Asioita, joita olen oppinut amerikkalaisbestikseltä
Ennen kuin muutin Lissaboniin, olin kyllä kuullut lähes kaikkien ulkomailla asuvien sanovan samaa: aina on helpompi tutustua expatteihin kuin paikallisiin. Silti jotenkin kuvittelin, että minulla olisi paljon portugalilaisystäviä. Eipä ole. On muutamia, ei kuitenkaan paljon. Olen myös oppinut sen, että kun portugalilaistyttö alkaa seurustella, et voi nähdä häntä enää koskaan ilman poikaystävää. Se on itsenäiselle suomalaisnaiselle ihan vierasta ja vähän älytöntä.
Paras lissabonystäväni on amerikkalainen. Olen tehnyt pitkään mielessäni listaa siitä, mitä olen häneltä oppinut:
1) Itsevarmuus. Nykyisin jos jonkun mielestä minulla on outoja tapoja tai mieltymyksiä, totean niihin itsevarmasti vähättelemättä:
It´s my thing. Let it go. Ja sillä selvä.
2) On ihan ok olla kokonainen aurinkoinen päivä sisällä. Tää saattaa olla VIIMEINEN kesäpäivä/kesäyö/kesäperjantai/kesäsunnuntai-höpinääni hän vastaa usein: En usko että on ja haahuilee tyytyväisenä pyjamassa kotona koko päivän. Minun on ainakin puettava, kammattava tukka ja mentävä ulos kahville, muuten tunnen olevani saamaton (sisä)luuseri.
3) Amerikkalaisia pidetään aina smalltalkin kuninkaina ja yliystävällisinä, mutta ihan yhtälailla hekin ovat lähes mykkiä ennen aamukahvia. Jes! Saatamme puhua pälpättää toisillemme kokonaisen päivän ja mennä yhdessä lounaalle ja baariin, mutta on myös päiviä jolloin emme puhu mitään kun törmäämme keittiössä ja istumme omissa huoneissamme töiden äärellä kahdeksan tuntia putkeen. Sekin on ihan ok.
4) Avoimuus! Kun tapasin ystäväni ekan kerran eräissä bileissä, emme puhuneet mitään. Seuraavalla kerralla puhuimmekin läpi jo melkein kaikki edellisen vuoden asiat. Olen oppinut häneltä paljon sellaista tervettä ystävyysitsevarmuutta: ihmisiä voi pyytää paikkoihin ja ystäviksi ihan tosta vaan, ilman että tarvitsee hulluna miettiä ja pohtia että voiko.
5) Suoraan puhuminen. Kun ystäväni kyllästyy deittiapseissa miesten sovinistisiin juttuihin, hän lähettää vastausviestin The End. Hän osaa myös sanoa suoraan oikeassa elämässä: toi on tyhmää, älä tee noin tai että minä olen parempi tässä hommassa, minä hoidan nyt tämän.
Tämän asian opetteleminen on ollut itselleni vaikeinta, mutta olen tullut siinä paremmaksi. Ja se onkin tärkeä taito.
Kirjoitin joskus kauan sitten siitä, miten kaikilta ihmisiltä elämässämme, olivat he sitten mukana pitkään tai vain hetken, oppii aina jotain. Silloin oli ihana lukea muiden tarinoita.
Mikä on tärkein asia, jonka olet itse oppinut ystävältä? Tai hauskin?
Itse muistan myös jo parikymppisenä eräältä ystävältäni saaman nerokkaan neuvon: Jos oli kivaa, ÄLÄ KADU.
—–
12 Comments
Vierailija
Olen oppinut ystävältäni tai enemmenkin läheisiltä ystäviltäni, että “ihan tavallinen” on tosi jees. Itse välissä kurottelen kuuhun, mutta ystävät saavat muistamaan, että elämän perusasiat ovat tärkeimpiä. Ja kaikki tämä sillä hyvällä tavalla.
En voi olla kauhistelematta tuota veden väriä?? Apua!
Emilia M
Samaa mieltä! “Ihan tavallinen” on monesti tosi jees. Ja myös se, että monesti “ihan hyvä” riittää. Vaikka parisuhteessa pärjää paremmin, kun ei toivo toiselta liikoja (ei se nyt yllättänytkään mua synttärinä kynttiläillallisella) vaan huomaa sen, mitä se teki (hei, täällähän on imuroitu). Tässä on ollut itselläni aika paljon opettelemista.
