Vihaan sinua, LX
Tulee päivä, jolloin vihaan uutta kotikaupunkiani.
Minun piti mennä cooleihin juhliin, joissa on ilmaista olutta, mutta en löydä paikkaa. Olen oikealla kadulla, oikean numeron kohdalla, mutta paikkaa ei ole. Ehkä se on salaisella sisäpihalla. Ehkä sitä ei ole olemassa. Tai ehkä en vain löydä.
Aurinko porottaa selkääni kun katson vielä kerran puhelimen karttaa. Minulla on vain sähköpostiosoite, siihenpä ei voi soittaa. No ei sitten.
Kiukuspäissäni menen lähikahvilaan kahville. Jääkahvia, lista lupaa, otanpa sitä. Töykeä tarjoilija katsoo oudosti, tekee espresson ja antaa sen lisäksi lasillisen jäätä.
Tämä ei muuten ole mikään jääkahvi. Helvetti.
En luovuta. Pahan kahvin juotuani ajan metrolla keskustaan ja menen ostamaan sortseja. Saanpahan edes sen asian nyt hoidettua.
Kasaan kaupassa kolmet sortsit syliini ja suuntaan sovittamaan. Teinityttö etuilee jonossa, eikä muka ymmärrä kun paheksun hänen käytöstään englanniksi. Sortseista yhdet eivät mahdu jalkaan, yhden ovat liian suuret ja kolmansissa näytän idiootilta. Ja kuka keksi valaista sovituskopit niin, että näyttää kuin niskassakin olisi selluliittia?
Kävelen kotiin. Kadulla on ratikka jumissa (ei yllättävää) ja hirveä kaaos, autot tööttäilevät ja kukaan ei pääse eteenpäin. Kapealla kujalla edessäni maleksii käsi kädessä nuoripari. Voi saakeli, voisiko laissa sanoa, että jos katu on tämän levyinen, ei siinä kävellä käsi kädessä.
Tänään niin haen alakerran kaupan sedältä viinipullon, on ainoa ajatus jolla selviän kotiin asti.
Alakerran kauppa on kiinni, siivooja on vääntänyt oven jollain tapaa takalukkoon ja räpellän sitä kymmenen minuuttia. Kun pääsen sisälle, olen jo niin kiukkuinen, ettei mikään enää auta. Tai no, ihan vähän auttaa salmiakkiaski, jonka olen itse piilottanut kaappini perälle.
Lissabon, tänään olet maailman idiootein kaupunki.
Vanha elämä, tänään ois kiva mennä lasilliselle kanssasi. Sitten kiivetä omalle parvelle, nukkua omassa sängyssä ja herätä aamulla keittämään teetä omassa keittiössä. Ja ajatella, kas, se olikin vain unta.
—–
It came. The day I hated my new home city.
But I guess that´s part of the process.
Shoppailuvinkki Lissaboniin
11 Comments
Julia Thurén
Buu!
Mutta jos yhtään lohduttaa, niin tuon kokemuksen on vain pakko tulla – sitä ei voi millään lailla estellä. Hah, miten joinain päivinä vihasin-vihasin-vihasin Belgiaa, kun asuin siellä. Ja sitten siitä tuli kuitenkin yksi siisteimmistä kokemuksista ikinä.
Melkein kammottavaa, että ihminen toimii niin oppikirjamaisesti. Lainatakseni ystäväääni wikipediaa, sä taidat olla vaiheessa kaksi.
saarah
Oh, kiitos tästä. Täähän menee aivan by-the-book 🙂
Vierailija
Kiitos rehellisestä postauksesta ja muutenkin elämänmakuisesta blogista!
saarah
Kiitos ja ole hyvä 🙂
Ja jotenkin tosi ihanaa ja terapeuttista kirjoittaa tänne näitä tuntemuksia uudesta maasta ja elämästä ja saada ihmisiltä hyviä neuvoja.
Vierailija
Näin se tosiaan menee kuten Julia sanoi…Joten puolissa välissä ollaan ja hyvin menee!!! Porskuta läpi ja sitten on taas valosampaa. Halit Nannalta Santa Monicasta
saarah
Kiitti Nanna!
Oikeasti helpotti kyllä lukea että homma menee just normaalisti vaiheittain eikä itsessä olekaan tavallaan mitään vikaa, vaikka tällaisia tuntemuksia on 🙂
Laura T.
Ihana, ihana Saara! Tunnistan itseni samasta tilanteesta muutamien vuosien takaa, kun ruokakaupasta ei löytynyt mitään, kahvi tuli vääränlaisena ja bussilipuista ei saanut erkkikään selvää. Hang in there, kohta taittuu hyväksi. Pus.
saarah
Kiitos Laura <3
Muistan vitsailleeni täällä viime talvena, et mieti, joskus tulee vielä sekin hetki että vihaan tätä paikkaa. Omalle kohdalle se tuli jotenkin yllättävän pian ja ihan pienistä tyhmistä asioista. Mutta ilmeisesti se meneekin juuri niin.
Onneksi eilen oltiin jo Lissabonin kaa taas kavereita ja katseltiin nättiä aurongonlaskua 🙂
Vierailija
Kiitti blogista, joka saa mut kaipaamaan Lissabonia kovin. Pääsiskin sinne kioskeille cafe com geloa litkimään! Espresso ja lasi jäitä on ihan tyypillinen jääkahvi ainakin akselilla Barcelona-Pariisi-Lissabon, joten ei tuo tarjoilija varmaan ainakaan töykeyttään sitä sulle tarjoillut 🙂 Kuumaan espressoon saa halutessaan sokerin sulamaan ja sen voi sitten kaataa jäiden päälle. Itse tykkään jääkahvistani nimenomaan ilman maitoa ja sokeria, mutta kullekin makunsa mukaan.
saarah
Ymmärrän kaipuusi 🙂
Hassua, mä muistan just useammalta Barcelonan reissulta ne ihanan jääkahvit isossa lasissa, joissa oli just sopivasti kahvia ja maitoja ja jäitä ja vielä jotain ihania mausteita. Mutta ehkä toi tosiaan oli ihan oikea näiden versio siitä. Tuona päivänä vaan tuntui että koko maailma oli mua vastaan, jopa kahvilan myyjä 😀 Onneksi olo on jo parempi nyt.
_Noora_
Moi! 🙂 Sulla on tosi kiva blogi ja kynä hallussa, alanki nyt tästedes lukemaan säännöllisesti. Kaikkee hyvää!
X