Joskus haaveilit tästä, muista se
Päätä särkee heti aamusta. En ole edes juonut viiniä päiväkausiin, ehkä olen nukkunut jotenkin mutkalla, ajattelen ja avaan ikkunat. Lähden lenkille aurinkolasit päässä. Rakastan aamuja tässä kaupungissa, siis niitä aamuja kun lähden heti herättyäni ulos. Näen kaikki samat…
Tissibaari
Kun olin töissä mainosalalla, lähes kaikki puhuivat aina lounaspöydässä siitä, miten haluaisivat jossain vaiheessa jättää alan ja perustaa oman kahvilan. Olisi ihana vaan keitellä kahvia ja paistella korvapuusteja. Itse mietin viimeksi tänään samaa. Olisipa ihan jos olisi oma…
Pienistä unelmista (ja pariisilaismiehistä)
Kävelen yksin pieneen elokuvateatteriin, jossa olen tietysti liian ajoissa. Me avaamme ovet saliin kolme minuuttia ennen kymmentä, nainen sanoo. Sali on portugaliksi sala, joskus minun on vaikea muistaa mikä se on suomeksi ja joskus puhun englantia tekemällä niitä…
Uusien unelmien aika
Saara elää unelmaansa Euroopan aurinkoisimmassa kaupungissa, julistaa Ilta-Sanomien juttu, isolla mustalla boldilla otsikolla. Sataa kaatamalla vettä jo kolmatta päivää. Kylmyys ja kosteus tunkeutuu luihin ja ytimiin, sisälle kivitaloon jokaisesta ikkunasta ja ovenraosta, ei lähde edes sillä että laittaa…
#girlboss vai #miehenelättämä?
Olin viime syksynä kivalla illallisella, jossa toisilleen tuntemattomat designernaiset puhuivat paljon erilaisista alaan liittyvistä asioista. Oli arkkitehtiä, graafikkoa, kirjoittajaa. Kymmenen vuotta uraa tahkoneita ja just aloittaneita. Ilta oli inspiroiva, mutta kotiin kävellessäni aloin taas pohtia erästä asiaa, joka vaivaa…
