Oma elämä
Ikävä vettä
Vielä viikko sitten oli Lissabonissa ihan hellepäivä, sitten iski syksy. Ja mielialanvaihdos. Vaikka asuukin maassa, jossa kesä kestää kuukausia, ei se ole silti ikinä tarpeeksi. Tänä kesänä kävin rannalla enemmän kuin koskaan aiemmin ja huomasin miten vain…
Kun hurrikaani Lissaboniin iski
Päivällä paistaa vielä aurinko ja aika kuumasti paistaakin. Suoritan perinteisiä lauantairituaaleja, nukun myöhään, haen kahvikioskista kahvia ja kävelen sen kanssa puistoon, jossa levitän viltin ja asettaudun lukemaan kirjaa kukkivan puun alle. No itseasiassa joudun vaihtamaan paikkaa toiselle puolelle…
Leppoisa loppukesä
Syyskuu 2018 Pieni tuuletin pyörittää liian kuumaa ilmaa edestakaisin. Pitää laskea päivän ajaksi rullakot ikkunoiden eteen, muuten on ihan liian kuumaa iltaan ja yöhön asti. Unohdan välillä sen ja menen ulos hillumaan päiväsaikaan ja sitten tulen takaisin saunan…
Hyvä opetus (juuri minulle)
Istun puolityhjässä kahvilassa tekemässä töitä kun sisään kävelee laitapuolenkulkijalta näyttävä mies. Jotenkin vähän vaistomaisesti laitan puhelimen pöydältä lojumasta laukkuun, olenhan niin tottunut tähän kaupunkiin, jossa varastetaan kaikki sellainen omaisuus mitä ei kyttää silmä kovana. Sitten mies istuu kahvilanpöytään,…
Ajatuksia monikulttuurisuudesta ja poskisuudelmista
Voitte ottaa tuolit tohon kadulle jos haluatte, sanoo pikkubaarin söpö tarjoilijapoika ja kaataa kaksi kukkurallista lasia viiniä, kaksi viisikymmentä kappale. Olemme juuri paenneet uudelta trendikkäältä kattoterassilta alas tänne kujille, jotka muistuttavat vielä vanhasta Lissabonista. Kannan kaksi tuoli kadulle, sitten huomaan istuvani…
Asioita joiden ärsyttävyyttä olen miettinyt viime aikoina
Asioita joiden ärsyttävyyttä olen miettinyt viime aikoina – bloggaajat jotka saavat ilmaista kosmetiikkaa, mutta eivät mainitse saaneensa tuotteet ilmaiseksi – portugalilainen instagrammaaja, joka saa vaikka mitä ilmaiseksi, muttei koskaan mainitse siitä sanallakaan – kaikki kultalusikka suussa syntyneet,…
Kolmekymmentä kysymystä
Blogeissa viime aikoina pyörinyt 30 kysymyksen haaste, tässä tulee: Avioliittoja: Tasan nolla. En ole rehellisesti ikinä uhrannut ajatustakaan häihin ja naimisiin meno tuntuu jotenkin tosi oudolta ja vanhanaikaiselta. En silti mene vannomaan ettenkö sitä joskus tekisi. (Mutta…
Särky- ja onnitiloja
Istun puistonpenkillä ja luen luovan kirjoittamisen opasta. On ihanaa. Suunnittelin kirjan ulkoasun ja nyt luen sitä, omaa tekelettäni. On aina ihana saada livenä omiin käsiin jotain tekemäänsä. Kahvi maksaa eurokaksikymmentä ja kioskin poika hymyilee minulle aurinkoisesti. Olen hetkellisesti…
Eräs maanantai elämästäni
Yksi maanantai Klo 7:00 Herään kadulta kuuluvaan ääneen. Nukun ikkuna auki kesäisin. Nukut näemmä ikkuna auki kesäisin, sanoo alakerran baarin omistaja edellisenä iltana kun kävelemme sattumalta samaa reittiä lähikauppaan. Joo, oon kuunnellut tosi paljon ihmisten tarinoita joita ne puhuu…
Kun tunnen eläväni, ajattelen paljon kuolemaa
Elokuu 2018, Helsinki. Kävelen Hakaniemessä melkein päin Perttu Häkkisen kynttilämerta ja taas puhumme kuolemasta. Tuleeko tästä sukupolvikokemus helsinkiläisille, se olisin voinut olla minä, kukapa ei olisi ajanut Flowsta kotiin pyörällä vähän humalassa. Puhumme kuolemasta koko ajan,…
Aika arkista
Teen yksin ruokaa yhdelle, ylhäisessä yksinäisyydessä. Tai no jaloissa pyörii yksi kissa. Olen palannut kissanhoitopaikkaan taas muutamaksi päiväksi. On ihana terassi korkealla, josta näkyy kukkia ja sinisenä välkehtivä joki. On vastapäinen autio talo, josta ihmiset ovat muuttaneet pois…
Meet me at the golden hour
Minua on kyllästyttänyt viime aikoina moni asia ja olen ollut vähän sellaisella valittajatuulella. Kun kaikki kallistuu tässä kaupungissa koko ajan ja sitten työasiat ovat epävarmoja ja mitä minä täällä teen ja on ikävä sitä ja tätä ja tuota…
