Ensimmäinen joulukuuta

On ensimmäinen joulukuuta, avaan luukun kokomustasta salmiakkijoulukalenteristani. Kämppis syynää tyhjää luukkua: Holy moly, eiks täällä oo mitään jouluista kuvaa ees, vaan tota teidän outoa mustaa karkkia, mustassa kalenterissa?

On pyhäpäivä, jouluvaloja, muilla vapaata: minulla gradun presentaation tekemistä ja töitä. Ja sitten yöllä ulkona seitsemän astetta ja sisällä varmaan kolmetoista. Hrr.

Seuraavana aamuna päätetään testata ikivanhaa lämmityslaitetta, joka on olohuoneen nurkassa. Kun sen laittaa päälle, kuulostaa siltä kuin avaruusalus saapuisi jostain. Kaikki ovet kiinni, lämmitetään vaan yksi huone. Maksimoidaan sisällämöllötys vielä testaamalla Uber-eatsia. Puolen tunnin päästä saapuu kaksi hieman kylmentynyttä pizzaa ja kaksi mukillista kirpeää limonadaa.

Edellisenä iltana istumme amerikkalaisporukalla eräässä tunnelmallisessa pikkupaikassa, edessä Manhattanit (paitsi minulla vain viiniä) ja juustotoastit. Puhumme tuntikausia asioista, joihin törmää muutettuaan uusiin maihin ja kulttuureihin, ihmisistä, minun maasta, heidän maastaan, Meksikosta, kissoista ja koirista.

 En ehdi tehdä mitään valmiiksi, väsyttää, pakko mennä aurinkoiseen aikaan ulos ostamaan kahvia. Kävelen se kädessä ylös ja alas mäkiä, yhtäkkiä on sellainen valoilmiö, että joka kulmassa on joku puhelimen tai kameran kanssa.

Holy moly, niin kuin kämppikseni sanoisi. Joulukuinen häikäisevä auringonpaiste. On käveltävä näköalapaikalta toiselle, otettava kuvia, oltava onnellinen.

Ja sitä minä hitto vie olenkin.

—-

Prettiest December sun.