Ihanat iäkkäät

Eräänä helleaamuna lähdin lenkille jo kahdeksalta, tietäen että tunnin päästä olisi jo joku 25 astetta eikä lenkkeily enää tuntuisi kivalta. Kun pysähdyin pyyhkimään hikeä otsaltani, puhelin piippasi: en tiedä ootko näin aikaisin hereillä mut tuu kahville, oon tässä puiston kulmakahvilassa. 

Kello kymmeneen mennessä olin sitten jo käynyt lenkillä, tavannut ystävän aamupalan merkeissä ja pessyt hiukset. Tänään saan aikaiseksi mitä vaan, ajattelin. (No ei se ihan niin mennyt, mutta hyvä startti oli kuitenkin).

Pikkukahvilassa oli meidän lisäksi tuohon aikaan vaan naapuruston mummoja. Oi että mä niin haluan olla mummona täällä ja kahvitella muiden naapuruston mummojen kanssa, huokasimme melkein yhteen ääneen (ja aloimme suunnitella mummokommuunia).

Olen viime aikoina muutenkin fiilistellyt vanhoja ihmisiä, juuri niitä ihania puistossa hengaavia pappoja ja kahvilamummoja. Samaa fiilistelyä on tämä Ryan Hardingin valokuvakirja, Old People in Parks.
Kiinassa kuvatun kirjan vanhuksilla näyttää olevan kivan yhteisöllinen puistoelämä.