Unelma joka ei onneksi toteutunut
Suunnittelin vuosikausia,
että ottaisin palkatonta vapaata töistä ja lähtisin puoleksi vuodeksi Aasiaan. Yksin. Istuisin vuorenrinteellä jossain keskellä ei mitään ja katselisin merelle. Ja olisin vain omien ajatusteni kanssa.
Tämä ja huulilävistyksen ottaminen 90-luvulla kilpailevat tähänastisen elämäni tyhmimmät ideat –tittelistä.
Olen istunut kahviloissa ja puistoissa niiden omien ajatusteni kanssa nyt useamman viikon ajan ja käy aika äkkiä ilmi, ettei niitä ajatuksia niin kauheasti olekaan.
Olen suunnitellut yhden kirjaprojektin, jota haluaisin tehdä, ja yhden kuvitushomman. Tehnyt yhden hääkutsun ja yhden logon. Olen käynyt museoissa, pyörinyt kaupoissa ja juonut mehuja terasseilla. Olen kävellyt kahta eri reittiä kotiin, kolmea eri reittiä pois kotoa. Oppinut, minne kujille ei kannata mennä maleksimaan yksin ja missä kioskissa on komein kahvimyyjä. Olen ajanut metrolla kauas ja takaisin, löytänyt kaupan jossa myydään suht hyvää ruisleivän korviketta ja mistä kaupasta saa chia-siemeniä ja mistä taas parasta proseccoa. Olen eksynyt ja yhtäkkiä huomannut taas palanneeni kartalle.
En ole koskaan ollut rantaloma –ihminen, koska tylsistyn kirjan lukemiseen ja loikoiluun jo kolmessa päivässä. Nyt haluaisin lukea kaikki ne kirjat, jotka pakkasin pahvilaatikkoon ja tungin vinttikomeroon. Voisin tietysti ostaa portugalin kielisiä kirjoja ja lukea niitä sanakirjan kanssa. Arvatenkin vaan selailen mielummin muotilehtiä.
Yritän refleksinomaisesti vahingossa selata myös jatkuvasti työmeilejä. Ehkä ihmisellä on lihasmuistissa tsekata kerralla kaksi postilaatikkoa: oma ja työ.
Tällä hetkellä mulla on to do –lista, jossa sanotaan:
– Osta kameran piuha
– Käy verotoimistossa (heinäkuussa)
Ja siinäpä se.
Tavallaan rakastan tätä toimettomuuden tunnetta, mutta myös vähän vihaan. On paljon ihanampaa olla tekemättä mitään silloin, kun on oikeasti tekemistä. Ihmiselle, jolla on vuosikausia ollut päivätyö, freelance -töitä, blogi ja suht laaja sosiaalinen elämä,
tällainen toimettomuuden tila on todella outo.
Mutta sitten luen viisaat sanat Facebookin chätti-ikkunasta ja rauhoitun:
Mä oon jotenkin tajunnu
että uutta ei voi syntyä mistään muusta kuin
tyhjyydestä ja tylsyydestä. Sanoo ihminen, joka on kokenut saman.
Tein suuren elämänmuutoksen ja muutin tänne siksi, että asiat olisivat eri tavalla kuin kotona Suomessa. Nyt ne ovat.
Nyt totuttelen siihen. Se olkoon tärkein asia to do –listallani.
—–
After working full time for 10 years, I´ve found it quite hard to switch to not-doing-anything-mode. Don´t get me wrong, I really enjoy it, but it also makes me feel very useless. But the reason I came to Lisbon, was that things would be different.
Now they truly are. And on my to do list is the fact that I have to get used to it.
8 Comments
Jenniii
Hyviä mietteitä. Sitä ajautuu enemmän kuin helposti täyttämään päivänsä kaikenlaisella, etenkin jos on sitä ihmistyyppiä kuin minä, Ja siinä hötäkässä voi sitten unohtua tyystin monikin asia. Minulle tekisi erittäin hyvää opetella ihan vain olemaan ilman päämäärää ja takaraivossa tykyttävää to do -listaa. Siksi vähän ihailen sinun kaltaisiasi tyyppejä, jotka uskaltavat irroittautua siitä oravanpyörästä. Olenhan minäkin sen muutamaan otteeseen tehnyt, mutta taitaa olla perusluonteessa tämä työnarkomania ja touhuaminen siinä määrin, että täällä kotiympäristössä tahdin rauhoittaminen on hankalaa. Mielenkiintoinen havainto sinänsä, että viimeksi (ja sen ainoan kerran), kun lähdin ulkomaille pidemmäksi aikaa (vaihto-oppilaskevät Brysselissä 2007), syntyi siitä toimettomuudesta Pupulandia. Ehkä niitä tylsyyden hetkiä todella tarvitaan. 🙂
saarah
Luulen että tää muutos tekee munkin päälle hyvää, vaikka oon kans sellainen aika tekevä ihminen.
