Mieleenpainuva leffa

Kiitos asiakkaat, jotka eivät lähettäneet taittokorjauksia tänään, kirjoitin usein instastooriin viime kesänä samalla kun kuuntelin aaltojen ääntä eräällä pienellä Lissabonin lähirannalla. 

Sitten eräänä keväisen oloisena talvipäivänä on sama tilanne. Kello on yksi, en pysty edistämään tänään yhtään työprojektia ennen kuin saan kommentit. Samalla sekunnilla suosikkileffateatterini kertoo näyttävänsä tunnin päästä vikaa kertaa erään kiinnostavan elokuvan. Laitan vähän huulipunaa ja villahuivin, kävelen elokuvateatteriin. Tyhjässä salissa ei ole ketään. Tietystikään. 
(Kun valot sammuvat ja elokuva alkaa, sitten muut ihmiset vasta tulevat).

Yksi ihanimmista asioista elämässä: karata yksin päiväleffaan tavallisena päivänä. (Vaikka samaan aikaan tuntuu jotenkin säälittävältä sanoa että se olisi yksi ihanimmista asioista elämässä. Että kuinka tylsää ja tavallista elämä onkaan, tavallaan). 

Juon tuplaespresson ennen saliin astumista, se vie nälän ja saa vireystilan juuri sopivaksi. Sitten uppoudun jonkun toisen elämään puoleksitoista tunniksi. Ja kun astun elokuvateatterista ulos aurinkoon, on olo aina yhtä epätodellinen. 

Minun on usein vaikea valita elokuvissa sitä, kenen puolella olisin. Tosi usein joku henkilö muistuttaa jollain tavalla jotain henkilöä omasta elämästäni ja olen vahingossa sitten hänen puolellaan. Mä olen ton asianajajan puolella, sanoi entinen heilani kun pakotin hänet vuosia sitten kanssani katsomaan Bridget Jonesin babyä, koska oon asianajaja itsekin. Silloin tajusin että olisin varmaan aina itsekin graafikkopäähenkilön puolella jos sellaisia elokuvissa useimmin olisi. Tässä tarinassa olen kuitenkin Maggie Gyllenhaalin puolella ihan koko ajan, vaikka se mitä hän tekee, ei ole ihan oikeutettua. 

Sitten mietin sitä, miksi taide on tärkeää ja miksi pitäisi ihan helvetin paljon useammin tehdä jotain ihan muuta kun tuijottaa puhelimen ruutua. Ja kunpa voisin mennä luovan kirjoittamisen kurssille jonka jälkeen mentäisiin yhdessä viinille (vaikka elokuvassa niin ei tehtykään). 

Liikaa spoilaamatta, tässä mieleenpainuva elokuva siitä, miten hyvillä aikomuksilla voi aiheuttaa myös paljon pahaa. Vaikka silti ihan loppuun asti jotenkin toivoo, että tässä kävisi hyvin. 

The Kindergarten Teacher leffasta löydät lisätietoa täältä. 

—-