Viime aikojen puheenaiheita

Yksi suosikkitunteistani elämässä: se kun puhuu jonkun kanssa ja on aivan intona. 

Siitä keskustelusta siis.

Viimeaikoina olen jotenkin puhunut ihan hullun paljon, enemmän kuin toisinaan koko kuukauden aikana.

Olen käynyt pitkiä keskusteluita 

– Sisusta, iltatähdistä ja kalsarikänneistä. Fuck Portuguese, I´m gonna learn Finnish.

– Unelmien toteuttamisesta, sillä lailla miesnäkökulmasta, joka tarkoittaa hullun suoraa puhetta, pientä ärsyyntymistä ja uusia näkökulmia.

– Huuhaa-asioista: chakroista, näkijöistä ja enneunista. Vauvoista ja aikuisista miehistä, joilla on lapsia.

– Girlbosseista.

– Kahvista. Proseccosta, lambruscosta, Bloody Maryistä ja siitä voiko valkoviinin sekaan kaataa appelsiinimehua (Voi).

– La La Landista ja Los Angelesista ja siitä kuinka paljon samaa on San Franciscossa ja Lissabonissa.

– Peloista.

– Tempperamentista, hermostumisesta ja riitelystä.

– Siitä miten halusin lapsena olla suurkaupunkilapsi, jolle olisi illallisena valmisruoka mikron päällä, sellaisen ihmisen kanssa jolla oli sellainen lapsuus ja hän olisi vaan halunnut niitä koko perheen illallisia joita minulla oli.

– Stand up komiikasta ja julkisesti esiintymisestä. Siitä, miten tylsää täydellisyys onkaan.

Olen availlut viime aikoina paljon pinttyneitä ajatusmalleja ja vähän hankalia ovia, tutustunut ihmisiin paremmin ja ennakkoluulottomammin, ollut menossa, ollut surullinen ja vähän vihainen, onnellinen, saamaton

ja ylpeä itsestäni.

Ulkona on ollut vaihtelevasti kaamea kaatosade ja täysi kevät. 

Just hyvä. 

—-

Life lately.