Oma elämä
Rohkeudesta (ja heppapaidoista)
Mutta kuinka kauan aiot nyt sitten olla Lissabonissa vielä, minulta on kysytty monta kertaa viime kuukausina. Ihan ikuisesti vai nyt vaan vähän aikaa?Olen vastannut etten yhtään tiedä. On päiviä, jolloin ajattelen että ihan takuulla ikuisesti, en enää näe…
Uusien unelmien aika
Saara elää unelmaansa Euroopan aurinkoisimmassa kaupungissa, julistaa Ilta-Sanomien juttu, isolla mustalla boldilla otsikolla. Sataa kaatamalla vettä jo kolmatta päivää. Kylmyys ja kosteus tunkeutuu luihin ja ytimiin, sisälle kivitaloon jokaisesta ikkunasta ja ovenraosta, ei lähde edes sillä että laittaa…
Yritin vain nauttia (sori)
Oli kaunis aurinkoinen tammikuinen perjantai, just eilen nimittäin. Lämpömittari kohosi seitsemääntoista asteeseen ja olin aivan sydämenkuvat silmissä KEVÄT KEVÄT KEVÄT. Istuin työhuoneella levottomana, soitin kuulokkeissa ranskalaisia rakkauslauluja ja katselin ulos. AIVAN LIIAN AURINKOISTA TEHDÄ TÖITÄ!!!!! Koska oli perjantai, ajattelin…
Väärät lakanat (ja valinnat)
Oli sellainen viikko, jolloin halusin vain maata uusien pellavalakanoideni alla. Minun piti ostaa valkoiset pellavalakanat, mutta koska harmaat olivat alennuksessa, ostin ne. Äh, miksen ostanut valkosia? Miksi teen aina elämässä vain vääriä päätöksiä, mietin sitten seuraavan illan, niiden…
Matkavinkit upeille Azoreille
Matkustin syksyllä Azoreille, joka oli ollut to do-listallani jo tosi kauan, ihan Portugaliin muutosta alkaen. Sitten vain päätimme ystäväni kanssa, eräänä lauantai-iltana piiiitkässä chättikeskustelussa, että olemme ansainneet palkintoloman, koska selvisimme kesästä, joka ei nyt ollut ihan helpoin ja…
Tammikuu, alkukuu
2018 En ole kirjoittanut mitään pitkään aikaan. Tai siis olenpas, mutta lyhyitä tajunnanvirtatekstejä vain. Päätä särkee taas koko ajan, vaikka yritän syödä tosi terveellisesti joulukuisen viiniputken jälkeen. Kasviskeittoa lounaaksi, munakasta illalliseksi, sitten vähän pähkinöitä. Ja pussillinen salmiakkia…
Sydämin kuorrutettu kotiinpaluu
Aina kun palaan Lissaboniin Suomesta, iskee kamala päänsärky. Tuntuu että se johtuu aina kahden maailman ja sitä myöten kahden erillisen aivokapasiteetin yhteentörmäyksestä. Tai ehkä sitten vaan lentokoneessa nukkumisesta, joka on aina sellaista nuokkumista ja heräämistä ja uudelleen…
Vuoden viimeisen viikon oppeja
Vuoden vikoina päivinä opin juomaan valkoviiniä. Se oli suuri ihme, sillä kyseinen juoma on ällöttänyt minua yhdeksänkymmentäluvulta lähtien. Opin, että lapsia omaavat joskus googlettavat ravintolasuosituksia paikoista joihin voi mennä “kiljuvan lapsen kanssa”. Opin myös että jos on taitava…
Vuoden parhaat jutut
Luen toisinaan omia vanhoja blogipostauksiani sillä tavalla nostalgisesti: aijai, ei tiennytkään miten tuossakin vielä käy, oi tuolloin olin niin naiivi ja tuollainen, juuri kun olin muuttanut Lissaboniin… ja niin edelleen. Tämä vuoden arkistoja kävin läpi yksi tylsä päivä ja…
Aamusauna, lumidippaus ja muut perinteet
Parasta (ja pahinta) joulussa on kai se, että mikään ei muutu. Tosin vietettyäni kaksi joulua Lissabonissa, tuntui Suomijoulu siltä vanhalta tutulta pitkästä aikaa: vanhat tutut glögit, joulupullat, hössötys ja sukulaisten jutut. Olin toivonut kokevani sellaisen täydellisen talvipäivän,…
Pieniä joulun ihmeitä
Laukku täynnä villapaitoja ja portviiniä, minä matkasin Suomeen jouluksi, ensimmäinen laatuaan sitten vuoden 2014. Lissabonissa paistoi lähtöpäivänä aurinko, mittari kohosi melkein seitsemääntoista ja laitoin kahviini kanelitangon, joulutyyliin. Tai itseasiassa viimeinen kohta on valhe, podin kamalaa mahapöpöä kotona, katsellen…
Asioita, joita olen oppinut amerikkalaisbestikseltä
Ennen kuin muutin Lissaboniin, olin kyllä kuullut lähes kaikkien ulkomailla asuvien sanovan samaa: aina on helpompi tutustua expatteihin kuin paikallisiin. Silti jotenkin kuvittelin, että minulla olisi paljon portugalilaisystäviä. Eipä ole. On muutamia, ei kuitenkaan paljon. Olen myös oppinut sen, että…
