Yleinen
Huhtikuun suosikit
Miniloma Kun sain vihdoin hankittua todistuksen siitä että olin sairastanut koronan, tajusin että se 90 päiväksi myönnetty todistus vanhenee jo kahden viikon päästä. Piti siis äkkiä päästä pienelle minilomalle joten lähdin mun portugalilaisen ystävän luo Madeiralle. (Koska mulla…
Joskus vielä, muttei nyt
Aina kun lähden yksin johonkin, ja siis lähes aina lähden yksin. Aina on aamuyö ja sataa vettä. Kadut kiiluvat mustana. Kello neljältä tosin tällä kertaa kuuluu linnun laulua. Ja taksin radiosta toisenlaista laulua, joka jotenkin aina osuu juuri siihen…
Riskialueita ja rakkaudentunnustuksia
Saara tiiätkö mä rakastan sua, puolituttu viinibaarin omistaja sanoo minulle eräänä perjantaina kun elämään on palannut sen verran vapautta että perjantai-iltaisin saa humputella ulkosalla puoli yhteentoista asti. Olen nousuhumalassa enkä ollenkaan hämmentynyt, I love you too, sanon ja…
Maaliskuun suosikit
Vietin koko maaliskuun kissanhoitajana tuttavani luona, jonka koti on parisataaneliöinen lukaali, jossa on jättimäinen tv ja kaikki mahdolliset Amerikkalaiset suoratoistopalvelut. En ole ikinä katsonut niin paljon sarjoja ja leffoja, mikä oli tietysti ihanaa koska maaliskuu oli edelleen tiukkaa…
Eloon heräävä elämä
Ulkoterassit aukeavat. Huomaan etten osaa enää puhua enää portugalia sanaakaan. Sem açúcar, mumisen maskiini. Viereisen pöydän lounastavat portugalilaispapat näyttävät vapautuneen onnellisilta syödessään turskalounastaan. Yksi vanha mies on tullut puku päällä lounaalle yksin. Tuntuu jotenkin juhlavalta, vähän kun vapulta. Tosin minulla on ryppyinen…
Ikisuosikkini luonnonkosmetiikan merkeiltä
Yhdellä parhaimmista Lissabon-ystävistäni on maailman paksuin tukka, jota kadehdin aina kun näemme. Hän voi laittaa hiuksensa sellaiselle puolinutturalle päälaelle ja jäljellä olevat hiukset ovat silti seitsemän kertaa paksummat kuin omat hiukseni kokonaisuudessaan. Hän myös joutui etsimään Lissaboniin muutettuaan…
Uusia tuulia (joita en haista)
Joskus on vaan pakko, ihan helvetin pakko, tehdä sellaisia vähän tyhmältä ja pelottavaltakin tuntuvia päätöksiä. Yhden sellaisen tein tässä ihan vasta. Kävelin alakerran optikkoliikkeeseen, sanoin vuokraisännälleni että tiedän että vuokrasopimuksessani on neljän kuukauden irtisanomisaika mutta olisiko mitenkään mahdollista…
Hirveän pitkät viikot
En jaksa enää mitään. EN HELVETTI MITÄÄN,ajattelen eräänä maaliskuisena aamuna kun herään. On ihanaa että on ihan vähän enemmän vapautta: samalla viikolla sallitaan puiston penkeillä istuminen. Menen heti istumaan puistoon penkille. Samaan aikaan se tuntuu maailman ihanimmalta: aurinko…
Koronapäiväkirja vuoden takaa
Vuoden takaisen koronapäiväkirjan lukemisesta tulee vähän kummallinen olo. Juurihan se oli, miten tuosta voi olla jo vuosi? Ja että onneksi ei tiedetty mitä kaikkea on edessä. Tylsästä elämästä koronapäiväkirjan kirjoitteleminen tuntui jotenkin typerältä tuolloin, mutta onneksi tein sitä. Edelleen…
Kirjoita, lähetä, peruuta
Lokakuu 2020, Olen kirjoittanut hirveän paljon viime aikoina. Auringossa, kaatosateessa, puhelimeen, läppärillä, aurinkoisella kadunvarsiterassilla, itku kurkussa. Olen kirjoittanut kaikkea sellaista mitä en kuuna päivänä julkaisisi, vaikka olen oppinut että kuuna päivänä saattaa tulla nopeammin kuin sitä uskookaan. Olen…
Helmikuun suosikit
Näin kotona istuessa kuukaudet ja viikot menettävät vähän merkityksensä eikä edes muista aina onko viikonloppu vai arkipäivä. Laskin nähneeni helmikuun aikana kolmea ihmistä, kahta heistä yhden kerran, kolmatta kahdesti. Helmikuun suosikkeihin olisin mieluusti siis kirjannut lockdownin loppumisen, mutta ei,…
En osaa edes kuvitella
Tiiätkö, en jotenkin pysty edes kuvittelemaan nyt sellaista elämää jossa puki aamulla kivan asun päälle, meikkasi, meni työhuoneelle, kävi lounaalla, tuli kotiin, meni illalla jonnekin kissanristiäisiin jossa tapasi aina uusia ihmisiä… ystäväni sanoo eräänä lauantaina. Olen mennyt hänen…
