Oma elämä

Siltoja ja pelkoja

IMG_0176.JPG

Hemmetti,

suomalainen on ruskein!

Huudahtaa portugalilainen ystäväni kun purkaudumme tavaroinemme autosta pitkän biitsipäivän jälkeen.

Nyt ollaan kesän ytimessä, ajattelen saman päivän aamulla kun herään yhdentoista jälkeen viestiin jonka sisältö menee näin: Biitsille vartin päästä!

Talvella kielikurssilla opin, että Lissabonista pois vievää siltaa pitkin ajaminen tarkoittaa paikallisille aina minilomaa. Pois kaupungista, jes, hihkumme mekin autossa kun ikkunoista tuleva tuuli sekoittaa yhdet vaaleat hiukset, yhdet punaiset ja yhdet tummat kiharat. Sitten on vielä yksi tumma koira, joka nukkuu tyytyväisenä auton takaosassa sekoittamatta karvojaan.

Minulla ei ole eväitä, koska jääkaappini sisältö näytti aamulla tältä: mantelimaito, vinho verde ja after sun –voide. Pysähdymme pienen kahvilan eteen, josta ostan kreemitäytteisen croissantin, sillä se on ainoa lihaa sisältämätön asia. Edellisenä iltana syön illalliseksi ranskalaisia rappusilla istuen. Samalla viikolla eräänä iltana unohdan syödä kokonaan, koska on paljon kylmää viiniä ja odottamattoman hyvää seuraa.

Ihostani voisi lukea saman: sekava eikä niin kovin terveellinen rytmi, vähän kaikessa.

Mutta se on vain merkki kesästä eikä juuri nyt haittaa yhtään. 

IMG_0204.JPG

IMG_0210.JPG

Rannalle päästyämme seison kauan aalloissa ja katselen merelle. On pakko laittaa pää veden alle hetkeksi vaikka aalloissa uiminen onkin vähän mahdotonta. Tytöt nukkuvat viltin päällä, on ihanan hiljaista ja tyhjää, koska kävelimme metsän läpi kaukaisemmalle rannalle. Sinne vievän metsän nimi on Pelkojen metsä, Mata dos medos.

Minä pelkään lähinnä sitä kesää, jolloin en asu täällä enää. Sitten on taas kytättävä säätiedotuksia ja toivottava armollista auringonpaistetta edes kahdeksi viikoksi.  

IMG_0193.JPG

IMG_0209.JPG

 

Tähän säähän kun olisi helppo tottua.

—-

 

Perfect summer Sunday. 

8 Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *