Särky- ja onnitiloja

 

 

Istun puistonpenkillä ja luen luovan kirjoittamisen opasta. On ihanaa. 

Suunnittelin kirjan ulkoasun ja nyt luen sitä, omaa tekelettäni. On aina ihana saada livenä omiin käsiin jotain tekemäänsä. Kahvi maksaa eurokaksikymmentä ja kioskin poika hymyilee minulle aurinkoisesti.
Olen hetkellisesti kamalan onnellinen ja se on vähän ahdistavaa. Minulla on valkoiset farkut, joissa on tahra jostain punertavasta. Olisiko se punaviiniä kenties. En osaa käyttää valkoisia vaatteita enkä olla jotenkin itseni kanssa silloin kun olen kamalan onnellinen. Olen ehkä normaalimmillani sillä tavalla vähän melankolisena, hieman surumielisenä. En tällä tavalla aurinkoisesti hymyilevänä ja niitä näitä kahvikioskin pojalle juttelevana. 

Joskus katson itseäni vähän ulkoapäin, niinkuin tänään. Elämänihän näyttää ulospäin nimittäin aika älyttömän ihanalta. Ja onhan se sitä, aina silloin tällöin, joinain sunnuntaiöinä ja keskiviikkoiltapäivinä ja vuonna 2008 ja niin edelleen. 

Pitäisi lukea enemmän kirjoittamisesta, en edellenkään aina muista mitkä sanat kirjoitetaan yhteen jamitkäerikseen enkä jaksa juurikaan miettiä sitä silloin kun kirjoitan. Headache and heart ache kirjoitan instagramiin edellisellä viikolla jaksamatta miettiä niitäkään. Ohoh, tajuan vasta myöhemmin, no en edes jaksa korjata. Sellainen olen.

 

 

 

Ja viime aikoina on ollut niitä molempia. Päätä on särkenyt paljon, sydäntä vähän.

Silti olen ollut onnellisempi ja hymyilevämpi kun aikoihin. Syystä joka aiheuttaa paljon enemmän juuri sitä päänsärkyä. Mutta silti: vellon ihan mieluusti tässä tunnetilassa. Ja istun puistojen penkeillä niin kauan kun on vielä kesä ja lämmintä ja ihanaa. Syksyllä sitten ratkon kaikki ongelmani.

Ihan varmasti.