Välivaiheessa

Toiseksi viimeisenä päivänä väliaikaiskodissani löydän kaapin perältä silitysraudan. Vastaavaa kapistusta en ole käyttänyt vuoteen.

Yhtäkkisesti innostuneena silitän kaikki kangashousuni, toppini ja itse tekemäni pöytäliinan. Siinä katsellessani siliävää kangasta, mietin niitä vuosia, kun opiskelin tekstiilisuunnittelua ja käytin silitysrautaa tuntikausia joka päivä.

Sitä, miten ihanaa oli nähdä valkoisen lakanakankaan muuttuvan eri väriseksi. Nostaa painoseula kankaalta ja se olikin yhtäkkiä kuvioitu. Rakastin painovärien tuoksua ja kankaanpainoluokkien pitkiä pöytiä. Sitten kun oli huolia, makoiltiin joskus niillä pöydillä puhumassa ja juotiin kuppikaupalla mustaa teetä.

Minulla oli myös paksu kansio, johon olin kerännyt kaiken informaation siitä, miten värit ja aineet reagoivat keskenään. En ollut kovin järjestelmällinen: kansion välistä tippui yleensä kasa tilkkuja, mutta muistin suunnilleen millä aineella sai minkäkinlaisen lopputuloksen aikaan.

Vuosikausia en ikinä kuvitellutkaan tekeväni isona muuta kuin tekstiilikuoseja.

Mutta olinkin silloin parikymppinen: siinä iässä mielipiteet ja suunnitelmat tulevaisuutta varten kun ovat aika mustavalkoisia. Tällainen minä olen, tätä tykkään tehdä. Eikä mitään aavistusta siitä, että luultavasti vuoden päästä tykkäänkin tehdä jotain ihan muuta. Tai että ne ihmiset, joiden kanssa kuvittelen aikuistuvani, ovat luultavasti parin vuoden päästä enää yksittäisinä päinä killuvia kuvakkeita Facebookin chätti-ikkunassa.

Lähes koko aikuisikäni olen miettinyt sitä, miten hassu asia ammatinvalinta onkaan.
Päätöksen tekee yleensä siinä iässä kun ei tiedä vielä oikein mistään mitään, varsinkaan siitä alasta, mille kuvittelee päätyvänsä. Ja sitä, että vaikka työ on vain työ, kuinka paljon sitä määrittääkään itseään sen kautta. 

Nykyisessä elämässäni joka kerta kun tapaan uusia ihmisiä ja kerron heille mitä teen, jostain syystä aina selittelen: nyt olen opiskelija, mutta minulla oli vuosikausia ihan oikea työpaikkakin ja tää on tällainen välivaihe. En edes tiedä miksi. 

Eräänä iltana juon viiniä ystäväni kanssa ja hän sanoo sivulauseessa jotain, mitä jään miettimään pitkäksi aikaa:
joskus ois kiva että kun tapaa uusia ihmisiä, kysyttäis mielummin et mitä teet silloin kun ET tee töitä? 

Aion yrittää tätä. 

—-

My whole adult life I´ve been thinking how randomly we choose what we do for a living and how much it shapes the rest of our lives.