Uskon pieniin hyviin tekoihin (ja rentoon asenteeseen)

Naapurustossani asuu kissa, jolle vien toisinaan ruokaa. Puluja, joille annan tietä ja koditon vanha mies, jolle kaivan joskus kolikoita kukkarostani.
Senhora, voisitko heittää meille jalkapallomme takaisin, huutavat pikkupojat puiston toiselta laidalta. Kyllä voin, tässä tulee. 
Laitan usein kämppiksen tiskit koneeseen ja pyyhkeet pesuun, sitten hän toisinaan tekee minulle aamiaistortilloja ja hakee jääkahvia kun päätäni särkee. 

Uskon pieniin hyviin tekoihin ja rentoon asenteeseen. 
Ostan joskus vessapaperia, vaikkei ole oma vuoroni, sitten en aina pyyhi tiskipöytää huolellisesti jos olen paistamassa rasvaista krapulapizzaani keittiössä. Olen myös alkanut lähettää viestejä ihmisille, jotka syystä tai toisesta ovat loukanneet tunteitani. Kerro miksi, selitä, älä katoa. Se saa olon tuntumaan jotenkin rauhalliselta. Elämä kun on aika pitkälti omissa käsissä, joissain asioissa. Ei kaikissa. 

Mieti sitä maanjäristystä ja tsunamia, joka meinasi tuhota koko kaupungin 1700-luvulla, sanoo kaupungin ulkopuolella asuva ystäväni, kun juomme aamukahvia kauniilla merinäköalalla varustetussa paikassa. Siinäpä ei auttaisi kun meloisin tuolla kahden maan passit kädessä, että minä olen oikeutettu tähän ja tähän ja vielä tähän. Ei niin. Pitää uskoa enemmän siihen, että hyviä tekoja tekemällä itsekin saa hädän hetkellä apua, summaamme. 

Aina siihen ei ole helppo uskoa. Karman laki nimittäin mietityttää minua usein. 

Olen tehnyt paljon vääriä juttua, ollut uskoton, jättänyt selvittämättä asioita ja joskus vaan rehellisesti sanottuna kadonnut paikalta. Olen käyttäytynyt ilkeästi, ottamatta vastuuta teoistani. Mutta eivätkö kaikki ole? Sitten olen kuitenkin oppinutkin näistä kaikista toistani, olenhan sitä ihmistyyppiä, joka makaa valveilla aamukolmelta miettimässä jotain pikkuasiaa keväältä 2007. (Se siitä rentoudesta).

Haluan silti kovasti uskoa siihen, että hyviä tekoja tekemällä niitä tulee myös omalle kohdalle. Hyviin tekoihin kuuluu mielestäni myös se, että jos tekee pahasti, pyytää anteeksi ja ottaa opikseen. Kasvan vähän, ensi kerralla tiedän paremmin. 
Vielä on paljon oppimista tosin, aina tällainen aikuismainen käytös kun ei ole helppoa. Välillä olen ovia paiskova ja pahoja ajatuksia viljelevä teini. 

Kai joku muukin on?

—-