Ja aika hyvä asia syntyi sun toimettomuudesta. Ois elämä varmaan aika erilaista ilman Pupulandiaa 🙂
Laura T.
Jes jes jes, just näin. Tosi lohdullinen kirjoitus.
Kirjoitin juuri muistikirjaani siitä, että uuden syntyminen vaatii tilaa. Tilaa ajasta ja tavarasta. Ei elämä voi jatkua entisellään, kun se eletään jossain missä aurinko paistaa eri tavalla ja ihmiset käyttävät outoja lauserakenteita.
Näen jo sieluni silmin sun piirtävän päiväkirjamaisesti sivun päivässä, ja nimeävän tuon mahtiteoksen lopulta ”Portugalilainen elämäni”.
saarah
Niin totta.
Jos itse muuttaa ja muuttuu, mikä väistämättä tapahtuu näinkin ison elämän -ja maisemanmuutoksen kohdalla, niin kyllä siinä sivussa moni muukin asia muuttuu. Ja muutos, no ainahan se on aluski vähän pelottavaa mutta sitten myöhemmin sitä tajuaa vasta et hitto miten hyvä. Ja toi kirjaidea, ihan mahtava 🙂
Tällä viikolla tosin on ollut mielessä maitojuna, mut kai tää tästä taas paranee…
mirmeli
Mua on jotenkin aina vähän häirinnyt se ajatus, että ihmisen pitäisi pystyä vain olemaan omien ajatustensa kanssa. Kuuntelin hyvän radio-ohjelman, jossa Jari Sarasvuo totesi, että ihmismieli on helposti sellainen että se ryhtyy sabotoimaan itseään tyhjiössä. Ajatukset eivät ole todellisuus ja ne alkavat helposti kiertää kehää jos niitä jää liiaksi kuuntelemaan. Ainakin mulle tulee liiallisesta miettimisestä ja vapaa-ajasta vähän maailmasta vieraantunut olo. Tätä oonkin miettinyt nyt lomalla paljon…:D Olen todennut olevani onnellisin toimeliaana, ollessani yhteydessä ihmisten kanssa ja kun on kaikkea pientä puuhaa, siis kun itseä ei tiedosta liikaa. Tämän tilan voi saada aikaan lomallakin, mutta se vaatii enemmän omaa vaivannäköä.
saarah
Niin totta! Ja monesti kuulee kun ihmiset sanoo: mulla on ollut vähän liikaa aikaa ajatella.
Se on totta. Itse olen ainakin kokenut esim tosi hyväksi elämän isoissa muutoksissa (esim erotilanteissa) sen, että on pakko silti mennä aamuisin töihin ja miettiä siellä 8 tuntia ihan muita asioita kun omaa itseään. Jatkuva omissa ajatuksissaan vatvominenhan ei tee hyvää kenellekään.
possumunkki
Tosi hyvä kirjoitus, samoja asioita olen itsekin joutunut pohtimaan erinäisissä elämän tavallisesta elämästä “eristyneisyystiloissa”, joissa joutuu viettämään itsekseen pitkiä toveja ja pitäisi olla itselleen sitä kuuluisaa aikaa. Jota ei sit oikeastaan haluakaan – ehkä ihmiset vain ovat erilaisia ja saa omat ajatukset liikkeelle eri tavoin. Itse ainakin huomaan olevani levänneempi ja rauhallisempi ja ajatukset selkeämpänä vaikkapa kun olen viettänyt hyvän ja uuvuttavankin paljon keskustelua ja analysointia sisältäneen päivän ystävän seurassa kuin lamaantuneena yksin kotona tyhjän paperin ja “kuka mä olen ja mitä mä nyt niinku OIKEESTI haluan” -aatosten kanssa. Muttä tärkeää tuo yksin oleminen on, vaikka olisikin kiusallista ja vaikeaa, se on ihan varma. Muista kirjata fiiliksiä ja havaintoja ylös, näitä on tosi mielenkiintoista lukea!
saarah
Niin totta!
Yksikseen asioiden pohtiminen on todella uuvuttavaa ja yleensä huono vaihtoehto. Silloin kuitenkin yleensä vaan näkee yhden puolen asioista, koska ei osaa olla kun yhtä mieltä kerrallaan. Mutta joskus sitä joutuu tekemään olosuhteiden pakosta. Onneksi ystävät on kuitenkin nykyisin joka tapauksessa aina “lähellä” kun on messengerit ja skypet ja muut.
Ja niin hyvä muistutus tuo että pitää oikeasti kirjata niitä tunnelmia ylös. Sitä aika helposti unohtaa ne fiilikset ja pohdinnat myöhemmin. Siksikin tää blogin pitäminen on varsinkin nyt tosi terapeuttista.