Mut hyvä postaus Saara! Terve itsetunto tuntuu olevan suomalaisille välillä ihan kamalan vaikeaa. Just marmatin äidilleni siitä, kuinka se EI:n sanominen on hänelle ihan mahdotonta. Ei osaa ikinä kieltäytyä ehdotuksista sillä perusteella, että häntä itseään ei kiinnosta/huvita, mutta on tosi tyytyväinen jos voi sanoa esim. että olen luvannut hoitaa lapsenlapsia just sinä päivänä. Kyllä sen oman tahdon pitäisi riittää perusteluksi, eikä niin että joku muu tarvitsee toisaalla.
saarah
Joo, toi on totta! Terve itsetunto ja se itsekkyyskin tekisi välillä hyvää. Pitää ehdottomasti osata sanoa ei (mutta tietty myös kyllä :D). Pahimpia on ihmiset jotka ei osaa sanoa ei ja saapuvat marttyyreina paikalle valittamaan kuinka he eivät oikeasti ehtisi olla siellä. Huoh.
saarah
Ihan tavallinen on just hyvä 🙂
Toi missä lillutaan on kuuma lähde, siks noin outo väri. Ei siis mikään ällö likainen oja vaikka siltä näyttääkin 😀 😀 😀
Vierailija
Mun kokemus amerikkalaisista on ton suoraan puhumisen osalta TÄYSIN päinvastainen 😀 olin vaihdossa yhessä yliopistossa Australiassa jossa oli paljon jenkkejä vaihtareina, ja se olin kyllä minä joka sai olla sanomassa niille että “nyt sä oot ollu tosi veemäinen ja kaikki on ihan kyllästyneitä” kun ei ne saanu sanottua toisilleen jos joku oli pahoittanu mielensä.
saarah
Joo, tää ei varmaan oo kokonaan kulttuurikysymys, osittain myös ikäkysymys että missä vaiheessa oppii sen että suoraan puhuminen on aika hyvä juttu 🙂
emmileena
Olen oppinut poikaystävältäni (jonka kanssa olimme ensin ihan oikeastikin vain ystäviä), että voin vapaasti olla oma itseni ja esimerkiksi pihistellä semmoisista asioista, joille moni hövelimpi ystäväni yörittelisi psilmiään. Minun ei tarvitse pyytää anteeksi, vaikka en käyttäytyisi tai toimisi samoin kuin kaikki muut. Nykyään sanon paljon useammin ei sellaisille asioille, jotka eivä aidosti minua (ki)innosta. Poikaystäväni kautta olen ymmärtänyt syvemmin myös perheen merkityksen ja sen, että oman äidin halaaminen on tärkeää.
saarah
Minun ei tarvitse pyytää anteeksi, vaikka en käyttäytyisi tai toimisi samoin kuin kaikki muut.
Tää on kyllä niin hyvä oppi!!!!
Glow And Edge by Krista
Hyvä postaus! Kaikki kohdat tärkeitä, mutta itselleni varsinkin number 1 osui ja upposi. Pitää aina itseään oikein muistutella It`s my thing. Let it go -asenteeseen!
saarah
Joo, toi on kans mun suosikkikohta. Niin hyvä neuvo 🙂
Vee-ra
Ihania neuvoja! Erityisesti kohta 2 ulkomailla asuneena osu ja uppos. Sitä on vähän hankala selittää muille, että miks haluais lähteä viileästä asunnosta ulos helteeseen tekemään vaan jotain “koska on kesä ja kuuluu olla ulkona”. Että ei se aurinko sieltä mihinkään katoa.. Well yes, but it might…
Itse olen oppinut mm. entisen aupair-perheen äidiltä, että voi olla maailman mukavin ihminen, olla aina valmis auttamaan muita ja joustamaan ja silti olla hyvin vahvatahtoinen, itsenäinen ja päämäärätietoinen (miksi nämä asiat on mun mielessä aiemmin ollut ristiriidassa keskenään, sitä en tiedä..). Samalta ihmiseltä opin, että kaikki kohteliaisuudet/positiiviset kommentit otetaan vastaan ja hyväksytään, vaikka ne tuntuis itsestä aivan tuulesta temmatuilta ja perusteettomilta ja annetaan myös sitä kautta mahdollisuus oman minäkuvan muutokselle.
Olis mielenkiintoista myös kuulla sun (expat)ystävien ajatuksia, mitä ovat oppineet sulta! Kuulemma mun luottamus vieraita ihmisiä kohtaan tarttuu (sanoi italialainen kaveri, jonka mukaan keneenkään vieraaseen ei voi luottaa) Oli kuulemma jopa varannut ensimmäisen airbnb-kämpänkin mun esimerkin voimalla 😀
saarah
Hahhaaa, joo just toi aurinko-juttu! Suomalaisena on niin vaikea tajuta että ei se sieltä mihinkään katoa 😀 😀
Hyvä postaustoive, kiitos! Mä koitan miettiä ja kysellä mitä muut ois oppineet multa!