Miltä tuntuu lukea jonkun toisen terapiasessiota?

Miltä tuntuisi julkaista omien terapiakäyntiensä sisältö? Ihan kamalalta. 

Mutta on rohkeita ihmisiä, jotka lähtivät mukaan Friends with secrets -projektiin, jossa kolme tyyppiä käytti tekstariterapeuttia ja julkaisi omat sessionsa. Ihan vaan siksi, että niistä olisi ehkä hyötyä muillekin. 

Yksi heistä, Timothy Goodman on graafikko, taiteilija ja somepersoona, jota olen seurannut vuosikausia.
Hän on lahjakas, sympaattinen ja ehkä hieman ärsyttävä (somessa kai täytyykin olla, onhan blogienkin suuri lukijamäärä juuri niitä ärsyyntyneitä vihalukijoita). Erityisesti Timin terapiasessiot saivat minut kyyneliin. Hyvin samaistuttavia, isoja ja pieniä asioita. Ja sitä, miten sydänsuru voi edelleen aikuisiälläkin heivauttaa koko elämän aivan päälaelleen. 

Tekstariterapia on myös ajatuksena hyvin kiehtova. En korvaisi sillä oikeaa terapiaa, mutta ehkä se voisi olla helppo lähestymistapa vaikkapa ihmiselle, jonka on vaikea avautua kasvokkain. Tai kaikille meille nykyajan ihmisille, jotka ovat tottuneet puhumaan lähes yhtä paljon viestitse kuin suullaan. Hyvä puoli tekstariterapiassa on myös se, että tekstit olisivat myöhemminkin luettavissa. Ne lohduttavat sanat ja myös omat oivallukset, joita ei ehkä sillä sekunnilla itse näe kirkkaasti. Ja myös se tosiasia, että tekstariterapia on varmasti tavallista halvempaa. Itse olisin ainakin hyvin kiinnostunut testaamaan tällaista palvelua. 

Oli miten oli, hyvin nimetty Friends with Secrets on erittäin ajassa kiinni oleva ja kiinnostava projekti. 

—-