Uusia tuulia (joita en haista)
Joskus on vaan pakko, ihan helvetin pakko, tehdä sellaisia vähän tyhmältä ja pelottavaltakin tuntuvia päätöksiä. Yhden sellaisen tein tässä ihan vasta. Kävelin alakerran optikkoliikkeeseen, sanoin vuokraisännälleni että tiedän että vuokrasopimuksessani on neljän kuukauden irtisanomisaika mutta olisiko mitenkään mahdollista…
Hirveän pitkät viikot
En jaksa enää mitään. EN HELVETTI MITÄÄN,ajattelen eräänä maaliskuisena aamuna kun herään. On ihanaa että on ihan vähän enemmän vapautta: samalla viikolla sallitaan puiston penkeillä istuminen. Menen heti istumaan puistoon penkille. Samaan aikaan se tuntuu maailman ihanimmalta: aurinko…
Koronapäiväkirja vuoden takaa
Vuoden takaisen koronapäiväkirjan lukemisesta tulee vähän kummallinen olo. Juurihan se oli, miten tuosta voi olla jo vuosi? Ja että onneksi ei tiedetty mitä kaikkea on edessä. Tylsästä elämästä koronapäiväkirjan kirjoitteleminen tuntui jotenkin typerältä tuolloin, mutta onneksi tein sitä. Edelleen…
Kirjoita, lähetä, peruuta
Lokakuu 2020, Olen kirjoittanut hirveän paljon viime aikoina. Auringossa, kaatosateessa, puhelimeen, läppärillä, aurinkoisella kadunvarsiterassilla, itku kurkussa. Olen kirjoittanut kaikkea sellaista mitä en kuuna päivänä julkaisisi, vaikka olen oppinut että kuuna päivänä saattaa tulla nopeammin kuin sitä uskookaan. Olen…
Helmikuun suosikit
Näin kotona istuessa kuukaudet ja viikot menettävät vähän merkityksensä eikä edes muista aina onko viikonloppu vai arkipäivä. Laskin nähneeni helmikuun aikana kolmea ihmistä, kahta heistä yhden kerran, kolmatta kahdesti. Helmikuun suosikkeihin olisin mieluusti siis kirjannut lockdownin loppumisen, mutta ei,…
En osaa edes kuvitella
Tiiätkö, en jotenkin pysty edes kuvittelemaan nyt sellaista elämää jossa puki aamulla kivan asun päälle, meikkasi, meni työhuoneelle, kävi lounaalla, tuli kotiin, meni illalla jonnekin kissanristiäisiin jossa tapasi aina uusia ihmisiä… ystäväni sanoo eräänä lauantaina. Olen mennyt hänen…
Kaksituhattakaksikymmentäyksi
Ensin olen Helsingissä yhdeksän päivää. On samaan aikaan ihanaa ja sitten mietin että miksi ihmeessä olen täällä. On monta iltaa kun istun yksin tyhjässä asunnossa Vallilassa koska en jaksa kysyä ketään lenkille, en oikeastaan jaksa enää lenkkeillä, ajattelen…
Tammikuun suosikit
Tammikuu meni nyt vähän näin: olin puolitoista viikkoa Suomessa, sitten viikon Lissabonissa ja sitten kaksi viikkoa koronassa…mutta siitä huolimatta: tässä kuukauden suosikkiasiat: Piirtämisestä innostuminen Olin miettinyt ipadin ja siihen piirto-ohjelma Procreaten hankintaa jo pari vuotta, mutta vasta…
Kaksi karanteeniviikkoa
Olen katsonut ulos ikkunasta syödessäni välipalaleipää samaan aikaan kun tuttu lähikaupan myyjä, Francisco, syö eväsleipäänsä kaupan vieressä. Siitä tulee kotoisa olo. Olen katsonut tuntikaupalla instastooreja ja videoita Tokiosta. Olen miettinyt amerikkalaista poikaa jonka kanssa hengailin Tokiossa ja joka sanoi…
Kuinka sain koronan
Menen aamulenkille, on torstai ja aurinko paistaa pilvien välistä. Onpa jotenkin nihkeä olo, ajattelen kun kävelen jyrkkää mäkeä ylös. Juoksemisesta ei tule mitään, luovutan ja kävelen pari kertaa puistoa ympäri. Sitten menen kotiin, käyn suihkussa ja juon kahvia…
Ja taas pitää selvitä
20.1.2021 Katson vaikka kuinka monennetta kertaa suosikkisarjaani Insecurea ja haluan niin paljon baareihin, tanssimaan, ulos syömään, tapaamaan UUSIA IHMISIÄ…. elämään elämääni. Katson Insecurea myös lounastauolla, istun viltin alla sohvalla ja ulkona paistaa aurinko. Sitten vien lautasen tiskialtaaseen, puhelimen eri…
Ottaisin nyt shotin samppanjaa (ja muita maailmanlopun fiiliksiä)
Enjoy the last days of freedom, mies sanoo ja ojentaa minulle kahvin tutulla take away -luukulla. Hetkeä aiemmin hän sanoo joo kyllä mä muistan, mustana ja ilman sokeria. Aurinko paistaa lämpimästi naamaan ja olo on yhtäkkiä ihan hirveän…
