Kymmenen päivää Suomessa

Suomessa on sisällä niin kuuma, etten saa nukuttua. Ihmiset menevät nukkumaan myös niin aikaisin, että oma kaksi tuntia Suomea jäljessä oleva aikavyöhykkeeni ja kukkumistaipumukseni pitävät minua hereillä kolmeen asti. Kierin Marimekkolakanoissa miettimässä eroavaisuuksia entisen ja nykyisen elämän välillä.

Päähän satava raekuuro tuntuu kivan eksoottiselta, sitä ääneen ratikassa ihmettelevän maahanmuuttajan tylyttäminen taas ei. Ohikiitävät penkkarirekat kiljuvine opiskelijoineen taas saavat olon tuntumaan ihanan nostalgiselta. Hamstraan kaupasta salmiakin lisäksi kardemummaa ja c-vitamiiniporetabletteja. En tiennyt että voisin kaivata S-markettia näin paljon. 

Muistan mikä on paras keino taltuttaa krapula: suomalainen suihku, josta vesi tulee sellaisella paineella että siinä lähtee päänsäryn lisäksi niin tukka kuin turhat ajatuksetkin.

Kaikkien kodit ovat kuin sisustuslehtien sivuilta, kattaukset pelkkää Iittalaa ja Marimekkoa. Ystävä, jonka luona majailen yhden yön, on jättänyt aamupalaksi marjoja, jugurttia ja ruisleipää. Pöydällä on uunituore Hesari ja mittava teevalikoima. Siskon luona taas on vastassa kaikki suosikkiherkkuni. Ja tietysti huimasti kasvanut kummipoikani.

Saan puhelimeeni enemmän sydänemojeita kuin koskaan aiemmin. On ihanaa.

Istun keittiöissä, kahviloissa ja baareissa, edessäni lasillisia ja mukillisia ja ihmisiä, joiden kanssa voisin puhua viisi tuntia putkeen. Kuusi kuukautta erossa ei tunnu missään. Ihmisillä on uusia vauvoja ja asuntoja, minulla ei ole mitään konkreettista, mutta sitäkin enemmän tarinoita. 

Puimme entisiä, nykyisiä ja niitä suhteita, jotka eivät ikinä saaneet mahdollisuuttakaan. Kun yhdestä kahden tunnin illallisesta jää kipeät vatsalihakset ja uusi sanonta, tietää olevansa juuri oikeassa seurassa.

Kun vaatekaupan miesmyyjä flirttailee kanssani keskellä kirkasta päivää, pakko myöntää että ensimmäinen ajatukseni on hämmennys. Lähtiessä huikkaan vitsillä ovelta, nähdään sitten Lissabonissa ja mietin mielessäni: no eipä Helsingissäkään suurempaa vikaa ole.

Syön lounasta ystävän kanssa joka on palannut kaksi päivää aiemmin vuoden mittaiselta oleskelulta ulkomailla, vielä kaukaisemmassa kohteessa kuin itse. Juoruamme tuntikausia, vaeltelemme designputiikeissa, kaikki näyttää kauniilta ja pelkistetyltä. On niin paljon jaettavaa, että aika menee siivillä.

Olen kamalan onnellinen Suomessa 10 päivää. 
Viimeisen päivän makaan ystäväni sohvalla. Emme edes pue päivävaatteita. Tilaamme pizzaa ja katsomme tuntikausia hömppää. Välillä avaan ikkunan ja vaan hengittelen talvi-ilmaa. En haluaisi edes lähteä. Rinkka on liian täysi, en jaksa matkustaa.

Varttia vaille kolme soitan taksin. Seuraavana aamuna olen taas Lissabonissa. Rinkka tosin jää Suomeen, se tulee vasta seuraavana päivänä.

Kun sitten yhden koomaisen kotipäivän jälkeen kävelen auringossa kouluun, muistan taas miksi olenkaan täällä enkä Helsingissä. Mutta on ihanaa muistaa myös se, että kun kotiinpaluun aika koittaa, on siinä paljon hyviä puolia: ihan yksinkertaisesti se että voin taas nähdä kaikkia huippuja ihmisiä elämässäni

ihan niin usein kuin haluan. 

—-

Perfect 10 days in Helsinki.