oma kaksi tuntia Suomea jäljessä oleva aikavyöhykkeeni ja kukkumistaipumukseni pitävät minua hereillä kolmeen asti. Kierin Marimekkolakanoissa miettimässä eroavaisuuksia entisen ja nykyisen elämän välillä. Päähän satava…
Mansikka- (ja vitutus)sesonki
Ärsyttää niin paljon, etten pysty ilmaisemaan sitä edes englanniksi. Lähden kotiin kesken workshopin, seison pimeässä liikennevaloissa ja sanon ääneen: V I T T U. Sitten huomaan vieressä olevan auton, jossa istuva nainen katsoo minua kysyvästi. Hymyilen hänelle ja ajattelen: helppoahan…
Kahdeksan kansallisuuden illallinen
Kun luokallamme olevat vaihto-opiskelijat ovat täällä viimeisiä viikkojaan, järjestämme monikulttuurisen illallisen. Jokaisen on tarkoitus tuoda ruokaa kotimaastaan. Viikkoa ennen kyseistä iltaa, alan vähän panikoida: kaikki Suomen perinneruuat ovat ensinnäkin aika rumia, myös vähän mauttomia ja en oikeastaan osaa tehdä niistä…
Lokkien kaa
Erään lukijani yllyttämänä: tässä lisää kuvia valoisasta talvesta. Join eräänä päivänä yksin kahvia näköalapaikalla. Tai no en ihan yksin, paikalla oli myös aika tuttavallinen lokki. Täällä ihmisiä saa jatkuvasti ihmetyttää kertomalla Helsingin lokkiongelmasta. Tarinat jäätelöä ja pizzaa varastelevista jättilokeista laitetaan…
Muutokset, mummot ja muka-kiire
Kävelen toisen suosikkigalleriani ohitse eräänä perjantaina. Iltapäivätunnit on peruttu, mutta sepä ei taida haitata ketään. Poikkean galleriaan, jossa on kiva näyttely, mutta enemmän kuin teoksia, päädyn katselemaan gallerian ihania mainospostikortteja. Onpa kivan kuuloinen tämä taidejärjestö gallerian takana, deejii-iltoja ja workshoppeja.…
David kävi kylässä
M I S S Ä M I N Ä O L I N sinä päivänä viime syksynä kun alastomat miesmallit ja David Beckham vaeltelivat läheisellä Praça de Comercio -aukiolla? No Cognitive Ergonomics -kurssin kolmetuntisissa (portugalin kielisissä) kalvosulkeisissa pimeässä luokassa, hemmetti!…
Suosikkipaikkani Lissabonissa
Vihdoin! Tässä ensimmäinen osa Visual Diaryn Lissabon -matkaopasta. Ihan simppelisti: suosikkipaikkani suosikkikaupungissani.Luotan näppärien lukijoiden löytävän näiden tarkemmat osoitteet ihan itse googlettamalla. Miradouro da Adamastor Lissabon on täynnä näköalapaikkoja (miradouro). Kannattaa käydä niissä kaikissa. Paikallisten suosikkipaikka viikonloppuiltaisin on Miradouro da Adamastor, jota…
Vuosi 2015 pala palalta
