Ne valkoiset seinät ja lattia
Helsinki, vanha kotikatu, mutta oman kodin summerissa eri nimi. Painan sitä ja kävelen tuttuja jyrkkiä rappusia pitkin. Katselen vinttikomeroon tungettua omaisuuttani ja kaikki näyttää niin kovin surulliselta. Tuolla tyhjiöpussissa suosikkineuleeni mytyssä, tuolla ihanat tyynyliinat ja tuossa laatikossa kaikki ne kauniit…
Sopeutumisprosessi
Se, millaista ajattelin uuden elämäni olevan ja totuus ovat yhtä kaukana toisistaan kuin uusi ja vanha kotikaupunkini. Sellainen kolmisentuhattaviisisataa kilometriä. Kuvittelin, että teen koko ajan uusia asioita: etsin uuden kuntosalin, käyn joogassa, lenkkeilen, alan taas maalata vesiväreillä, suunnittelen kuoseja, istun…
Kuinka säästää rahaa irtiottoa varten
Päätin vuonna 2010 että 2015 teen jotain. Jotain sellaista isoa, mitä en ollut aiemmin tehnyt. Vuosien varrella tämä suunnitelma vaihteli paljon ja välillä unohtuikin, mutta muhi kuitenkin jossain aivolohkossa koko ajan. Laitoin myös tietoisesti rahaa sivuun vuosikausia, koska tiesin, että…
Vuosipäivä
Vuosi sitten kävelin Helsingin telakkarannassa kuulokkeissa suosikkibiisini repeatilla. Aurinko paistoi jotenkin epätodellisen kirkkaasti ja lämpimästi naamaan. Oli juuri sellainen täydellinen sunnuntaipäivä, hieman väsynyt ja saamaton olo, mutta ei mitään velvoitteitakaan. Sellainen, jolloin ajattelee että ehkä olenkin pelannut korttini juuri oikein…
Kotikaipaus
Kun viettää yön valvoen, aamun googletellen lähintä sairaalaa ja päivän istuen omaa nimeä kantava ranneke kädessä päivystyksessä, ei ole enää sellainen olo että on lomalla. Vaan ihan oikeasti asumassa toisen maan arjessa. Kaikki tulevat päivystykseen mukanaan lähes koko perhe. Ja…
Uuden elämän rutiinit
Odotin erityisen innolla uudesta elämästä yhtä asiaa: Sitä, että ei ole rutiineita. Kuinka väärässä olinkaan. Ihan sama minne kauas ihminen muuttaa ja kuinka ison elämänmuutoksen tekee, rutiinit kyllä löytävät sinut, lopulta. Teen mitä vaan, milloin vaan. Valvon yöt, nukun päivät,…
Vihaan sinua, LX
Tulee päivä, jolloin vihaan uutta kotikaupunkiani. Minun piti mennä cooleihin juhliin, joissa on ilmaista olutta, mutta en löydä paikkaa. Olen oikealla kadulla, oikean numeron kohdalla, mutta paikkaa ei ole. Ehkä se on salaisella sisäpihalla. Ehkä sitä ei ole olemassa. Tai…
Tulematon tunne
Ensimmäisen kuukauden ajan odottelen sitä tunnetta. Sellaista hengityksen salpaavaa, epätodellista, onnellisen pakahduttavaa fiilistä: Minä asun TÄÄLLÄ. Turhaa odottelen. Sitä ei tule. Ei tule, vaikka katselen kaupungin hienoimmilta näköalapaikoilta maisemia, juon viiniä auringon laskiessa kivoissa paikoissa, tuijottelen ihmisiä kansallispäivän hulinassa. Ei…
Kiinnostaa: maitojuna
Menen kahden kangaskassillisen kanssa uudelle asunnolle. Jaahas, ovi ei aukea. Käännän avainta kaikella mahdollisella tavalla. Ei. Hikoilen paitani märäksi yrittäessäni, ei vaan aukea. Soitan ystävälleni. Ei vastaa. No ei kai tässä sitten, menenpä lähipuistoon kaljalle. Myöhemmin parinkymmenen minuutin ja parin…
Unelma joka ei onneksi toteutunut
Suunnittelin vuosikausia, että ottaisin palkatonta vapaata töistä ja lähtisin puoleksi vuodeksi Aasiaan. Yksin. Istuisin vuorenrinteellä jossain keskellä ei mitään ja katselisin merelle. Ja olisin vain omien ajatusteni kanssa. Tämä ja huulilävistyksen ottaminen 90-luvulla kilpailevat tähänastisen elämäni tyhmimmät ideat –tittelistä. Olen…
Viiniä (tai no siis pastaa) keittiössä
Ykköskerroksessa asuu kaunis vanhempi nainen, joka hakee aamuisin alakerran kahvilasta kahvit omiin kahvikuppeihin aamutakissa. Itselläni ei olisi koskaan pokkaa tehdä tuota. Ihailenkin häntä siis vähän. Mutta myös vihaan: hän pitää olohuoneen ikkunaa auki ja hänen koiransa päivystää siinä ja haukkuu…
Ihania ja ärsyttäviä asioita
Asioita, jota ovat ihania (missä tahansa): – auringonpaiste – mansikat – kun kysyy mehua kahvilassa, se tehdään silmiesi edessä tuoreista hedelmistä. 2,50€ – kun nätti poika hymyilee kadulla – kun luulee eksyneensä mutta onkin ihan kartalla – se olo, kun…
